Aurinkokoira
Aurinkokoira | |
---|---|
The Sun Dog | |
Aurinkokoiran aloitussivun kuva. |
|
Alkuperäisteos | |
Kirjailija | Stephen King |
Kieli | englanti |
Genre | kauhu |
Julkaistu | Sydänyö (Four Past Midnight, 1990) |
Suomennos | |
Suomentaja | Ilkka Rekiaro |
Kustantaja | Tammi |
Sivumäärä | 182 |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
Aurinkokoira (engl. The Sun Dog) on yhdysvaltalaisen kirjailija Stephen Kingin pienoisromaani, joka julkaistiin vuonna 1990 kokoelmassa Sydänyö (Four Past Midnight). Se kertoo tarinan pojasta, joka saa syntymäpäivälahjaksi polaroid-kameran, jonka ottamissa valokuvissa hahmottuu vähittelen kuvaajaa kohden uhkaavasti lähestyvä koira.
King on kertonut tarinan Aurinkokoirasta syntyneen jo kesällä 1987 hänen kiinnostuttuaan vaimonsa Tabithan valokuvaamisharrastuksen yhteydessä lahjaksi saadusta polaroid-kamerasta ja sen tekniikasta tuottaa itsekehitettyjä valokuvia. Omien sanojensa mukaan King ei ollut tätä aiemmin ajatellut kameralla otettuja niin tarkkaan, mutta "mitä enemmän niitä ajatteli, sitä oudommilta ne vaikuttivat; ne eivät ole pelkkiä kuvia vaan menneisyyden hetkiä... ja niissä on joitain hyvin omituista."[1]
Josh Rubinsin arvioidessaan Entertainment Weekly -lehdessä Sydänyö -kokoelmaa vuonna 1990 hän mielsi Aurinkokoiran olevan koko kokoelman "yksinkertaisin, edukseen erottuva tarina" ja kehui sitä enimmäkseen "maukkaana mustana komediana".[2]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Castle Rockissa asuva Kevin Delevan saa 15-vuotissyntymäpäivänään lahjaksi Sun 660 -mallisen Polaroid -kameran, josta hän löytää pian omituisen vian: sen tuottamissa esiintyy taustalla uhkaava musta koira, joka näyttää kuin liikkuvan aina vain lähemmäs jokaisella kuvalla kuin hyökätäkseen vähitellen valokuvaajan kimppuun. Opettajansa herra Bakerin suosituksesta Kevin käy esittämässä kameraa Reginald "Pop" Merrillille, varakkaalle mutta häikäilemättömälle Emporium Galorium -sekatavarakaupan omistajalle. Aluksi kameran eriskummalliseen ilmiöön yhtä levottomasti suhtautuva Merrill näkee pian mahdollisuuden edistää kameralla omia etujaan, kuten kameran myymiseen eteenpäin paranormaalien ilmiöiden harrastajalle tuntuvalla summalla. Merrill onnistuu vaihtamaan kameran toiseen samanlaiseen malliin, jonka tietämätön Kevin tuhoaa. Suureksi tyrmistyksekseen Merrill ei kykene pääsemään eroon kamerasta, koska hänen asiakkaansa joko pitävät sen mainostettua ilmiötä huijauksena tai kieltäytyvät ostamasta sitä valokuvien katselun myötä tuntemansa epämukavuuden ja levottomuuden vuoksi. Kamera käy, ja koira etenee hitaasti kohden ja muuttuu joksikin raivokkaammaksi ja hirveämmäksi jokaisen otetun kuvan myötä.
Tällä välin Keviniä vaivaavat toistuvat painajaiset koirasta. Hän ymmärtää, että Merrill olikin koko ajan huijannut häntä eikä pelottavaa kameraa ollut koskaan tuhottukaan. Kevin yrittää estää Merrilliä ottamasta enempää kuvia peläten koiran "murtautuvan" siten todelliseen maailmaan, mutta tällä välin kameran vaikutus Merrilliin on saanut hänet menettämään järkensä. Herättyään eräänä yönä pitelevänsä kameraa ja painamalla sen liipaisinta toistuvasti, hän päättää murskata sen aamulla, mutta hallusinaatioiden vallassa hän kuvittelee yhden hänen myymälänsä seinällä roikkuvista käkikelloista kameraksi ja rikkoo sen oikean sijasta. Hänen ryhtyessään korjaamaan käkikelloa työpöydällään Merrill alkaa taas ottamaan lisää kuvia. Pian Kevin ja hänen isänsä saapuvat Merrillin myymälään, mutta pahin ehtii toteutua: koira repii tiensä ulos viimeisestä valokuvasta ja tappaa Merrillin. Painajaistensa innoittamana Kevin oli varmuuden varalta tuonut mukanaan toisen polaroid-kameran, ja juuri kun koira on kokonaan pääsemässä vapauteen, Kevin ottaa siitä kuvan ja vangitsee koiran jälleen "Polaroid-maailmaan".
