Austro-Tatra

Austro-Tatran logo auton keulalla.

Austro-Tatra Werke GmbH oli itävaltalainen autonvalmistaja ja autojen maahantuoja, joka toimi Wienin Simmeringissä.

Tatran, silloisen Nesselsdorfer Wagenbaun, toiminta alkoi Wienissä vuonna 1897. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Austro-Tatra ensin toi maahan, mutta myöhemmin alkoi myös valmistaa autoja Tatran lisenssillä Itävallan markkinoille. Tehdas tuhoutui pahoin toisessa maailmansodassa. Tämän jälkeen tuotantolaitokset kunnostettiin ja niissä valmistettiin autoja yksittäisiin projekteihin. Myöhemmin valmistus loppui ja yritys keskittyi yksinomaan maahantuontiin. Yhtiön toiminta päättyi vuonna 1980.

Tausta

Yrityksen juuret ulottuvat vuoteen 1897, jolloin osakeyhtiöksi itsensä muuttanut Nesselsdorfer Wagenbau (NW) siirsi pääkonttorinsa Wieniin. Tuotanto tapahtui edelleen Nesselsdorfissa (tšekiksi Kopřivnice). Itävalta-Unkarin kaaduttua tuotantolaitokset jäivät vuonna 1919 itsenäistyneen Tšekkoslovakian puolelle. NW siirsi pääkonttorinsa Prahaan. Yrityksen nimeksi muuttui Kopřivnická Vozovka ja sen valmistamien autojen nimeksi tuli Tatra.

Wienin toimipiste keskittyi nyt myyntiin ja huoltoon. Huoltotoimintaa varten hankittiin toimitilat Wienin Simmeringistä. Tuohon aikaan Itävaltaan ulkomailta tuotujen ajoneuvojen tullimaksu määräytyi niiden massan mukaan, joten kotimaisuusastetta päätettiin nostaa rakentamalla suurempi osa autoista itse. Vuodesta 1924 lähtien Tatralta toimitettiin autojen alustoja joiden päälle rakennettiin kori Simmeringissä. Itävallassa kootut Tatra T11 -pikkuauto ja sen seuraaja T12 myivät hyvin. Menestys jatkui kun T12:n seuraajan, T57:n kokoaminen alkoi Simmeringissä vuonna 1932.

Perustaminen

Itävallassa päätettiin nostaa ulkomaisten autojen tuontitulleja kotimaisen tuotannon, eli käytännössä Steyrin, tukemiseksi. Vuonna 1935 tullimaksun osuus T57:n hinnasta oli 4 500 šillinkiä nostaen auton kokonaishinnan 11 000 šillinkiin. Hinta oli erittäin kallis tämän kokoluokan autosta, mutta siitä huolimatta Tatra oli Itävallan toiseksi eniten myyty automerkki Steyrin jälkeen. Tatran johto päätti perustaa tytäryrityksen Itävaltaan vahvistaakseen markkina-asemaansa. Vuonna 1936 muodostettiin Austro-Tatra, jonka vähemmistöosakas oli Tatra. Yritys oli suurimmalta osaltaan itävaltalaisomistuksessa. Sopivat toimitilat oli hankittu jo aiemmin entisen huonekalutehtaan konkurssipesältä. Teollisuustilat siirrettiin heinäkuussa 1936 Austro-Tatran nimiin.

Täysin itävaltalainen Tatra

Austro-Tatra T57A.

Toimitiloja laajennettiin, henkilöstön määrää lisättiin ja tuotantolaitteisiin investoitiin siten että yritys kykeni valmistamaan myös tarvitsemansa moottorit ja vaihteistot itse. Huhtikuusta 1937 lähtien valmistetut autot olivat jo lähes täysin itävaltalaista tekoa, ja tämän ansiosta autojen myyntihintaa saatiin laskettua 40 %. Suosituimmat T57-muunnelmat olivat sedan ja avoauto. Valikoimassa oli myös kevyt kuorma-automuunnelma, joita valmistettiin vain Simmeringissä. T57:llä oli vahva asema Itävallassa, ja keskusteluja käytiin myös Itävallan liittoarmeijan kanssa sotilassovelluksesta. Hanke kuitenkin keskeytyi Saksan miehitettyä Itävallan maaliskuussa 1938.

