Tämä on lupaava artikkeli.

Aviation Traders ATL-90 Accountant

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aviation Traders ATL-90 Accountant
Accountant Farnborough’n ilmailunäyttelyssä 1957
Accountant Farnborough’n ilmailunäyttelyssä 1957
Tyyppi matkustajalentokone
Alkuperämaa  Yhdistynyt kuningaskunta
Valmistaja Aviation Traders
Suunnittelija Toby Heal[1]
Ensilento 9. heinäkuuta 1957[2]
Poistettu käytöstä 1958[3]
Tila romutettu
Valmistusmäärä 1
Valmistusvuodet 1957
Kehityskustannukset 650 000 puntaa[3]

Aviation Traders ATL-90 Accountant oli Aviation Tradersin valmistama potkuriturbiinikäyttöinen matkustajalentokone. Douglas DC-3:n korvaajaksi tarkoitettu kone[3] lensi ensilentonsa Southendissä 9. heinäkuuta 1957.[2] Tilauksia ei kuitenkaan tullut, minkä seurauksena kehitysohjelma lopetettiin jo seuraavan vuoden tammikuussa ja ainoa valmistettu Accountant romutettiin vuonna 1960.[3]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suunnittelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosien 1950 ja 1952 välillä tehtyjen markkinatutkimusten mukaan lentoyhtiöt alkoivat etsiä Douglas DC-3:lle korvaajaa. Freddie Lakerin omistama, aiemmin lentokoneiden muutostöitä tehnyt Aviation Traders päätti hyödyntää tilaisuuden ja aloittaa uuden lentokoneen suunnittelun.[3] Pääsuunnittelijaksi Laker valitsi Toby Healin, joka oli aiemmin suunnitellut Aviation Tradersin Avro Tudoreihin tekemiä muutostöitä. Lakeriin teki vaikutuksen Healin vuonna 1954 patentoima jännitystekniikka, jossa lentokoneen ulkopinta valmistettiin metallista samalla tavalla kuin ensimmäisten lentokoneiden pinta kankaasta: venyttämällä ja jännittämällä. Näin rungosta tuli vahva ja kevyt ja koneen kuljetuskapasiteetti kasvoi. Laker pyysi Hallia suunnittelemaan jännitystekniikkaan pohjautuvan DC-3:n korvaajan noin 30 matkustajalle.[1]

DC-3 oli hyvin menestyksekäs lentokone: toisen maailmansodan loppuun mennessä sitä oli valmistettu yli 20 000 kappaletta. Niinpä tyypin hankintahinnat olivat alhaisia ja varaosia oli laajasti saatavilla. Niiden korvaajiksi tarkoitettujen konetyyppien tuli siis olla huomattavasti parempia, jotta lentoyhtiöt kiinnostuisivat niistä hintaerosta huolimatta. Accountantin oli tarkoitus saavuttaa etulyöntiasema jännitystekniikan tuomalla keveydellä ja suurella kapasiteetilla. Toinen etu oli se, että toisin kuin mäntämoottorikäyttöisessä DC-3:ssa, Accountantin voimanlähteinä oli Rolls-Royce Dart -potkuriturbiinimoottorit.[1]

Jännitystekniikan ongelma oli se, että sitä voitiin käyttää vain paneeleissa, jotka kaareutuivat sekä pituus- että leveyssuunnassa.[4] Heal laajensi patenttiaan myös suoriin paneeleihin vuonna 1956, mutta tämä ei enää ehtinyt vaikuttaa Accountantin kehitystyöhön.[1] Niinpä Accountant suunniteltiin pitkulaisen pisaran muotoiseksi, ja vaikka muoto olikin aerodynaamisesti ihanteellinen, se rajoitti matkustamon kokoa koneen etu- ja takaosassa. Lisäksi muoto lyhensi runkoa niin, että suuntavakavuuden takaamiseksi tarvittiin suurikokoinen sivuvakain. Suunnitteluryhmän keskuudessa heräsi kuitenkin huoli siitä, että jännitetty metallikuori puhkeaisi helposti ja menettäisi puhjetessaan jäykkyytensä. Ryhmä päätti käyttää jännitystekniikan sijasta tavallista kokoon niitattua runkoa. Heal irtisanoutui koneen kehitystyöstä, mutta jännitystekniikan sanelema rungon muoto oli jo päätetty ottaa käyttöön. Niinpä Accountantiin tuli kaikki jännitystekniikan haittapuolet eikä lainkaan sen etuja.[4] Vaikka jännitystekniikkaa olisikin käytetty, sisätilan ahtaus ja suuren vakaimen tuoma paino ja ilmanvastus olisivat luultavasti kumonneet tekniikan edut.[5]

Accountant oli kuitenkin monella tapaa innovatiivinen. Sen alumiinikuori niitattiin tasakantaisilla niiteillä toisin kuin esimerkiksi DC-3, jonka niittien kannat olivat puolipalloja ja ulkonivat siten rungon pinnasta. Accountantin rakenne suunniteltiin vastustamaan rasitusmurtumien leviämistä, ja sen kaikki polttoainetankit oli turvallisuussyistä sijoitettu siipien ulommaisiin osiin. Ulospäin selvimmin näkyivät epätavalliset moottorien nasellit. Accountantissa moottorit oli sijoitettu siipien yläpinnalle, sillä näin saatiin parhaiten hyödynnettyä niiden synnyttämä työntövoima. Samalla potkurit saatiin kauemmas maasta, minkä ansiosta laskutelineita voitiin lyhentää, mikä puolestaan kevensi konetta.[5] Vuonna 1960 ensilentonsa lentäneessä Avro 748:ssa oli samankaltaiset nasellit ja moottorit oli sijoitettu siiven yläpinnalle. Freddie Laker syytti Avroa plagioinnista, harkitsi 748:n kehittäneen Hawker-Siddeleyn haastamista oikeuteen ja kutsui konetta Avro Accountantiksi.[6] Vastaavat nasellit tulivat myöhemmin myös 748:n seuraajaan, BAe ATP:hen.[7]

