Ayahuasca

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Amazoninayahuascaliaani
Ayahuascan ainesosat valmiina keitettäväksi.
Valmista ayahuascaa

Ayahuasca on vakiintunut yleisnimitys tavallisimmin amazoninajahuaskaliaanista (Banisteriopsis caapi) ja shamaanikahvikista (Psychotria viridis) valmistettavalle psykoaktiiviselle kasvisuutejuomalle, joka on peräisin Amazonin alueen alkuperäiskansojen traditioista. Ayahuascaa valmistetaan usein myös muista Banisteriopsis-köynnöksistä sekä muista psykotrooppisista kasveista kuin P. viridiksestä. Ketšuankielinen nimi ayahuasca tarkoittaa "sielun liaania" tai "kuoleman köynnöstä". Kolumbiassa sen yleisnimitys on yagé tai toisessa kirjoituasussa yajé. Lähes kaikilla kulttuureilla on köynnösjuomille omat yleisnimensä sekä erityisille juomille erityiset nimensä.

Ayahuascaa ja muita köynnösjuomia on käytetty ja käytetään yhä arkipäiväisesti, rituaalisesti tai seremoniallisesti riippuen kulttuurista, käyttötarkoituksesta ja tavoitteista. Niillä on yhä keskeinen rooli monien alkuperäiskansojen maailmankatsomusta, kosmologiaa ja lääketiedettä. Ayahuasca on myös joidenkin uusien uskontojen sakramentti.

Vaikuttavat ainesosat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ayahuascan vaikuttavat aineosat ovat dimetyylitryptamiini (lyh. DMT) ja monoamiinioksidaasi-estäjä (lyh. MAO-estäjä, MAO-I). Molemmat kemikaalit ovat oleellisia komponentteja toimivan, suun kautta nautittavan ayahuascajuoman valmistamiseksi.[1] Toisaalta ayahuascaa valmistetaan myös ilman DMT-pitoisia apukasveja tai useiden, jopa kymmenien apukasvien kanssa, jolloin sen käyttötarkoitukset ja vaikutukset ovat toiset.[2] DMT ei ole fyysisesti riippuvuutta aiheuttavaa.[3]

Ayahuascaa on tutkittu runsaasti. Se on todettu kliinisesti turvalliseksi,[4] mutta kaikissa ayahuascatraditioissa korostetaan myös siihen liittyviä riskejä ja vaaroja.[5] Länsimaisten tutkijoiden mukaan ayahuascan sisältämä MAO-estäjä on hengenvaarallista tiettyjen mielialalääkkeiden kanssa käytettynä. Käyttöä SSRI- ja kaksikanavaisten masennuslääkkeiden (mirtsatsapiini, duloksetiini, venlafaksiini) sekä stimulanttien kanssa tulisi ehdottomasti välttää.

DMT on kasveissa ja eläimissä yleisesti (esim. kaikissa nisäkkäissä) esiintyvä yhdiste. Myös ihmiselimistössä on jatkuvasti pieniä määriä DMT:tä, mutta sen merkitystä elintoiminnoille ei tunneta kovin tarkasti.[6]

Ayahuascan aiheuttamia näkyjä kutsutaan länsimaissa usein hallusinaatioiksi tai visioiksi. Visioita kuvaillaan usein toismaailmallisiksi ja ne ovat sisällöllisesti rikkaita, informatiivisia ja värikkäitä kohtauksia, joiden teemoja voivat olla kokemus vuorovaikutuksesta erilaisten henkiolentojen tai jumalten kanssa, terapeuttiset parantumiskokemukset fyysisistä ja psyykkisistä vaivoista tai majesteettiset näyt luonnonmaisemista tai futuristisista kaupungeista.