Saksan määräysvallassa

Autojen valmistus määrättiin lopetettavaksi jo huhtikuussa 1938. Tähän mennessä oli ehditty valmistaa 300 täysin itävaltalaista Tatraa. Tehdasalue pilkottiin ja osa alueesta laitteineen vuokrattiin Österreichische Saurerwerke AG:lle sotatarviketuotantoa varten. Muut toimitilat valjastettiin kaluston korjaustoimintaan ja sotatarviketuotantoon. Toisen maailmansodan aikana Saurerin käytössä ollut alue tuhoutui lähes täysin.

Tuotannon käynnistäminen uudelleen

Porsche 356:n alumiinikori. Taustalla näkyy puukehikko, jota käytettiin koripeltien muotoilemiseen.

Sodan päätyttyä Simmering jäi Neuvostoliiton miehittämälle vyöhykkeelle. Yrityksellä oli huono maine natsismin pesäkkeenä. Tšekkoslovakialaisen emoyrityksen omistajat oli pidätetty ja itävaltalainen omistajakunta oli karannut länteen. Ehjiksi jääneet koneet ja laitteet joutuivat liittoutuneiden sotasaaliiksi. Tuotanto päätettiin käynnistää uudelleen siitä huolimatta että liikkeelle jouduttiin lähtemään lähes tyhjästä. Tuotanto aloitettiin Tatran varaosien valmistuksella ja kunnostamalla korinrakennus- ja huoltoverstaat. Yritys sai toimeksiannon Porschelta ensimmäisten Gmündissä valmistettujen 356-mallien alumiinikorien valmistamiseksi.

Omistuskiista

Tatran pääomistaja, paroni Hans von Ringhoffer oli häädetty Tšekkoslovakiasta sudeettisaksalaisten karkotuksen yhteydessä, ja hän kuoli NKVD:n leirillä vuonna 1946. Itävallan hallitus otti Austro-Tatran ohjaukseensa turvatakseen yrityksen laillisten omistajien oikeudet. Emo-Tatran tehtaat kansallistettiin ja niistä muodostettiin Tatra n.p. (národní podnik - kansan omistama). Tällöin Austro-Tatra joutui Tšekkoslovakian kommunistihallinnon ja Tatran alkuperaisen omistajan, Ringhoffer Tatra a.s.:n kiistan välikappaleeksi. Vuonna 1948 yhteys Tatran ja Austro-Tatran välillä lopulta katkesi, ja Tatran edustajaksi Itävallassa nimitettiin paikallinen Škodan maahantuoja.

Tatran jälkeinen aika

Vuonna 1950 Itävallan poliisivoimilta tuli tilaus muutostyöstä, jossa 250 Volkswagen Kuplaa muutettiin neliovisiksi ja yhdeksän kaksiovisiksi avoautoiksi. Yhteistyöneuvotteluja kokoonpanotoiminnasta käytiin Renaultin ja Gutbrodin kanssa, mutta tuloksetta.

Austro-Tatra jatkoi toimintaansa Peugeotin, Alfa Romeon ja Roverin edustuksen turvin. Yrityksen nimi kuitenkin säilyi vuoteen 1963, jolloin siitä tuli Ringhoffer GmbH. Toiminta loppui vuonna 1980 ja tehtaan paikalla on nykyään Simmeringin ostoskeskus.

Aiheesta muualla

• Austro-Tatra -harrastajasivusto (saksaksi)
• Austro-Tatran valmistama poliisi-Kupla (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi) ja (englanniksi)
• Itävaltalaisia poliisi-Kuplia