Australiankrokotiili
| Australiankrokotiili | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Krokotiilieläimet Crocodylia |
| Heimo: | Krokotiilit Crocodylidae |
| Suku: | Crocodylus |
| Laji: | johnstoni |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Crocodylus johnstoni |
|
 Australiankrokotiilin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Australiankrokotiili (Crocodylus johnstoni) on vain Australiassa elävä pitkäkuonoinen krokotiili. Se löydettiin vuonna 1870 ja sitä luultiin aluksi sundagaviaaliksi, mutta vuonna 1873 se nimettiin omaksi lajikseen.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Australiankrokotiili on pienikokoinen ja kasvaa tavallisesti 1,8–2,1-metriseksi. Enimmäispituus on 3 metriä ja painoa voi kertyä 53 kiloa. Kuono on kolme kertaa pään leveyden mittainen. Hampaita on 68–72. Silmien luona on neljä vierekkäistä, kyhmymäistä kilpeä, ja niskassa on neljän ison kilven muodostama nelikulmio. Niiden takaa alkaa kuusi peräkkäisten selkäkilpien muodostamaa poikittaisriviä, joissa kilvet ovat rinnakkain ja muodostavat 18 poikittaisriviä. Takaraajojen varpaissa on räpyläpoimu, eturaajoista ne puuttuvat. Australiankrokotiili on selkäpuolelta vihertävänruskea ja vatsasta kellertävä. Nuorilla yksilöillä on vaaleampi väritys kuin vanhoilla, ja värierot ovat niillä selvempiä. Australian krokotiili on melko nopea maalla ja pystyy jopa juoksemaan maalla pakoon. Se onkin nopeimmin maalla liikkuva krokotiili.
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Australiankrokotiili elää vain Pohjois-Australiassa. Sitä esiintyy Länsi-Australiassa, Pohjoisterritoriossa ja Queenslandissä. Australiankrokotiili elää mieluiten jokia reunustavissa pienillä vesialueilla. Se elää myös soilla laguuneissa ja billabongeissa. Suolaisessa vedessä se ei viihdy.
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Australiankrokotiilit paistattelevat auringossa päivän kuumimpaan aikaan. Ruokansa se etsii vedestä. Australiankrokotiilin kapea kuono soveltuu hyvin tärkeimmän ravinnon, kalan pyyntiin. Se usein odottaa liikkumatta saalista ja nappaa sen nopealla pään heilautuksella. Kalojen lisäksi se syö sammakkoeläimiä, lintuja, matelijoita, lepakoita ja muita nisäkkäitä.
Australiankrokotiilin paritteluaika on heinäkuussa ja muninta elo-syyskuussa. Naaraan kantoaika kestää kuusi viikkoa, jonka jälkeen se hakeutuu sopivalle hiekkarannalle. Naarailla on tapana palata samalle pesälle vuosi toisensa jälkeenkin. Se on noin 15 metrin päässä vedestä. Pesäpaikalle se kaivaa pienen kolon jonka se vuoraa lehdillä, ruoholla ja maa-aineksella. Naaras munii korkeintaan 20 munaa ja muninta tapahtuu yleensä yöllä. Munat hautuvat kuopassa 65–95 päivää naaraan sitä vartioidessa. Munia rosvoavat etenkin varaanit ja siat. Poikaset kuoriutuvat sadekautena jolloin tulvat ovat vallanneet laajoja alueita. Naaras kantaa poikaset suussaan veteen. Naaras jatkaa vielä jonkin aikaa poikasten puolustamista pedoilta. Poikasten uhkana ovat esimerkiksi dingo, vesirotta ja petolinnut. Aikuiset voivat jäädä toisen Australiassa elävän krokotiilin, suistokrokotiilin saaliiksi. Hengissä selvinneet tulevat sukukypsiksi kun ne ovat 1,5-metrisiä. Australiankrokotiili voi elää 50-vuotiaaksi.
Uhat ja suojelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Australiankrokotiili on kärsinyt tehokkaasta metsästyksestä ja elinympäristön muutoksista. Nykyään laji on rauhoitettu. Se rauhoitettiin Länsi-Australiassa vuonna 1962. Vuonna 1964 se rauhoitettiin Pohjoisterritoriossa ja 1974 Queenslandissä. Krokotiilin nahkojen vienti kiellettiin Australiassa 1973. Kanta on alkanut elpyä ja se on palannut suistokrokotiilin tapaan monille vanhoille elinpaikoilleen. Salametsästystä tapahtuu hieman, mutta ei ole enää uhka. Kanta on nykyään 50 000–100 000 eikä laji ole enää uhanalainen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Crocodile Specialist Group: Crocodilys johnsoni IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 1996. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.6.2014. (englanniksi)
- Koivisto, I., Terhivuo, J., Pakarinen, R. & Paalosmaa, H.: Maailman uhanalaiset eläimet – Osa 5: Matelijat, sammakkoeläimet, linnut. Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-4690-X
- * Nikoma Boice: ADW – Crocodylus johnstonii 19.5 2007. University of Michigan. Viitattu 20.5.2007. (englanniksi)