Joidenkin länsimaisten tutkijoiden mukaan kulttuuriset mallit ohjaavat näkyjen sisältöä voimakkaasti,[7] mistä huolimatta läheskään kaikilla kokemuksilla ei ole selittävää yhteyttä kokijan kulttuuritaustaan.[8]

Ayahuasca on myös voimakkaasti emeettinen eli oksennusreaktiota aiheuttava. Kokonaisvaltainen puhdistuminen (purga) oksentamalla ja/tai ulostamalla on keskeinen osa ayahuascan perinteistä käyttöä.[9]

Terapeuttinen potentiaali

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joillain hallusinogeeneiksi tai psykedeeleiksi luokiteltavilla lääkekasvejuomilla, ayahuasca mukaan lukien, oletetaan olevan terapeuttisia ominaisuuksia.[10] Psykedeeliavusteisen terapian tehokkuudesta väitetään olevan näyttöä mm. riippuvuuksien, masennuksen, ahdistuksen, PTSD:n ja muiden traumapohjaisten psyykkisten ongelmien hoitamisessa.[11] Ajatus ayahuascan terapeuttisuudesta on yksi keskeisimmistä syistä, miksi monet länsimaalaiset ovat hakeutuneet ayahuascarituaaleihin ja -seremonioihin viimeistään 1980-luvulta alkaen.[12]

Käyttöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsitykset ayahuascan käyttöhistoriasta vaihtelevat. On tavallista, että ayahuascan seremonialliseen käyttöön viitataan akateemisessakin tekstissä ylimalkaisesti vuosituhansia vanhana traditiona. Toisaalta toistaiseksi ei ole löytynyt todisteita, etteikö ayahuascaa olisi käytetty vuosituhansia. Vanhimmat ayahuascaa käsittelevät kirjalliset lähteet löytyvät 1600–1700-lukujen jesuiittojen matkakuvauksista, joissa kuvataan myös toén l. kellopasuunan (Brugmansia spp.) käyttöä. Vaikka DMT -pitoisten kasvien siirtomaakautta edeltäneestä käytöstä onkin todisteita, toistaiseksi ei ole olemassa kiistatonta näyttöä ayahuascan seremoniallisesta käytöstä mantereen siirtomaavaltaa edeltäneen ajan historiassa. Toisaalta seremoniallinen käyttö on vain yksi monista ayahuascan käyttömuodoista. [13]

Ayahuascan käyttöön sen alkuperäisessä Amazonin alueen kontekstissa liittyy useita eri motiiveja ja traditioita. Käyttökonteksti jakautuu pääsääntöisesti kahteen erilaiseen traditioon, spesialistitraditioon ja kollektiiviseen traditioon. Eksperttitraditiossa yksittäinen asiantuntija tulkitsee omia näkyjään kokemuksen ulkopuolella olevalle yleisölle ja kollektiivisessa traditiossa ayahuascaa käytetään sosiaalisten suhteiden vahvistamiseen ja parantamiseen. Kollektiiviset traditiot ovat inspiroineet uusia, organisoituneita ayahuascauskontoja kuten Barquinhaa, Santo Daimea ja Unidão do Vegetalea.[14]

Ayahuasca on osa laajempaa kansanlääkintäperinnettä,[15] jossa käyttötavat ja -tarkoitukset vaihtelevat kulttuurista toiseen. Ayahuascaa nautitaan rituaalisesti, seremoniallisesti ja arkisesti yksin tai yhdessä parantajan johdolla ja nykyään myös ilman parantajaa. Joissakin kulttuureissa ayahuasca on ollut vain miehille, mutta toisissa kulttuureissa sitä ovat juoneet kaikki. Ayahuascan avulla on puhdistauduttu ja parannuttu monenlaisista sairauksista. Sen avulla on valmistauduttu metsästykseen, kalastukseen, sotaan ja sadonkorjuuseen. Sen avulla on ennustettu tulevaisuutta ja palattu menneisyyteen, ja parantajat ovat puolustaneet ayahuascan avulla itseään, asiakkaitaan sekä yhteisöään.[16][17][18][19][20]

