Atik Ismail

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Atik Ismail
Atik Ismail Turun kirjamessuilla, 2015.
Atik Ismail Turun kirjamessuilla, 2015.
Henkilötiedot
Syntynyt5. tammikuuta 1957 (ikä 67)
Helsinki
Kansalaisuus  Suomi
Vanhemmat Talat, Ilhamiye
Lapset Can Heikkonen
Pele Koljonen
Ali Koljonen
Maria Koljonen

Atik Ismail (s. 5. tammikuuta 1957 Helsinki) on tataaritaustainen suomalainen entinen jalkapalloilija. Hänet tunnetaan etenkin 1970–1980 -lukujen jalkapallotähtenä.[1] Aktiiviurallaan Ismail edusti HJK:ta, Kiffeniä ja Kopareita sekä Suomen A-maajoukkuetta ja pelasi myös Turkissa, Belgiassa ja Ruotsissa. Ismail oli kolminkertainen SM-sarjan paras maalintekijä ja vuoden 1978 paras jalkapalloilija. Hänet on nimitetty jalkapallon hall of fame - listalle. Urheilun lisäksi Ismail on julkaissut kirjoittamiaan runoja, ollut mukana politiikassa, työskennellyt lähihoitajana ja päihdetyöntekijänä.[2]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Atikin isä, korpraali Talat Ismail (1922–1987).

Atik Ismail syntyi tataariperheeseen Helsingin Munkkiniemessä vuonna 1957. Hänen vanhempansa olivat Talat ja Ilhamiye Ismail. Atik ja hänen kaksoisveljensä Adil nimettiin turkkilaisten painijoiden Celal Atikin ja Adil Atanin mukaan.[2]

Ismailin lapset ovat Can Heikkonen (s. 1982), kaksoset Pele ja Ali Koljonen (s. 1988) sekä Maria Koljonen (s. 1989).[2]

Atik Ismail ja Cisse Häkkinen olivat hyviä ystäviä. Ismail julkaisi Cissestä kirjan vuonna 2008.[2]

Aktiiviurallaan (1975–1987) hän pelasi Suomessa Helsingin Jalkapalloklubissa, Kiffenissä ja Kuopion Pallotovereissa. Yhteensä hän pelasi SM-sarjassa 201 ottelua, joissa teki 112 maalia. Tämän lisäksi hän pelasi Turkissa, Belgiassa ja Ruotsissa.

Ismail ilmoitti tammikuussa 1980, ettei palaa Belgiaan, vaan pelaa seuraavaksi joko HJK:ssa tai Tukholman AIK:ssa. Hän solmi sopimuksen AIK:n kanssa 20. tammikuuta, kun oli tehnyt maalin ja antanut maalisyötön harjoitusottelussa. Ismail kuitenkin putosi kesällä AIK:n reservijoukkueeseen ja 4. kesäkuuta pelatun Bulgarialle kärsityn 0–2-tappion jälkeen A-maajoukkueringistä. Kauden päätyttyä joulukuussa 1980 hän palasi HJK:n riveihin.[3] Tärkeimmän maalinsa hän teki vuonna 1982, kun HJK voitti Liverpoolin Euroopan Cupin toisella kierroksella maalein 1–0.

Ismail oli mukana voittamassa alle 18-vuotiaiden EM-hopeaa vuonna 1975, Suomen hävitessä loppuottelussa Englannille jatkoajalla.[4]

Hän pelasi Suomen jalkapallomaajoukkueessa 26 ottelua, joissa teki seitsemän maalia. Uransa ensimmäisessä maaottelussa Ismail teki Kreikkaa vastaan kaksi maalia.

