Avomaat

Avomaat ovat lähinnä peltoja, kasvimaita ja laitumia. Viljelyn ja laiduntamisen historialle olivat merkityksellisiä muutkin aukeat paikat, kuten niityt, rannat, hakkuuaukeat ja metsäpaloalueet. Näitä avomaaviljelyn historialle merkittäviä alueita on yhä luonnonvaraisina. Nämä alueet ovat myös lintujen suosimia alueita. Luonnonvaraiset niityt ja kosteikot ovat monien lintujen elinympäristöjä. Myös entisajan metsälaitumet, hakamaat ja lehdesniityt olivat monille linnuille hyviä elinympäristöjä.

Historiaa

Kun ihminen oppi käyttämään tulta, alettiin pian sen avulla raivata avomaita, joilla oli helpompi havaita petoeläimet ja vieraat ihmisryhmät kuin metsän keskeltä. Avomaat olivat myös metsää suotuisampia elinympäristöjä laiduntaville riistaeläimille. Metsien polttamisen riistaeläinten laitumiksi on saattanut edeltää eläinten kesyttämistä ja siirtymistä karjan paimentamiseen.

Jääkauden jälkeen ilmasto lämpeni ja paljon riistaeläimiä siirtyi pohjoisemmaksi. Osa ihmisistä seurasi niitä pohjoiseen, mutta osa jäi etelään. Heille tuli riistaeläinten vähentyessä tarve löytää uusi elinkeino. Todennäköisesti tämä seikka johti maanviljelyksen alkuun Lähi-idässä noin 10 000 vuotta sitten. Muita varhaisia maanviljelysalueita ovat Uusi-Guinea, Kiina ja nykyisen latinalaisen Amerikan alue.

Varhaisimmin viljeltyä viljaa olivat ohra ja vehnä. Viikunaa kasvatettiin kuitenkin jo 11 400 vuotta sitten, mikä on noin tuhat vuotta ennen viljakasveja, hernekasveja tai hirssiä.

Pellot

Peltoihin kuuluvia avomaita ovat viljapellot, puutarhat, kasvimaat, kesannot ja laitumet. Entisaikaan eläimet laidunsivat luonnonniityillä ja metsissä, mutta nykyisin ne laiduntavat maatilojen laitumilla.

Puutarhakasveista avomailla viljellään mansikkaa, vihanneksia ja juureksia. Monet puutarhakasvit kasvatetaan keväällä kasvihuoneessa ja istutetaan myöhemmin avomaalle. Avomaalla hallan uhka on suurempi kuin kasvihuoneessa. Tätä hallan uhkaa voidaan torjua käyttämällä kateharsoa.

Katso myös

• Keto