Atte Kalajoki
Atte Bernhard Carolus Kalajoki (24. heinäkuuta 1914 Oulu – 16. syyskuuta 2004 Oulu), vuoteen 1934 asti Calamnius, oli oululainen yliopiston apulaissihteeri, opettaja, journalisti, kirjailija, kotiseutumies ja kamarineuvos. Kalajoen vanhemmat olivat kirjailija Ilmari Kiannon vanhempi veli maanmittausinsinööri Wäinö Calamnius ja tämän toinen puoliso sairaanhoitaja Helny Sigrid Maria Aejmelaeus.[1]
Henkilöhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalajoki syntyi vuonna 1914 Oulussa, jossa myös kirjoitti ylioppilaaksi 1934 ja suoritti pääosan elämäntyöstään. Filosofian kandidaatiksi hän valmistui vuonna 1944 Helsingin yliopistosta. Kamarineuvoksen nimen ja arvon hän sai vuonna 1977. Vuonna 1983 hänet promovoitiin Oulun yliopiston kunniatohtoriksi.
Kalajoki oli nuoruudessaan lehtimiehenä (Kaiku-lehti) ja myöhemmin opettajana ja Oulun yliopiston apulaissihteerinä. Hänet tunnettiin monien eri kulttuuriyhteisöjen aktiivisena jäsenenä ja kotiseutuihmisenä. Talvi- ja jatkosotien aikana Kalajoki toimi myös marsalkka Mannerheimim henkivartioryhmässä.[2]
Kirjallinen toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalajoki oli vuonna 1945 perustamassa kulttuurilehti Kaltiota, jonka päätoimittaja hän oli vuodesta 1945 vuoteen 1963. Lehden talousvastaavana hän toimi vuoteen 1987 asti. Kirjojen ja kirjasten ohella hän julkaisi suuren määrä tekstejä artikkeleina, pakinoina ja muina kirjoituksina.
Pakinoitsijana Kalajoki käytti nimimerkkiä Panu. Pakinoissa tärkeimmässä asemassa on kotiseutu, Oulu. Yleispätevää osuutta ovat muistelut menneiltä ajoilta, kuten sota-ajan joulujen kuvaukset. Kevennyksenä on vähän pakinamaisuutta esimerkiksi huvittavien sitaattien tai muisteluiden muodossa.[3] Oulun kaupunginkirjasto on digitoinut noin 1 700 Atte Kalajoen pääosin Oulu-lehteen nimimerkillä Panu kirjoittamaa pakinaa. Digitoidut pakinat löytyvät ARTO-artikkeliviitetietokannasta[4].
Atte Kalajoen kirjoja ja kirjasia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Oulun lehdet 1829–1946 1947, uusintap. 1980
- Genalogia Sursillianan näköispainos (yhdessä Martti Wiljakkalan kanssa) 1959 ja 1960
- Kirjailijain Oulu 1961
- 25 vuotta kulttuurirahastotoimintaa Pohjois-Suomessa 1953–1978 1978
- Runoileva merikapteeni – Kulttuurikuvia Merikosken partaalta 1984
- Rurik Calamniuksen runojen jäljillä 1986
- Oulun kirjailijat 1986 ja 1987
- Frans Michael Franzén, runoilija Oulusta ja Suomen Turusta 1989
- Oulun taloja ja tarinoita – Panun pakinoita 55 vuotta 1989
- Franzénin matkassa kotona ja maailmalla 1990
- Franzénin jäljillä Ruotsissa – Kuusi kirjettä kesäiseltä matkalta 1990
- Pohjatuulta – Artikkeleita ja esseitä 1994
- Yli rajojen – Campo Mussolinilta Kauko-Karjalaan 1935–1995 1996
- Suomalaisen runon tienraivaajia – 1700-luvun runoilevat Calamniukset 1999
- Totta ja tarua – Panun pakinoita 66 vuotta 2001.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kalajoki, A. Suomalaisen runon tienraivaajia. 1700-luvun runoilevat Calamniukset. Julkaisija: Studia Historica Septentrionalia 36. Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys, Rovaniemi. 159 s. ISBN 952-9888-15-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Petter Gabrielinpoika Calamnius s. 1662 Riga, Latvija ja hänen jälkeläisiään yhteensä 1360 taulua, taulu 702 (Anneli Kotisaari 2012) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Koivisto, Pekka: Marskin varjona: Ylipäällikön turvamiehenä Atte Kalajoki koki historiaa. Kaleva, 31.5.1992.
- ↑ Sisättö, Vesa & Halme, Jukka: Kotimaisia pakinoitsijoita, s. 111–112. Helsinki: Avain, 2013. ISBN 978-951-692-979-1
- ↑ ARTO-artikkeliviitetietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Atte Kalajoen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
- Kirjastot.fi: Atte Kalajoki
- KirjastoVirma: Atte Kalajoki (Arkistoitu – Internet Archive)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
