Auguste Forel

Auguste Forel

Auguste Forel (1. syyskuuta 1848 La Gracieuse – 27. heinäkuuta 1931 Yvorne) oli sveitsiläinen neuroanatomisti, psykiatri ja entomologi. Hänet tunnetaan aivojen rakennetta koskeneesta tutkimustyöstään ja erikoistumisestaan muurahaisten tutkimukseen.

Forel syntyi Victor Forelin ja Paulinen (o.s. Morin) poikana maalaistalossa lähellä Morgesia. Hän kiinnostui hyvin varhaisella iällä hyönteisistä ja etenkin muurahaisten elämästä. Forel opiskeli vuosina 1866–1871 lääketiedettä Zürichin yliopistossa ja sai lääketieteellisen pätevyytensä vuonna 1872. Hän työskenteli neuroanatomian parissa Wienissä talvella 1871–1872 ja kirjoitti Theodor Meynertin ohjaamana hyväksytyn väitöskirjan. Samalla Forel kuitenkin teki tutkimusta muurahaisista, julkaisi aiheesta ja pääsi Sveitsin entomologisen seuran jäseneksi. Hän ystävystyi luonnontieteilijä Oswald Heerin kanssa.

Vuonna 1873 Forel lähti Ludwig-Maximilians-Universitätiin Müncheniin, jossa hän työskenteli Bernhard von Guddenin johdolla avustavana lääkärinä mielisairaalassa (Kreisirrenanstalt). Vuonna 1877 Forel julkaisi ensimmäisenä merkittävänä panoksenaan aivojen anatomian tutkimukseen tekstin tegmentaalisesta alueesta. Kirjoituksessa kuvattiin useita ennen tuntemattomia aivojen rakenteita. Forel sai samalla Privatdozent-arvonimen. Vuonna 1878 hän aloitti aiotun myrmekologisen tutkimusmatkan Kolumbiaan, mutta matka keskeytyi Saint Thomasilla Yhdysvaltain Neitsytsaarilla Forelin ystävän, tutkija Eduard Steinheilin äkillisen kuoleman johdosta. Forel alkoi keskittyä enenevissä määrin psykiatriaan. Vuonna 1879 hän sai nimityksen psykiatrian professoriksi Zürichin yliopiston lääketieteelliseen kouluun ja Julius Eduard Hitzigin seuraajana Burghölzlin mielisairaalaan Zürichissä. Vuonna 1882 Forel meni naimisiin edesmenneen ystävänsä Eduard Steinheilin tyttären Emman kanssa.

Forel teki vuonna 1887 yhden tärkeimmistä julkaisustaan. Sen aiheena oli neuroniteoria. Vuonna 1889 Forel perusti Zürichissä alkoholismin hoitoon keskittyneen instituutin (Asile d'Ellikon). Hän työskenteli pitkin uraansa muun muassa kuppaa ja alkoholismia ehkäisevien sosiaalisten uudistusten puolesta. Forel oli itse absolutisti. Hän teki alkoholinkäyttöä koskenutta julkista valistustyöstä ja toi raittiusliikettä edustavan International Organisation of Good Templarsin toiminnan Sveitsiin. Hän osallistui myös rauhanasian ajamiseen. Forel jäi eläkkeelle tehtävistään Burghölzlissä huhtikuussa 1898 ja asettui ensin Chignyyn (Vaud), sitten Yvorneen. Hän omisti loppuikänsä sosiaalisten uudistusten ajamiselle ja muurahaisia koskeneelle tutkimustyölle. Hänelle myönnettiin hyönteistutkimuksestaan Prix Schläfli. Forel teki hyönteistutkimuksen merkeissä lukuisia matkoja Pohjois- ja Etelä-Amerikkoihin, Afrikkaan sekä Bulgariaan. Hän keräsi mittavat kokoelmat muurahaisista ja pistiäisistä. Hän löysi yli 3 500 uutta lajia ja vaikutti näin merkittävästi taksonomian kehitykseen. Forel oli lisäksi kiinnostunut hypnoosista ja julkaisi teoksen La question sexuelle, joka käännettiin lähes kahdellekymmenelle eri kielelle. Hän työskenteli tieteellisten lehtien julkaisun parissa.

Vuonna 1912 Forel sai oikeanpuoleisen hemiplegian aivoverenkiertohäiriön seurauksena. Hän kuitenkin toipui ja opetteli kirjoittamaan vasemmalla kädellään. Hän pysyi aktiivisena tutkimusaloillaan, kunnes kuoli vuonna 1931.