EOS-Aura
EOS-Aura on NASA:n EOS-ohjelman (Earth Observing System) kolmas ja viimeinen satelliitti. Se laukaistiin Yhdysvaltain ilmavoimien Vandenbergin tukikohdasta Kaliforniasta Delta II 7920 -kantoraketilla 15. heinäkuuta 2004 [1]. EOS-Aura oli määrä laukaista jo kesäkuussa 2003, mutta laukaisua lykättiin vuodella myöhästyneiden mittalaitetoimitusten vuoksi. Sen kiertoradan korkeus on noin 700 km ja radan inklinaatio 98,2 astetta [2].
Tehtävä ja instrumentit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]EOS-Aura tutkii viiden vuoden ajan Maan ilmakehän kemiallista koostumista. Hankkeen tavoitteena on selvittää otsonikatoon, ilmanlaatuun ja ilmastonmuutokseen liittyviä kysymyksiä. EOS-Aurassa on mukana neljä toisiaan täydentävää mittalaitetta. Ne ovat:
- HIRDLS (High Resolution Dynamic Limb Sounder) mittaa infrapuna-aallonpituusalueella otsonia, vesihöyryä, kloori- ja fluoriyhdisteitä, metaania.
- MLS (Microwave Limb Sounder) mittaa eri kaasuja mikroaaltoalueella.
- OMI (Ozone Monitoring Instrument) mittaa näkyvän valon ja ultravioletin aallonpituuksilla ilmakehän otsonia. Tämä laite on Hollannin ja Suomen yhdessä toteuttama. Hollantilainen osuus maksoi yli 40 miljoonaa euroa ja sen teollinen päätoteuttaja oli Dutch Space. Suomalaisen osuuden toteutusta johti Ilmatieteen laitos, joka on laitteen tieteellinen hyödyntäjä Suomessa. Spektrometrielementit, niiden ohjauselektroniikan ja laitteen ohjelmistoja toteuttivat Suomessa VTT, Patria ja Space Systems Finland. Suomalainen osuus maksoi noin 10 miljoonaa euroa.
- TES (Tropospheric Emission Spectrometer) mittaa infrapuna-alueella otsonia.
Otsonitutkimus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]OMI-mittalaite mittaa otsonin alueellisia pitoisuuksia ja jakaumia ilmakehän eri korkeuksilta. OMI-mittaukset kattavat koko maapallon kerran vuorokaudessa, mikä on selkeä parannus nykyisiin kerran kolmessa vuorokaudessa tehtäviin mittauksiin.
OMI jatkaa NASAn 1970-luvulla aloitettua otsonipitoisuuden mittaussarjaa. Pitkät ja katkeamattomat aikasarjat ovat korvaamattomia arvioitaessa mm. sitä, miten otsonikadon ehkäisemiseksi tehdyt kansainvälisesti sovitut toimenpiteet ovat vaikuttaneet otsonikerrokseen. Tutkimuskohteina ovat otsonikerroksen pitkäaikaismuutosten lisäksi ilmansaasteiden lähteiden tunnistaminen ja leviämisen seuranta. Laitteen tekemä ilmakehän mittaus tulee antamaan uutta tietoa sääennustusmallien kehittämiseen.
Suomi mukana OMI-hankkeessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]OMI on ollut hollantilais-suomalainen laiterakennushanke. Patria toteutti mittalaitteen tehonjakelu- ja prosessoriyksikön, VTT optiset ilmaisinyksiköt (perustuvat CCD-kameraan) ja Space Systems Finland mittaustiedon käsittelyohjelmiston maa-asemille. Ilmatieteen laitos johti suomalaista laiterakennuskonsortiota ja on mittaustulosten tieteellinen hyödyntäjä. Suomalaisen osuuden kustannukset olivat noin 12 miljoonaa euroa, josta Tekes rahoitti noin 10 miljoonaa euroa.
Otsonin mittaamiseen tarkoitettu OMI-mittalaite on kokonaisuudessaan maksanut noin 50 miljoonaa euroa. OMI on mittavin Suomessa toteutettu avaruuslaitehanke NASAn satelliittiin.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://nssdc.gsfc.nasa.gov/nmc/masterCatalog.do?sc=2004-026A (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 2014-07-20
- ↑ http://www.n2yo.com/satellite/?s=28376. Viitattu 2014-07-20
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]