Alkuperäisissä konteksteissaan ayahuascalla on myös merkittävä rooli noituuden harjoittamisessa, jonka tarkoituksena on aiheuttaa jollekulle fyysistä, mentaalista, spirituaalista tai omaisuuteen kohdistuvaa vahinkoa.[21] Ayahuascan seremonialliseen käyttöön sen perinteisessä kontekstissa valmistaudutaan usein noudattamalla erityistä ruokavaliota ja pidättäytymällä seksistä, mutta ei läheskään aina.[22]

Ayahuascan seremonialliseen käyttöön saattaa perinteestä riippuen liittyä myös muiden psykotrooppisten kasvien käyttöä ennen seremoniaa tai sen aikana. Myös tupakan (Nicotiana tabacum) ja huomattavasti nikotiinipitoisemman palturitupakan l. mapachon (Nicotiana rustica) savulla ja mehulla on myös tärkeä rooli perinteisissä eteläamerikkalaisissa enteogeenia hyödyntävissä seremonioissa .[23]

Uudet käyttökontekstit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsimaisessa käyttökontekstissa kaupunkitila, synteettiset materiaalit ja massatuotetut esineet nähdään liikkeessä sairauden ilmauksina ja yhteiskunta ja luonto nähdään toisiaan hylkivinä vastakohtina. Ayahuascaa pidetään vastalääkkeenä ”antroposeenille” eli ihmisen aiheuttamille luonnonmullistuksille. Luonto nähdään voimakkaasti feminiinisenä koettuna, pyhänä liittolaisena ja vastalääkkeenä ”antroposeeniä” vastaan. [24] Samansuuntaiset käsitykset ohjaavat myös joidenkin ayahuascatutkijoiden, kuten esimerkiksi Terence McKennan ja Ralph Metznerin retoriikkaa.[25]

Ensimmäiset ayahuascarituaalit tai -seremoniat Suomessa järjestettiin tiettävästi 1990-luvulla Santo Daime kirkon johdolla. Kotimaiset ayahuascarituaalit, -seremoniat ja -sessiot ovat yleistyneet Doc Arkon tutkimuksen mukaan vasta vuosista 2014–2015 alkaen.[26]

Ayahuascan valmistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ayahuascan valmistustavat riippuvat traditiosta ja tekijästä. Perinteisesti köynnöstä ja mahdollisia apukasveja keitetään runsaassa vedessä paria tuntia, joskus jopa useita vuorokausia. Ayahuasca on valmis nautittavaksi heti joko tuoreeltaan tai sen annetaan vetäytyä. Arkon (2020) mukaan "ainakin Kolumbiassa yagéa valmistetaan myös keittämättä. Yagé crudo (raakayagé) valmistetaan hienontamalla lääkekasveja ilmanlämpöisessä vedessä. Useaan kertaan saman vuorokauden aikana toistuva hienontaminen liuottaa kasveista niiden vaikuttavat aineet veteen".[27]

Ayahuasca-analogeja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DMT:tä ja MAO-estäjiä sisältäviä kasveja tunnetaan runsaasti eri puolilta maailmaa. Alkuperäisten ainesosien vaikea saatavuus ja lakitekniset ongelmat on useissa maissa ratkaistu käyttämällä paikallisia tai helpommin saatavilla olevia kasveja. Esimerkiksi Suomessa ns. ”fennohuascaa” voidaan valmistaa ruokohelvestä (Phalaris arundinacea) ja syyrianängelmästä (Peganum harmala) (Torsti K., 1996).[28] Australiassa nk. ”aussiehuascaa” valmistetaan paikallisesta neitoakaasiasta (Acacia maidenii) ja syyrianängelmästä. [29] Ayahuascaa korvataan etenkin länsimaissa synteettisillä analogeilla l. anahuascalla ja/tai farmahuascalla.[30]

