Béla Vikár
| Béla Vikár | |
|---|---|
 Béla Vikár |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1859 |
| Kuollut | 1945 (85–86 vuotta) |
| Kansalaisuus | Unkari |
| Ammatti | kirjailija, kääntäjä, kansarunoudentutkija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | unkari |
| Tuotannon kieli | unkari |
| Pääteokset | Kalevala unkariksi |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Béla Vikár (1859–1945[1]) oli unkarilainen kirjailija ja kansanrunoudentutkija. Hän toimi vuodesta 1880 pikakirjoittajana ja myöhemmin pikakirjoitusviraston kansliapäällikkönä Unkarin parlamentissa ja vuodesta 1886 pikakirjoituslehden Gyorsírászati Lapok toimittajana. Hän oli mukana perustamassa 1891 yhteiskunnallisia uudistuksia ajavaa Élet (’Elämä’) aikakauskirjaa, jota hän toimitti ja kustansi myöhemmin yksin. Hän perusti 1894 West-östliche Rundschau -nimisen aikakauskirjan, jota ilmestyi Berliinissä kolme vuosikertaa. Hän kirjoitti toimittamiinsa aikakauskirjoihin ja muuallekin poliittisia, yhteiskunnallisia ja kaunokirjallisia kirjoituksia sekä runoja (esimerkiksi Arany ember, Árpád és Habsburg) ja käänsi unkariksi muun muassa Henrik Ibsenin Kansanvihollisen.[2]
Vikárin huomattavimmat saavutukset koskevat kuitenkin kansanrunoutta. Vikár aloitti 1896 Unkarissa kansanlaulujen ja kansansävelmien järjestelmällisen keräämisen fonografin avulla, ja tulokset olivat niin hyvät, että hän oli jo 1901 koonnut Unkarin kansallismuseota varten 500 fonografilieriön suuruisen kokoelman. Hän julkaisi uudesta keräystavastaan selonteon A népköltési gyüjtés új módszeréröl (1897). Hän on julkaissut tutkielmia myös kansanrunoustieteen alalta, muun muassa A szentiváni ének (’Juhannuslaulu’, Magyar Nyelvör 1901), Das Lied von der Marie Szücs (Suomalais-ugrilaisen seuran aikakirja XXIII, 1906) ja lspiláng, ispilángi rózsa (Magyar Nyelvör 1907).[2]
Vikár aloitti Kalevalan unkarintamisen 1886–1887 uudestaan.[2] Aiemmin Kalevalan oli kokonaisuudessaan kääntänyt Ferdinánd Barna.[3] Tutustuakseen henkilökohtaisesti runonlaulantaan, runonlaulajiin sekä Karjalan maahan ja kansaan Vikár oleskeli 1889 puoli vuotta Suomessa ja Venäjän Karjalassa. Hän julkaisi 1901 unkariksi Lemminkäisrunot (A Kalevalából. A Lemminkäjnen-rúnók), 1908 Kullervorunot (Kullervo énekei) Julius Krohnin Inkerin runoista lisäämän laitoksen mukaan ja Akseli Gallén-Kallelan kuvittamana loistopainoksena, ja vihdoin 1909 Unkarin tiedeakatemian kustannuksella koko Kalevalan unkarinnoksen. Käännöksessä ilmenevät Vikárin perehtyneisyys Kalevalan henkeen sekä suomalaiseen ja unkarilaiseen kansanrunouteen, samoin kuin hänen kielenkäyttötaitonsa.[2]
Béla Vikár saapui helmikuun lopulla 1928 vierailulle Suomeen. Hänet oli Kalevala-seuran toimesta kutsuttu pitämään juhlaesitelmä Helsingissä pidetyssä Kalevala-juhlassa. Turussa hän piti Turun yliopiston juhlasalissa esitelmän Unkarin oloista.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Béla Vikár, Kalevala maailmalla, Kalevalaseura 23.11.2015, viitattu 15.11.2020
- ↑ a b c d Vikár, Béla. Tietosanakirja osa 10. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917
Artikkeli sisältää tekstiä tästä tekijänoikeuksiltaan vapaasta lähteestä.
- ↑ Barna Ferdinánd, Tietosanakirja osa 1, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909 Artikkeli sisältää tekstiä tästä tekijänoikeuksiltaan vapaasta lähteestä.
- ↑ Unkarilainen Kalevala-kääntäjä ja tutkija Béla Vikár saapunut Suomeen, Helsingin Sanomat, 26.02.1928, nro 56, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Béla Vikár Wikimedia Commonsissa