Hänen kaksosveljensä Adil pelasi myös HJK:ssa, vasempana laitapuolustajana.[5] Atik on veljeään tunnin verran vanhempi. Luonteeltaan heidän kerrotaan olevan täysin päinvastaisia - Atik on impulsiivinen ja Adil rauhallinen. Veljekset juhlistivat yhteistä 50-vuotistaan 5. tammikuuta 2007 jalkapallon merkeissä.[6]

Vuosina 1995–1997 Ismail valmensi jalkapallossa Kuopion Palloseuraa, vuonna 1999 Zulimaneja, vuonna 2000 Kingsiä ja vuosina 2001–2002 Kiffeniä. Tämän jälkeen Ismail valmensi ensin SC KuFu-98:n B-junioreita ja sen jälkeen Kingsin B-junioreita.[7]

Vuosina 2008–2009 Ismail toimi iisalmelaisen PK-37:n edustusjoukkueen päävalmentajana Kakkosessa.[8] Hän on ollut myöhemminkin mukana seuran toiminnassa valmentaen eri ikäkausijoukkueiden pelaajia.[9] Kaudella 2010 hän toimi Jämsänkosken Ilveksen päävalmentajana Kolmosessa.[10]

Urheilu-uran jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aktiiviuransa aikana ja sen jälkeen Ismail kärsi vakavista päihdeongelmista, mutta on sittemmin raitistunut täydellisesti ja muun muassa kirjoittanut runoja. Syksyllä 2005 Ismail teki Vilimit-tapahtumaan kollaasinäyttelyn Kuivia kavereita, kosteita kuvia ja jatkoi toisella, AK! (tataarin kieltä) -taidenäyttelyllä, joka oli esillä keväällä 2006 Kuopion kaupungin kirjastokahvilassa. Jämsänkoskella 17.–22.7.2006 järjestetyssä Virtaa Koskella -tapahtumassa nähtiin Atik Ismailin pienoismonologi Body and Soul sekä kollaasinäyttely Virtaa Pukukopissa.

Ismail oli vuonna 1999 Euroopan parlamentin vaaleissa vihreiden ehdokkaana. Hän pyrki Euroopan parlamentin jäseneksi vuoden 2009 vaaleissa vasemmistoliiton listoilta. Ismail sai 5 910 ääntä.[11] Vuonna 2014 hän nousi varaedustajan paikalta Kuopion kaupunginvaltuustoon vasemmistoliiton Heidi Komulaisen jätettyä poliittiset luottamustoimensa.[12]

Hän on myös kommentoinut jalkapallolähetyksiä televisiossa ja on toiminut vuodesta 1990 sosiaali- ja terveysalalla, valmistuen lähihoitajaksi 1995.

Ismail palaa vielä satunnaisesti pelikentille pääosin kirjailijoista kootun FC Kynän riveissä. Keväällä 2006 hän esiintyi myös nörteistä kootun jalkapallojoukkueen valmentajana Subtv:n televisiosarjassa FC Nörtit.

Ismailin kaksospojat Ali ja Pele Koljonen ovat molemmat Veikkausliigassa pelanneita jalkapalloilijoita.

Ismailin kirja Klubin Kundit – 20 vuotta koukussa (kustantaja Lamplite), julkistettiin 3. elokuuta 2006 Olympiastadionilla. Tammi julkaisi syksyllä 2007 Marko Leinon ja Atik Ismailin kirjoittaman romaanin Isältä pojille. Lisäksi Ismail on kirjoittanut Pekka Peekoon, joka kertoo iisalmelaisen jalkapalloseuran nuoresta kasvatista ja hänen unelmistaan. Ismail on kirjoittanut yhdessä Henna Kauppisen kanssa Työterapinen Ry historiikin.

Ismaililla oli myös tekeillä rap-henkinen single-cd (Hat trick Show), mutta levy jäi julkaisematta.

Ismail kirjoittaa kolumneja Iisalmen Sanomiin sekä kuopiolaiseen paikallislehteen Viikkosavoon.

Atik Ismail avioitui Elina Itkosen kanssa 2003.