Kuvauksia ayahuascan vaikutuksista (katkelmia)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aatu Poutanen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ayahuasca tuotti minulle ensin voimakasta pahoinvointia ja pelon tunnetta. Näin huomattavan yksityiskohtaisia näkyjä, yksinomaan silmät suljettuina. Musiikilla oli erityisen voimakas, positiivinen ja kokemusta ohjaava vaikutus. Pelon ja pahoinvoinnin hälvettyä kokemus muuttui miellyttäväksi ja jopa euforiseksi. Kokonaisvaltaisesti kokemus oli raskas, mutta erittäin positiivinen. Kokemuksen aikana pystyin käsittelemään itselleni psyykkisesti vaikeita asioita ja koen kehittyneeni ihmisenä merkittävästi kokemuksen ansiosta. Epistemologisesti tulkitsen kokemusta oman mieleni projektiona, mutta kokemuksen hankalasti kuvattavan luonteen vuoksi on helpointa kuvailla välittömiä vaikutelmiani ja tulkintojani kokemuksesta, joissa erilaiset näyt olivat pääroolissa. Näyissä ayahuasca ilmestyi minulle erilaisina tietoisina olentoina ja puhutteli minua sekä sanallisesti, että näkyjen ja tuntemusten kautta. Enimmäkseen ayahuasca ilmestyi näyissä erilaisina tuttuina ja tuntemattomina naishahmoina ja muutamaan otteeseen myös kasvina sekä jonkinlaisena ohjelmoituna tekoälynä. Ajoittain ayahuasca ilmestyi myös massiivisena, ilmassa leijuvana laitteena keskellä futuristista kaupunkinäkymää. Temaattisesti näyt käsittelivät vaihtelevassa suhteessa rakkautta ja kuolemaa. [31]

Tutkin huonetta ja siinä olijoita silmät avoinna. Minua hämmästytti, miten tuo melko rapistunut huone muuttui ylimaallisen kauniiksi. Värit hohtivat, yksinkertaiset paperikoristeet olivat loistavia ja jättimäiset perhoset –vai olivatko ne lintuja?– näyttivät leijailevan salin sisällä. En kokenut aistivääristymiä sellaisenaan, kaikki oli vain toismaailmallista. Kokemusta voisi verrata snorkkelisukelteluun ja maailman tutkimiseen uimalasien läpi. Minusta tuntui, kuin olisin irrallani normaalista itsestäni. Ajoittain tunsin myös pelkoa. Jos suljin silmäni, mitä ihmeellisin koristeaihe ilmestyi minulle. Se oli visuaalisesti rikas kuvio, jonka päävärit olivat sininen violetti. Ensin se oli kaksiulotteinen symmetrinen kuvio. Sitten symmetrisyys rikkoutui, eikä näkyvillä ollut mitään erottelevia tekijöitä. Koko visuaalinen tila koostui yhdestä kuvasta. Vinottaisina viivoina kuvan alavasemmasta laidasta ilmaantui matelijoita -keltavihreitä liskoja, jotka tulivat ulos kuvasta hyvin samalla tavalla kuin voidaan nähdä Escherin piirroksissa. [...][32]

Kun palaan tajuihini, pimeydessä leimahtaa liekki. Käärmeennahkapalan päällä palaa pahuuden tervaa, huulilleni valutetaan tulisia pisaroita, yritän pysyä tajuissani ja hallita itseni, mutta lävitseni tunkeutuvat levämäiset lonkerot kiskovat minua syvemmälle. Huudan mykistynein huulin apua, haparoin ja potkin tyhjyyttä, tahdon palata malocaan, pelastaa ruumiini ja paeta heitä kaikkia, joihin minä jostain syystä luotin: jäin yksin albergueen ja suostuin seremoniaan, missä minulle juotettiin zikuksen kuristamalla piikkipuulla myrkytettyä toéta. Pelkään, etten koskaan palaa, ja lopulta alan toivoa, että he tappaisivat minut. [...][33]

