Athene Pronaian pyhäkkö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Athene Pronaian pyhäkkö
Ἱερὸν τῆς Προναῖας Ἀθηνάς
Athene Pronaian pyhäkön arkeologinen alue, keskellä pyöreä Tholos.
Athene Pronaian pyhäkön arkeologinen alue, keskellä pyöreä Tholos.
Sijainti

Athene Pronaian pyhäkkö
Koordinaatit 38°28′49″N, 22°30′28″E
Valtio Kreikka
Paikkakunta Delfoí, Fokis, Keski-Kreikka
Historia
Tyyppi pyhäkköalue
Ajanjakso 620–130 eaa.[1]
Kulttuuri antiikki
Kaupunki Delfoi
Osa Unescon maailmanperintökohdetta
Delfoin arkeologinen alue
Aiheesta muualla

Athene Pronaian pyhäkkö Commonsissa

Athene Pronaian pyhäkkö (m.kreik. Ἱερὸν τῆς Προναῖας Ἀθηνάς, Hieron tēs Pronaias Athēnas; nykyisin usein Marmariá, kreik. Μαρμαριά, ”Marmorit”) on antiikin aikainen pyhäkköalue osana Delfoin aluetta Kreikassa. Se on toinen Delfoin pyhäkköalueista tunnetumman Apollonin pyhäkköalueen lisäksi ja sijaitsee alempana rinteessä sen kaakkoispuolella. Pyhäkkö oli omistettu Athene Pronaialle, "temppelin edessä asuvalle Athenelle", jonka tehtävänä oli suojella Delfoin päätemppeliä, Apollonin temppeliä.[1] Alueen merkittävimmät rakennukset ovat Athene Pronaian temppeli sekä Tholos eli pyöreä rakennus, jonka käyttötarkoitusta ei tunneta.

Pyhäkköalue on vuodesta 1987 osa Unescon maailmanperintökohdetta Delfoin arkeologinen alue.[2]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Athene Pronaian pyhäkön alue on ollut käytössä jo neoliittisella kivikaudella (5000–3000 eaa.) ja kulttikäytössä viimeistään mykeneläisellä pronssikaudella (1000-luvulla eaa.). Löydöt viittaavat siihen, että alueella on palvottu jo varhain jonkinlaista äitijumalatarta. On mahdollista, että Apollonin korvattua Gaian eli Gen varsinaisella temppelialueella tämä temppelialue jäi naispuolisen jumalattaren palvontapaikaksi Delfoissa, kantamaan varhaisemman ajan muistoja.[3][4]

Athene Pronaian pyhäkköalue. Vasemmalla aarrekammiot ja Tholos, keskellä uudemman Athene Pronaian temppelin rauniot, oikealla tuntematon rakennus.

Antiikin aikana Athene Pronaian pyhäkköalue sijaitsi Apollonin pyhäkköalueelle ja temppelille, jossa muun muassa Delfoin oraakkeli toimi, johtavan tien varressa. Se oli näin ensimmäinen kohde, jonka Delfoihin saapuvat matkalaiset alueella kohtasivat. Pyhäkköalueella on ollut eri vaiheissa useita rakennuksia, jotka ovat tuhoutuneet usein muun muassa maanjäristyksissä ja joko rakennettu uudelleen tai korvattu.[5] Alueella on sijainnut kaikkiaan kolme Athenen temppeliä. Ensimmäinen rakennettiin 600-luvulla eaa. ja toinen samalle paikalle noin vuonna 510 eaa. Kolmas temppeli rakennettiin noin vuonna 370–360 eaa. sen jälkeen, kun toinen temppeli oli hylätty, tällä kertaa eri paikalle. Alttareiden piirtokirjoituksissa Delfoin Athene yhdistetään Eileithyiaan, synnytyksen jumalattareen; Hygieiaan, terveyden jumalattareen; sekä Zeukseen (Zeus Polieus, Zeus Makhaneus).

Herodotos kertoo Historiateoksessaan persialaissotien tapahtumista pyhäkköalueella. Tuolloin paikalliset heerokset Fylakos ja Autonous pudottivat kiviä persialaisten niskaan ja pysäyttivät näiden hyökkäyksen alueella.[6] Hän mainitsee myös Kroisoksen Athene Pronaian temppeliin lahjoittaman kultaisen kilven.[7] Pausanias puolestaan kuvaa aluetta teoksessaan Kreikan kuvaus. Tuolloin toinen Athenen temppeli oli jo raunioina ja muista rakennuksista puuttui patsaita; eräässä oli Rooman keisareiden patsaita. Uudemmassa temppelissä oli kaksi Athenen patsasta, joista eteisessä oleva massalialaisten lahjoittama oli sisällä olevaa suurempi.[8] Rooman keisareiden kultti perustettiin alueelle todennäköisesti Augustuksen aikana.[9]

Alueen arkeologiset kaivaukset suoritettiin osana laajempia Delfoin arkeologisia kaivauksia, jotka saivat alkunsa 1800-luvun alkupuolella. Athene Pronaian pyhäkköalueen löysi Edmund Laurent vuonna 1838. Alussa kaivauksia tekivät laajemmin saksalaiset. Sittemmin kaivausten johto siirtyi ranskalaisille ja ne suoritti École française d’Athènes eli ranskalainen arkeologinen koulu Ateenassa. Kaivaukset olivat pitkään vain osittaisia, ja kyläläiset peittivät ne pian uudelleen. Seurauksena Marmariá ei ollut enää näkyvissä vuonna 1860.[10][11][12]

