Axel Hägerström
Axel Anders Theodor Hägerström (6. syyskuuta 1868 – 7. heinäkuuta 1939) oli ruotsalainen filosofi ja oikeusoppinut. Hägerström oli kirkkoherra Karl Fredrik Theodor Hägerströmin ja Augusta Maria Skarin poika. Isoisä Carl Peter Hägerström oli pappi ja pastori Östra Tollstadissa. Äidinisä Johan Skarin oli kruununvouti ja äidinäiti Charlotte Björn oli syntyjään Suomesta. Hägerström tuli tunnetuksi arvonihilistinä Skandinaavisen realistisen koulukunnan perustajana sekä oikeuspositivistina. Hägerströmin katsotaan perustaneen Uppsalan koulukunnan ja kehittäneen pohjoismaista hyvinvointivaltioajattelua.[1]
Filosofia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hägerström esitti, että arvot, viitaten kunkin ihmisen kannattamiin toimintavalmiuksiin, tulisi täsmällisesti ja avoimesti tuoda esiin subjektiivisina valintoina. Arvoja ei tulisi käsittää objektiivisina tai luonnollisesti annettuina toimintaohjeina, ikään kuin Jumalan sanoina.[1] Kyseinen ajattelutapa oli erittäin radikaali, koska se haastoi aikansa yhteiskuntajärjestyksen.[2]
Vaikutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Axel Hägerströmin vaikutusta ruotsalaisessa kulttuurissa ja erityisesti oikeuskulttuurissa, mutta myös pohjoismaisen hyvinvointivaltiollisen ajattelun vakiintumisessa, ei voida tulkita suoraviivaisesti. Kyse on Hägerström-efektistä, joka on ollut monitahoinen ja kestänyt pitkään. Hägerströmin mainetta ovat kasvattaneet sekä hänen vastustajansa että hänen kannattajansa. Axel Hägerströmin erityisenä ansiona voidaan pitää sitä, että hän ajattelunsa ja tutkimustensa kautta loi uudenlaisen järkeilytyylin, jolla on ollut vallankumouksellinen vaikutus pohjoismaisessa yhteiskunnallisessa ajattelussa ja toiminnassa. Hägerströmin järkeilytyylin omaksuminen läpäisi monia tieteenaloja lainopista taloustieteeseen, filosofiasta sosiologiaan, politiikan tieteestä teologiaan, eikä se rajoittunut vain akateemiseen maailmaan. Uppsalan koulukunnan filosofialla oli paljon yhteyksiä myöhempään loogiseen empirismiin, muun muassa kielteisessä suhtautumisessa metafysiikkaa kohtaan, vaikka suuntauksilla oli myös merkittäviä eroja.[1] Radikaalia Uppsalan koulukuntaa pidetäänkin Pohjoismaissa ja erityisesti Ruotsissa maltillisemman loogisen empirismin edeltäjänä, johon Uppsalan koulukunta vähitellen sulautui.[3]
Seuraajat ja oppilaat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aristoteles etiska grundtankar och deras teoretiska förutsättningar (gradualavhandling, 1893),
- Undersökning av den empiristiska etikens möjlighet med särskild hänsyn till dess moderna huvudformer (1895),
- Om den moraliska känslan och driften såsom förnuftiga (s.å.),
- Om "den empiristiska etiken" och "den moraliska känslan", Svar på kritik (1897),
- Om filosofiens betydelse för människan (i serien "Vår tids lifsfrågor", 6, 1898),
- Kants Ethik, im Verhältnis zu seinen erkenntnistheoretischen Grundgedanken systematisch dargestellt (1902),
- Stat och rätt, en rättsfilosofisk undersökning, I (1904), Das prinzip der wissenschaft, I (i Humanistiska vetenskapssamfundets skrifter, 1908)
- I moralpsykologiska frågor (i tidskr. "Psyke", 1908).
- Der römische Obligationsbegriff im Lichte der allgemeinen römischen Rechtsanschauung. 1 (1927)
- Der römische Obligationsbegriff im Lichte der allgemeinen römischen Rechtsanschauung. 2, Über die Verbalobligation (1941) (Skrifter utgivna av K. Humanistiska vetenskapssamfundet i Uppsala 35)