Marraskuussa 2013 Ismail julkaisi kirjan Mestaruussarjan maestrot 1960–1989, jossa esitellään yli sata suomalaispelaajaa. Julkaisun kustannukset katettiin pääasiassa yhteisörahoituksella.[13][14]

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Seurat Vuodet O M
Yolduz
KP-50 -1967
HJK 1968-1974
HJK 1975-1976 20 9
Kiffen 1977 19 14
HJK 1978 21 18
Beşiktaş 1978 10 2
HJK 1979 27 15
KSV Waregem 1979 2 0
AIK 1980 9 2
HJK 1981-1984 97 55
Apollo 1985 - 11
PPojat 1986 - 6
KPT 1986-1987 17 1
JeSP 1989 - 0
KPT 1991 15 2
JuPy 1992 5 1
Kings 1998 10 1
Maajoukkue Vuosi O M
Suomi U17 1974 2 0
Suomi U18 1975 4 0
Suomi U21 1976-1977 14 3
Suomi 1978-1983 26 7
Valmennusura Vuosi
KPT 1991
JuPy 1992
KuPS (apuv.) 1995-1997
Zulimanit 1999
Kings (apuv.) 2000
Kiffen 2001-2002
PK-37 2008-2009
JIlves 2010
LehPa-77 2016
  • Vuorinen, Juha & Kasila, Markku: Pelimiehet. Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930–2006, s. 99. Suomen urheilumuseosäätiö, 2007. ISBN 978-952-99075-9-5
  • Atik Ismail: Pelimies - omaelämänkerta. Minerva 2016. ISBN: 978-952-312-371-7.
  1. Atik Ismail areena.yle.fi.
  2. a b c d Atik Ismail: Pelimies - omaelämäkerta. Minerva 2016. ISBN: 978-952-312-371-7.
  3. Lahtinen, Esko S. – Malmberg, Kirsti – Meri, Heikki – Salopuro, Kaija – Suomalainen, Ilkka: Jalkapallokirja 1981, s. 8–18. (Jalkapallovuosi 1980) Suomen Palloliitto, 1981. ISBN 951-9392-02-5
  4. Joukkue juhli käsittämätöntä EM-hopeaa - Atik Ismail myi arvokkaan lahjakellonsa pikkurahalla kapakassa iltalehti.fi. Viitattu 25.10.2016.
  5. Urheiluviikko (Arkistoitu – Internet Archive) "Ismailin blogi: 18.000 ja vähän päälle". Urheiluviikko.net, 4. tammikuuta 2007. (luettu 6. tammikuuta 2007)
  6. Iltasanomat (Arkistoitu – Internet Archive) "Ismailit, sata vuotta". 5.1.2007. (luettu 6. tammikuuta 2007)
  7. Web.archive.org Junioreiden valmentajat ja joukkueenjohtajat kaudelle 2007 8.11.2006
  8. Haanketo, Jani: PK-37:n satsaus omiin nuoriin kantaa nyt hedelmää Iisalmen Sanomat. 17.7.2012. Arkistoitu 25.4.2014. Viitattu 25.4.2014.
  9. Raunio, Juha: Legenda jakoi futisoppia lempääläisjunnuille Lempäälän-Vesilahden Sanomat. 7.6.2013. Viitattu 25.4.2014.
  10. Atik Ismail Jämsänkosken Ilveksen peräsimeen Yle Uutiset Keski-Suomi. 3.10.2009. Viitattu 25.4.2014.
  11. Viralliset tulokset – koko maa Vaalit.fi. Viitattu 13.6.2009.
  12. Salokangas, Keijo: Heidi Komulainen jättää Kuopion valtuuston – Atik Ismail tilalle Yle Uutiset Savo. 25.4.2014. Viitattu 25.4.2014.
  13. Kanerva, Juha: Atik Ismail ahmi nakkeja valmentajan selän takana Ilta-Sanomat. 5.11.2013. Arkistoitu 7.11.2013. Viitattu 25.4.2014.
  14. Atik Ismailin uusi kirja esittelee Mestaruussarjan maestrot HJK.fi. 6.11.2013. Arkistoitu 15.12.2013. Viitattu 25.4.2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]