Aulus Hirtius
Aulus Hirtius (noin 90 eaa. – 43 eaa.) oli roomalainen poliitikko. Hän oli vuoden 43 eaa. konsuli joka menehtyi Mutinan taistelussa Marcus Antoniusta vastaan. Hirtius oli myös Caesarin Commentarii de bello Gallicon kahdeksannen kirjan ja De bello Alexandrinon kirjoittaja. Muut Hirtiuksen kirjoittamat teokset eivät ole säilyneet.
Hirtius oli Julius Caesarin legaatti noin vuodesta 54 eaa. ja hän toimi lähettiläänä Pompeiuksen luona vuonna 50 eaa. Sisällissotien aikana hän palveli Espanjassa. Hän oli luultavasti tribuunina vuonna 48 eaa. ja vuonna 47 eaa. hän oli Antiokiassa. Hän oli vuoden 46 eaa. preetori ja tämän jälkeen Gallia Transalpinan maaherra. Caesar nimitti Hirtiuksen ja Gaius Vibius Pansa Caetronianuksen vuoden 43 eaa. konsuleiksi. Caesarin murhan jälkeen Hirtius kannatti aluksi Antoniusta, mutta siirtyi myöhemmin senaatin puolelle ystävänsä Ciceron ansiosta. Hirtius marssi Pansan ja Octavianuksen kanssa Antoniusta vastaan. Octavianuksen kanssa he piirittivät Antoniuksen joukkoja. Pansa menehtyi Forum Gallorumin taistelussa saamiinsa haavoihin. Hirtius puolestaan kaatui Mutinan taistelussa. Taistelu päättyi kuitenkin senaatin joukkojen voittoon. Hirtius ja Pansa saivat valtiolliset hautajaiset.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hornblower, Spawforth & Eidinow: The Oxford Classical Dictionary. Oxford University Press, 2012. ISBN 9780199545568
- ↑ Oxford Classical Dictionary, hakusana "Hirtius (RE 2), Aulus"
| Edeltäjä: Marcus Antonius, Julius Caesar ja Publius Cornelius Dolabella (suffectus) |
Rooman konsuli yhdessä Gaius Vibius Pansa Caetronianuksen kanssa |
Seuraaja: Gaius Julius Caesar Octavianus ja Quintus Pedius |