Michael Harner

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olennot näyttivät minulle kuinka he olivat luoneet elämän maapallolle piiloutuakseen sen moniin muotoihin ja siten naamioida läsnäolonsa. Näin, miten kasvien ja eläinten mahtava luominen ja lajiutuminen satojen miljoonien vuosien aikana tapahtui sellaisessa mittakaavassa ja eloisuudessa, jota on mahdotonta kuvailla. Opin, että lohikäärmeen kaltaiset olennot olivat kaikkien elävien olentojen, myös ihmisten, sisällä. He kertoivat minulle olevansa ihmiskunnan ja koko planeetan todellisia mestareita. Me ihmiset olimme astioita ja palvelijoita näille olennoille. Tästä syystä he kykenivät puhumaan minulle oman itseni sisältä.[...] [34]

Äiti Ayahuasca

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäisessä eteläamerikkalaisessa kontekstissaan ayahuasca mielletään usein perinteisesti naispuoliseksi ja siitä käytetään alkuperäistraditioissa naiseuteen ja äitiyteen viittaavia kunnianimiä.

Katolilaisuudesta ja länsimaisesta esoteriasta ammentavassa Santo Daimessa sukupuolirooleilla on voimakas mytologinen ja seremoniallinen merkitys.[35] Neitsyt Mariasta johdetulla Sademetsän Kuningattarella (port. Rainha da Floresta) on erityinen rooli ja merkitys Santo Daimen seremoniallisuudessa ja mytologiassa. Sademetsän kuningatarta pidetään myös Santo Daimen myyttisenä perustajana, jolta Santo Daimen oppi on saatu jumalallisena ilmoituksena.[36]

Shipibo-Conibo -heimon ayahuascaan liittyvässä mytologiassa ayahuascassa käytettävät ainesosat jaotellaan sukupuolittuneesti niin, että amazoninayahuascaliaani mielletään maskuliiniseksi ja shamaanikahvikki feminiiniseksi. Kasvit mielletään toistensa aviopuolisoiksi.[37] Kolumbiassa köynnöstä (yagéa) pidetään tyypillisesti maskuliinisena, johon viittaavat myös nimitykset abuelo tai abuelito (iso- tai esi-isä).[38]

Peter Gow on tutkinut arawakia puhuvaa Piro -heimoa, joiden ayahuascan kollektiivinen (miehille rajattu) käyttö liittyy keskeisesti metsästysonnen takaamiseen. Pirojen mytologiassa ayahuascalla, samoin kuin monilla muilla merkittävillä kasveilla ja eläimillä, kuten jaguaarilla, on ”äiti”, joka on ko. kasvin tai eläimen perimmäinen olemus.[39] Suomalaisessa kansanuskossa käsitteellä emuu tai lajinhaltija viitataan usein vastaavaan ideaan eläinten ja kasvien äidistä. [40]

