Axel Backberg
Josef Axel Backberg (19. maaliskuuta 1879 Helsinki – 3. heinäkuuta 1957 Rovaniemi)[1] oli suomalainen autoteknikko ja autovarikon esimies. Backberg oli tiettävästi Suomen ensimmäinen autoteknikko, taitopyöräilijä ja postilaitoksen ensimmäinen autonkuljettaja.[2][3]
Backberg kävi kansakoulun ja opiskeli konepiirustusta Ateneumissa. Hän tuli vuonna 1892 työhön G. F. Stockmannin polkupyöräkorjaamoon ja oli siellä työssä vuoteen 1911 saakka lukuunottamatta kolmen vuoden väliaikaa, jolloin hän oli osan ajasta merillä. Backberg korjasi pääasiassa polkupyöriä mutta teki myös vene- ja muiden moottorien korjauksia. Tämän vuoksi Suomen ensimmäisen autokaupan Helsinkiin vuonna 1905 perustanut Sergei Nikolajeff pyysi hänet liikkeeseensä mekaanikoksi. Nikolajeff oli tutustunut Backbergiin ollessaan Stockmannin palveluksessa.[2]
Nikolajeff oli aluksi tuonut Suomeen käytettyjä autoja Pietarista mutta kun autokauppa alkoi vilkastua hän aloitti myös uusien amerikkalaisten ja ranskalaisten autojen maahantuonnin. Backbergin työnä oli näiden autojen korjaus ja ajotaidon opettaminen autojen ostajille. Nikolajeff oli itse opetellut ajamaan autoa Pietarissa ja hän opetti taidon Backbergille.[2]
Kun Suomen postilaitokselle hankittiin vuonna 1911 ensimmäinen auto, Backberg toimi auton kuljettajana tehtaan puolesta kolmen kuukauden takuuajan. Postilaitos pyysi häntä sitten jäämään auton vakituiseksi kuljettajaksi ja niin hänestä tuli postilaitoksen ensimmäinen autoteknikko. Backberg oli Helsingissä postiauton kuljettajana ja postilaitoksen autojen hoitajana 11 vuoden ajan. Vuonna 1922 hän siirtyi Rovaniemelle postilaitoksen autokorjaamon esimieheksi postilaitoksen aloitettua Pohjois-Suomessa postin kuljetuksen autoilla. Hän valvoi myös Pohjois-Suomen teiden talviaurausta, aurattavia teitä oli noin 500 kilometriä ja Backberg joutui työssään liikkumaan ympäri Pohjois-Suomea. Postilaitoksella oli Pohjois-Suomessa kolme autoa Backbergin tullessa sinne 1922, 14 vuotta myöhemmin autoja oli jo 33. Vuonna 1937 Backberg siirtyi Tampereen postikonttorin autovarikon esimieheksi. Hän toimi myös autoteknikoiden kouluttajana.[2]
Backberg harrasti kilpapyöräilyä ja taitopyöräilyä ollessaan työssä Stockmannin pyöräkorjaamolla. Vuonna 1904 Helsingissä vieraili sirkus, jonka mukana oli englantilainen "kuolemanrenkaalla" taitonäytteitä suorittanut taitopyöräilijä. Sirkus lupasi rahapalkkion sille, joka pystyisi tekemään saman taitonäytteen. Backbergin tutttava, luistelijana tunnettu F. Wathen ilmoitti hänet kilpailijaksi. Backberg meni "kuolemanrenkaaseen" ja suoriutui niin hyvin että sai luvatun palkinnon ja Suomen Urheilulehti julisti hänet ensimmäiseksi suomalaiseksi taitopyöräilijäksi.[2]
Backberg hankki palkintoja myös luistelu- ja juoksukilpailuista. Hän harrasti taitoajoa yksipyöräisellä pyörällä vielä Rovaniemellä asuessaan. Lapissa Backberg harrasti myös urheilukalastusta, muun muassa kalastaen lohia Petsamonjoella.[2]
Backbergin puoliso oli Augusta (o.s. Vuorinen) (1883–1933) vuodesta 1901.[4][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kuolinilmoitus, Josef Axel Backberg, Helsingin Sanomat, 1957, No 179, sivu 2, julkaistu 7.7.1957
- ↑ a b c d e f Kun ensimmäisiä autoja korjattiin, kiedottiin jokainen mutteri huolellisesti paperiin ja kirjoitettiin muistiin sen paikka. Maamme ensimmäisestä taitopyöräilijästä tuli myös ensimmäinen autoteknikko, Aamulehti, 19.03.1939, nro 76, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Siihen aikaan, kun ensimmäisiä autoja korjailtiin, Autotekniikka : Suomen autoteknikkojen yhdistyksen ja Suomen autokorjaamojen liiton virallinen äänenkannattaja, 01.05.1933, nro 1, s. 23, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Kirkollisia ilmoituksia Helsingin suomalais-ruotsalaisesta seurakunnasta: Kuulutettuja: monttööri Josef Axel Backberg ja neiti Augusta Vuorinen, Uusi Suometar, 1901, No 223, sivu 8, julkaistu 25.9.1901
- ↑ Kuolinilmoitus, Augusta Backberg, Lapin Kansa, 1933, No 123, sivu 1, julkaistu 2.11.1933