Seuraavana syntymäpäivänään Kevin saa lahjaksi WordStar 70 -tietokoneen. Testatakseen sen tekstinkäsittely-ohjelmaa Kevin kirjoittaa umpimähkään jotain, mutta kun teksti tulostetaan, sivulla lukee: "Koira on taas irti. Se ei nuku. Se ei laiskottele. Se on tulossa hakemaan sinut, Kevin. Sillä on kova nälkä. Ja se on HYVIN vihainen."
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The Library Policeman stephenking.com. Viitattu 12.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Rubins, Josh: Four Past Midnight Entertainment Weekly. 21.9.1990. Viitattu 12.7.2024. (englanniksi)
Romaanit | Carrie (1974) - Painajainen (1975) - Hohto (1977) - Tukikohta (1978) - Kosketus (1979) - Tulisilmä (1980) - Cujo (1981) - Christine, tappaja-auto (1983) - Uinu, uinu lemmikkini (1983) - Ihmissuden vuosi (1983) - Talismaani (1984; Peter Straubin kanssa) - Se (1986) - Lohikäärmeen silmät (1987) - Piina (1987) - Kolkuttajat (1987) - Pimeä puoli (1989) - Tarpeellista tavaraa (1991) - Julma leikki (1992) - Doloreksen tunnustus (1992) - Uneton yö (1994) - Naisen raivo (1995) - Kuoleman käytävä (1996) - Epätoivon kaupunki (1996) - Kalpea aavistus (1998) - Eksyneiden jumala (1999) - Unensieppaaja (2001) - Pimeyden talo (2001; Peter Straubin kanssa) - Buick 8 (2002) - Kuulolla (2006) - Liseyn tarina (2006) - Tapahtumapaikkana Duma Key (2008) - Kuvun alla (2009) - 22.11.63 (2011) - Tervetuloa Joylandiin (2013) - Tohtori Uni (2013) - Herääminen (2014) - Mersumies (2014) - Etsivä löytää (2015) - Viimeinen vartio (2016) - Gwendyn lipas (2017; Richard Chizmarin kanssa) - Ruususen uni (2017; Owen Kingin kanssa) - Ulkopuolinen (2018) - Keveys (2018) - Laitos (2019) - Myöhemmin (2021) - Billy Summers (2021) - Gwendyn viimeinen tehtävä (2022; Richard Chizmarin kanssa) - Satumaa (2022) - Holly (2023) |
---|---|
Musta torni -sarja | Revolverimies (1982) - Kolme korttia pakasta (1987) - Joutomaa (1991) - Velho (1997) - Callan sudet (2003) - Susannan laulu (2004) - Musta torni (2004) - Tuulen avain (2012) |
Novelli- ja pienoisromaanikokoelmat | Yön äänet (1978) - Kauhun vuodenajat (1982) - Jälkeen keskiyön/Ennen aamunkoittoa (1985) - Sydänyö (1990) - Painajaisia ja unikuvia (1: Yksinäinen sormi / 2: Anteeksi, oikea numero) (1993) - Pedon sydän (1999) - Maantievirus matkalla pohjoiseen: 14 kolkkoa tarinaa (2002) - Auringonlaskun jälkeen (2008) - Pimeä yö, tähdetön taivas (2010) - Mitä enemmän verta (2020) |
Richard Bachmanin nimellä kirjoitetut | Raivo (1977) - Pitkä marssi (1979) - Vimma (1981) - Juokse tai kuole (1982) - Kirous (1984) - Teloittajat (1996) |
Suomentamattomat teokset | The Colorado Kid (2005) - Blaze (2007) - Blockade Billy (2010) - The Bazaar of Bad Dreams (2015) - You Like It Darker (2024) |
Tulevat julkaisut | Never Flinch (2025) |
Asiateokset | Danse Macabre (1981) - Nightmares in the Sky (1988) - Kirjoittamisesta (2000) - Secret Windows (2000) - Faithful (2004; Stewart O'Nanin kanssa) - Guns (2013) |
E-kirjat | Riding the Bullet (2000) - The Plant (2000; keskeneräinen) - Ur (2009) - Mile 81 (2011) - A Face in the Crowd (2012; Steward O'Nanin kanssa) |
Käsikirjoitukset elokuviin | Creepshow – yöjuttu (1982) - Paholaisen silmät (1985) - Hopealuoti (1985) - Maximum Overdrive (1986; myös ohjaajana) - Uinu, uinu lemmikkini (1989) - Unissakävelijät (1992) - Kunnes kuolema meidät erottaa (2014) - Cell (2015; Adam Allecan kanssa) |
Käsikirjoitukset televisioon | Sorry, Right Number (1988) - Kultaiset vuodet (1991) - Tukikohta (1994) - Stephen Kingin Hohto (1997) - Chinga (1998; Chris Carterin kanssa) - Myrskyn silmässä (1999) - Rose Red (2002) - Stephen Kingin Sairaala (2004) - Stephen Kingin Desperation (2006) - Päitä tippuu (2014) - Liseyn tarina (TBA) |
Sarjakuvateokset | Creepshow (1982) - The Dark Tower (2007-) - The Stand (2008-2012) - The Talisman (2009-2010) - American Vampire (2010) - N. (2010) - Road Rage (2012) - The Dark Man (2013) |
Muita artikkeleita | Joe Hill |