  • Arkko, Doc (2020): Sielunköynnös: Henkimatkoja unohdettuun tietoisuuteen. Vantaa: Salakirjat.
  • Brabec de Mori, Bernd (2011): Tracing Hallucinations: Contributing to a Critical Ethnohistory of Ayahuasca Usage in the Peruvian Amazon. Teoksessa: Labate, Beatriz Caiuby & Jungaberle, Henrik. (2011). The Internationalization of Ayahuasca, 23–48 Münster: LIT Verlag.
  • Cemin, Arneide de (2010): The Rituals of Santo Daime: Systems of Symbolic Constructions. Teoksessa: Labate, Beatriz Caiuby & McRae, Edward (Toim.): Ayahuasca, Ritual and Religion in Brazil, 39–65. London: Equinox.
  • Dawson, Andrew (2013): Santo Daime: A New World Religion. London: Bloomsbury.
  • Gearin, Alex K. (2017): Good Mother Nature: ayahuasca neoshamanism as cultural critique in Australia. Teoksessa: Labate, Beatriz Caiuby, Cavnar, Clancy & Gearin, Alex. K. (Toim.) (2017): The World Ayahuasca Diaspora: Reinventions and Controversies, 123–142. New York: Routledge.
  • Gow, Peter (2001): An Amazonian Myth and Its History. Oxford: Oxford University Press.
  • Harner, Michael (2016): Discovering The Way. Teoksessa: Luna, Luis Eduardo & Steven F. White (Toim.): Ayahuasca Reader, 152–159. Santa Fe: Synergetic Press.
  • Kamppinen, Matti (1989): Cognitive Systems and Cultural Models of Illness. Helsinki: Academia Scientiarum Fennica.McKenna, Terence (1991): The Archaic Revival. Speculations on Psychedelic Mushrooms, the Amazon, Virtual Reality, UFOs, Evolution, Shamanism, the Rebirth of the Goddess, and the End of History. New York: HarperSanFrancisco.
  • Kensinger, Kenneth M. (1976): ”Banisteriopsis Usage Amongst the Peruvian Cashinahua.” Teoksessa Harner, Michael. J. (ed.) 1976. Hallucinogens and Shamanism. London: Oxford University Press.
  • Langdon, E. Jean Matteson (1992): ”Dau: Shamanic Power in Siona Religion and Medicine.” Toeless Langdon, E. Jean Matteson & Baer, Gerhard (eds.) 1992. Portals of Power. Shamanism in South America. Albuquerque: University of New Mexico Press.
  • Luna, Luis Eduardo & Amaringo, Pablo (1991): Ayahuasca visions. The Religious Iconography of a Peruvian Shaman. Berkeley, California: North Atlantic Books.
  • Metzner, Ralph (2006): Introduction: Amazonian Vine of Visions. Teoksessa: Metzner, Ralph (Toim.): Sacred Vine of Spirits: Ayahuasca, 1–40. Rochester: Park Street Press.
  • Metzner, Ralph (1999): Green psychology: Transforming our relationship to the earth. Rochester: Inner Traditions/Bear & Co.
  • Narby, Jeremy (1998): The Cosmic Serpent. London: Phoenix.
  • Pulkkinen, Risto & Stina Lindfors (2016): Suomalaisen kansanuskon sanakirja. Helsinki: Gaudeamus.
  • Poutanen, Aatu (2017): Äiti Ayahuasca: Ayahuascalla tuotetun kokemuksen fenomenologiaa. Pro gradu. Turku: Turun yliopisto.
  • Richards, William (2016): Sacred Knowledge. New York: Columbia University Press.
  • Rios, Marlene Dobkin de (2009): The Psychedelic Journey of Marlene Dobkin de Rios. Rochester: Park Street Press.
  • Rätsch, Cristian (1998): Enzyklopädie der Psychoactiven Pflanzen. Botanik, Ethnopharmakologie und Andwendungen. Aarau: AT Verlag.
  • Shanon, Benny (2002) Antipodes of the Mind. Charting the Phenomenology of the Ayahuasca Experience.Oxford: Oxford University Press.
  • St. John, Graham (2017): Aussiewaska: A Cultural History of Changa & Ayahuasca Analogues in Australia. Teoksessa, Labate, Beatriz Caiuby, Clancy Cavnar & Alex K. Gearin (Toim.) (2017): The World Ayahuasca Diaspora: Reinventions and Controversies, 143–165. New York: Routledge.