Koelennot ja hylkääminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Accountant lensi ensilentonsa 9. heinäkuuta 1957 Southendissä.[2] Ensilennon oli tarkoitus tapahtua jo viikkoa aiemmin, mutta teknikon kytkettyä testiä varten irrotetut moottorien palonsammuttimet epähuomiossa päälle koneen moottorit täyttyivät sammutusvaahdolla vain hetkeä ennen aiottua ensilentoa. Vaikka Accountantin pyrstö näytti ulkoisesti paljon keulaa painavammalta, totuus osoittautui ensilennolla toiseksi. Kone oli niin etupainoinen, että laskeutumisnopeuksilla edes korkeusvakainten suurin mahdollinen poikkeuttaminen ei riittänyt pitämään nokkaa ylhäällä. Koelentäjä onnistui laskeutumaan vasta, kun lennolla mukana ollut tarkkailija siirtyi ohjaamosta matkustamon takaosaan.[5]

Koneen sarjatuotanto oli ongelma Aviation Tradersille, joka oli resursseiltaan huomattavasti pienempi kuin muut lentokonevalmistajat. Laker toivoi, että saatuaan tilauksia koneelle hän saisi jonkin toisen valmistajan rakentamaan koneet lisenssillä.[6] Accountantia esiteltiin ensimmäisen kerran yleisölle 1957 Brittiläisten lentokonevalmistajien yhdistyksen Farnborough’n ilmailunäyttelyssä, jossa ohjelma alkoi ajautua vaikeuksiin. Tilauksia ei tullut,[3] eikä potentiaalista kumppania sarjatuotantoa varten löytynyt. Mahdollisina kumppaneina pidettiin muiden muassa Hunting Percivalia, joka kuitenkin kehitti parhaillaan itse vastaavaa konetta, sekä Gloster Aviationia, joka olikin kiinnostunut tuotannon aloittamisesta. Se oli kuitenkin juuri liitetty Hawker-Siddeley Groupiin eikä siten voinut alkaa valmistaa Avro 748:n kilpailijaa.[6]

Tilausten ja kumppanin puuttuessa Aviation Traders keskeytti Accountantin kehitystyön tammikuussa 1958. Kaikkiaan koneella lennettiin vain noin 50 tuntia, ja sen viimeinen lento tapahtui 10. tammikuuta.[8] Sen jälkeen Lakerin Rolls-Roycelta lainaamat[4] Dart-moottorit irrotettiin ja palautettiin Rolls-Roycelle. Suuri osa Accountantin suunnittelua ja tuotantoa varten palkatusta henkilöstöstä irtisanottiin. Ainoaksi jäänyt Accountant seisoi Southamptonin lentoaseman laidalla,[8] kunnes se romutettiin vuonna 1960. Accountantin kehitystyö maksoi Freddie Lakerille 650 000 puntaa.[3]

Suunnitellut versiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: [9]

  • ATL-90 Accountant – Keskimatkan matkustajalentokone.
  • ATL-92 Accountant – ATL-90:n sotilasversio.
  • ATL-93 Accountant – ATL-90:n sotilasversio.
  • ATL-95 Accountant II – Pidennetty versio ATL-90:stä, suunniteltu 42 matkustajalle.
  • ATL-95 Accountant – ATL-90:n kaksikerroksinen versio.
  • ATL-96 Accountant – ATL-90:n avattavalla nokalla varustettu rahtiversio.

Tekniset tiedot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: Aviastar[10]

Yleiset ominaisuudet

  • Matkustajat: 28
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&018.093000018,93 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&025.015000025,15 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&07.07000007,70 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&058.071000058,71 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&07693.&&&&007 693 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&012928.&&&&0012 928 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × Rolls-Royce Dart Mk.512 -potkuriturbiini; &&&&&&&&&&&01298.&&&&001 298 kW (&&&&&&&&&&&01765.&&&&001 765 hv) per moottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0475.&&&&00475 km/h
  • Matkalentonopeus: &&&&&&&&&&&&0470.&&&&00470 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&03364.&&&&003 364 km

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Armstrong 2005, s. 7
  2. ↑ a b c Armstrong 2005, s. 3
  3. ↑ a b c d e f g Hedges, David: From Scrap to Skytrain. Airliner World, maaliskuu 2016, s. 38–39. Key Publishing. ISSN 1465-6337 (englanniksi)
  4. ↑ a b c Armstrong 2005, s. 8
  5. ↑ a b c Armstrong 2005, s. 9
  6. ↑ a b c Armstrong 2005, s. 10
  7. ↑ Armstrong 2005, s. 20
  8. ↑ a b Armstrong 2005, s. 11
  9. ↑ Aviation Traders British Aviation – Projects to Production. Arkistoitu 4.3.2017. Viitattu 6.11.2016. (englanniksi)
  10. ↑ Aviation Traders ATL.90 Accountant Aviastar.org. Viitattu 6.11.2016. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aviation_Traders_ATL-90_Accountant&oldid=22641927”