August Ansa
August Valdemar Ansa (16. marraskuuta 1893 Tampere – 19. heinäkuuta 1941) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat savenvalaja David Davidsson ja Erika Vilhelmina Lindegren. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Elli Amanda Lahtisen kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ansa kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti seitsemännen luokan Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1927. Reserviupseerikoulun hän kävi vuosina 1925–1926 ja Kadettikoulun erikoiskurssin vuosina 1927–1928 sekä Kadettikoulun poikkeuksellinen kurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuosina 1933–1934.[1][2]
Jääkäriaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä tamperelainen konttoristi liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 6. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Suomen sisällissota
Ansa astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 varavääpeliksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 9. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, joka siirrettiin 26. maaliskuuta 1918 4. Jääkärirykmentin 11. jääkäripataljoonan 1. komppaniaksi. Hän otti osaa taisteluihin sisällissodassa Viipurissa, missä hän haavoittui lievästi 28. huhtikuuta 1918.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ansa palveli sisällissodan jälkeen komppanianvääpelinä ja joukkueenjohtajana 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 4:ssä, jonka niminä olivat myöhemmin Jääkäripataljoona n:o 2, Pohjolan jääkäripataljoona ja Kajaanin sissipataljoona. Hänet siirrettiin 9. toukokuuta 1920 Karjalan kaartin rykmentin 4. komppaniaan, josta hän erosi 1. lokakuuta 1920 ja liittyi suojeluskuntajärjestöön 1. marraskuuta 1920 ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Janakkalan suojeluskuntaan, missä tehtävässä hän oli 1. huhtikuuta 1921 saakka, jonka jälkeen hän astui uudelleen armeijan palvelukseen 18. toukokuuta 1921 ja hänet sijoitettiin kanta-aliupseeriksi Tampereen rykmenttiin, josta hänet siirrettiin 18. toukokuuta 1923 Hyökkäysvaunurykmenttiin (myöhemmin Hyökkäysvaunupataljoona), josta hänet siirrettiin nuoremmaksi upseeriksi Porin rykmenttiin 31. elokuuta 1926. Hänet komennettiin 2. lokakuuta 1934 ja siirrettiin 31. tammikuuta 1935 Lentoasema 2:een (myöhemmin Erillinen lentolaivue), missä hänet määrättiin toimitusjoukkueen johtajaksi.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ansa osallistui talvisotaan Erillisessä lentolaivueessa, jonka nimi muutettiin myöhemmin Lentolaivue 6:ksi. Välirauhan aikana hän toimi aluksi samassa joukossa (nimi muuten muutettiin välirauhan aikana takaisen Erilliseksi lentolaivueeksi), mutta siirrettiin myöhemmin adjutantiksi Helsingin sotilasläänin esikuntaan ja edelleen 8. Prikaatin 2. pataljoonan nuoremmaksi upseeriksi. Jatkosotaan hän osallistui Jalkaväkirykmentti 37 (jatkosota):n 8. komppanian päällikkönä, jota johtaessaan hän kaatui Ruskealassa käydyssä taistelussa 19. heinäkuuta 1941. Hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaan sankarihautaan.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|