  • Strassman, Rick (2008) DMT: The Brain´s own Psychedelic. Teoksessa: Strassman, Rick, Slawek Wojtowicz, Luis E. Luna & Ede Frecsca (toim.): Inner Paths to Outer Space, 33–51. Rochester: Park Street Press.
  • Torsti K. (Pseudonyymi) (1996): Fennohuasca. Viitattu 1.2. 2017. <http://www.lycaeum.org/languages/finnish/acid/data/harmala.html (Arkistoitu – Internet Archive)>
  • Winkelman, Michael (2014): Therapeutic Applications of Ayahuasca and Other Sacred Medicines. Teoksessa: Labate, Beatriz Caiuby & Cavnar, Clancy (Toim.): The Therapeutic Use of Ayahuasca, 1–22. London: Springer.
  1. Callaway 2006, 100–102; 105–106
  2. Arkko Doc: Sielunköynnös: Henkimatkoja unohdettuun tietoisuuteen, s. 75–87. Salakirjat, 2020.
  3. Labate & al. 2008, 57–58
  4. Labate & al. 2008, 57–58.
  5. Arkko Doc: Sielunköynnös: Henkimatkoja unohdettuun tietoisuuteen, s. 306–327. Salakirjat, 2020.
  6. Strassman 2008, 39–43
  7. DeRios 2009, 63; ks. myös Shanon 2002a, 307–313
  8. Arkko Doc: Sielunköynnös: Henkimatkoja unohdettuun tietoisuuteen, s. 17–27, 50–61, 138–149, 153–171, 191–201, 255–259. Salakirjat, 2020.
  9. Arkko Doc: Sielunköynnös: Henkimatkoja unohdettuun tietoisuuteen, s. 65–73, 79, 90, 92, 229, 325–362, 352, 390. Salakirjat, 2020.
  10. Richards 2016, 148–151
  11. Richards 2016, 140–143.
  12. Arkko Doc: Sielunköynnös: Henkimatkoja unohdettuun tietoisuuteen, s. 17–27, 50–61, 138–149, 153–171, 191–201, 255–259, 261–277, 279–291, 306–327, 329–335, 350–379. Salakirjat, 2020.
  13. esim. Brabec de Mori 2011, 29; 32–35
  14. Brabec de Mori 2011, 28; Winkelman 2014, 8.
  15. Brabec de Mori 2011, 27
  16. Langdon, E. Jean Matteson: ”Dau: Shamanic Power in Siona Religion and Medicine.” In Langdon, E. Jean Matteson & Baer, Gerhard (eds.) 1992. Portals of Power. Shamanism in South America. s. 41. Albuquerque: University of New Mexico Press., 1992.
  17. Arkko Doc: Sielunköynnös: Henkimatkoja unohdettuun tietoisuuteen, s. 87-98. Salakirjat, 2020.
  18. Kensinger, Kenneth M.: ”Banisteriopsis Usage Amongst the Peruvian Cashinahua.” In Harner, Michael. J. (ed.) 1976. Hallucinogens and Shamanism. s. 10-13. London: Oxford University Press., 1976.
  19. Luna, Luis Eduardo & Amaringo, Pablo: Ayahuasca visions. The Religious Iconography of a Peruvian Shaman, s. 47-48. Berkeley, California: North Atlantic Books, 1991.
  20. De Rios 2009, 75–76.
  21. Gearin 2017, 132; Kamppinen 1989, 92–93, 106–111.
  22. Winkelman 2014, 7–8. Ks. myös Cemin 2010, 47.
  23. De Rios 2009, s. 103–104
  24. Gearin 2017, 125–128; 138.
  25. Esim. Metzner 1999; McKenna 1991, 64. Ks. myös Metzner 2006, 4–6
  26. Arkko Doc: Sielunköynnös: Henkimatkoja unohdettuun tietoisuuteen, s. 50–61, 138–149, 191–201, 261–277, 279–291, 306–327, 329–335, 350–379. Salakirjat, 2020.
  27. Arkko Doc: Sielunköynnös: Henkimatkoja unohdettuun tietoisuuteen, s. 86-87. Salakirjat, 2020.
  28. Torsti K., 1996
  29. Gearin 2017, 130–135
  30. St. John 2017, 147–148
  31. Poutanen 2017, 32–33.
  32. Shanon 2002, s. 3–4.. Suomennos kirjoittajan.
  33. Arkko Doc: Sielunköynnös: Henkimatkoja unohdettuun tietoisuuteen, s. 163. Salakirjat, 2020.
  34. Harner 2016, 152–159. Suomennos kirjoittajan.
  35. Dawson 2013, 15–16; 37; 66; 72
  36. Dawson 2013, 11; 60
  37. Brabec de Mori 2011, 29; ks. myös Cemin 2010, 61.
  38. Arkko Doc: Sielunköynnös: Henkimatkoja unohdettuun tietoisuuteen, s. 128-129. Salakirjat, 2020.
  39. Gow 2001, 57; 210; 318. Vrt. Narby 1998, 30.
  40. Pulkkinen & Lindfors 2016, 29–30

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]