Varsinaisten järjestelmällisten kaivausten oikeuksista käytiin pitkiä neuvotteluja; myös saksalaiset ja amerikkalaiset olivat kiinnostuneita niistä. Ranskalaisten “Grande Fouille” (“suuri kaivaus”) tehtiin vuosina 1892–1903. Tuolloin paikalla sijainnut Kastrín kylä siirrettiin nykyiseksi Delfoíksi. Kaivausten johtajana toimi Theophile Homolle. Athene Pronaian temppelialue, gymnasion ja itäinen nekropolis kaivettiin esiin osana näitä kaivauksia vuosina 1898–1902. Robert Demangel päätti tutkimukset Marmarián alueella vuonna 1920.[10][11][12]

Kaivausten tulos ei täysin vastannut Pausaniaan kuvausta: hän esimerkiksi kuvaa alueella neljä merkittävää rakennusta, mutta raunioita vaikuttaisi olevan viidestä. Tutkijoilla on aiheesta erilaisia teorioita; on esimerkiksi mahdollista, ettei Pausanias mainitse kaikkia rakennuksia, koska osa on ollut jo tuolloin raunioina, tai koska kaikki eivät ole temppeleitä.

Rakennukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Temppelialue sijaitsee noin 800 metriä kaakkoon Delfoin pääraunioalueelta, tien varressa jonkin verran alempana rinnettä. Se täyttää sitä varten rakennetun muurilla tuetun pengeralueen.[3] Alueen pituus on itä-länsisuunnassa noin 150 metriä ja leveys noin 50 metriä.[9]

Alueen merkittävimmät rakennukset ovat (numerot viittaavat kaavakuvaan):

Kaavakuva Athene Pronaian pyhäkköalueesta.
  Arkaainen kausi
  Klassinen kausi
  1. Athene Pronaian temppeli
  2. Uudempi temppeli
  3. Tholos
  4. Massalialaisten ja roomalaisten aarrekammio
  5. Doorilainen aarrekammio
  6. Heerosten temenos
  7. Athene Pronaian alttari
  8. Hygieian ja Eileithyian alttari
  9. Tunnistamaton arkaainen alttari
  10. Tunnistamaton rakennus (papiston rakennus?)
  11. Hadrianuksen patsaan jalusta?
  12. Itäinen sisäänkäynti
  13. Eteläinen sisäänkäynti

Athene Pronaian temppeli

Arkaaisen Athene Pronaian temppelin rauniot.

Athene Pronaian temppeli (numero 1) oli rakennettu alun perin arkaaisella kaudella noin vuonna 510 eaa. Rakennus edustaa doorilaista tyyliä ja siinä on ollut 6 × 12 pylvästä. Temppelin koko on 28,45 × 14,25 metriä ja sen pylväiden korkeus on ollut 4,6 metriä. Paikalla on ollut aiemmin arkaainen doorilainen temppeli, joka oli rakennettu 600-luvulla eaa.; pylväiden osia tästä temppelistä on jäljellä. Se oli puolestaan rakennettu mykeneläisaikaisen pyhäkön paikalle. Temppeli vaurioitui persialaisten niskaan pudotetuista kivistä vuonna 480 eaa., uudelleen maanjäristyksessä vuonna 373 eaa. sekä kivivyöryssä heti kaivausten jälkeen vuonna 1905. Temppeli oli raunioina viimeistään Pausaniaan aikana.[3][9][13]

Uudempi temppeli

Toinen temppeli (2) oli rakennettu noin vuonna 370–360 eaa. Se oli mahdollisesti uudempi Athene Pronaian temppeli, mutta sitä on ehdotettu myös Artemiin temppeliksi. Temppeli on tehty paikallisesta kalkkikivestä ja sen koko on noin 22 × 11 metriä. Se edustaa ulkoa doorilaista ja sisältä joonialaista tyyliä ja siinä on ollut peristyylin sijasta harvinainen prostyyliportiikki, jossa oli kuusi pylvästä. Temppeli on rakennettu varhaisemman, 500-luvulta eaa. peräisin olleen Artemiin ja Athenen temppelin päälle mahdollisesti maanjäristyksen vuonna 373 eaa. vaurioittaman vanhemman Athene Pronaian temppelin korvaamiseksi.[3][13][9]

Tholos

Tholoksen rauniot.

Tholos (3) eli pyörötemppeli oli rakennettu noin vuonna 380–375 eaa. Se on peristyylirakennus, jonka halkaisija on noin 13,5 metriä ja ulkolaidalta noin 14,76 metriä, ja jonka korkeus on ollut 13,5 metriä. Se on tehty attikalaisesta marmorista. Tholoksessa on ollut ulkolaidalla 20 doorilaista pylvästä ja sisäpuolella mahdollisesti 10 korinttilaista pylvästä. Rakennuksen perusta on kolmiportainen. Friisi on esittänyt amatsonomakhiaa.[3][13]

Tholos on nykyisin Delfoin tunnetuimpia rakennuksia ja sitä on pidetty tholos-rakentamisen malliesimerkkinä. Toisaalta sen tarkoitusta ei kuitenkaan tunneta. Se on ollut mahdollisesti omistettu kaikille alueen jumalille ja myöhemmin Rooman keisareiden kultille.[9] Toisaalta rakennuksen on arveltu liittyneen johonkin ktooniseen kulttiin. Rakennuksen on ehdotettu olleen myös muun muassa aarrekammio; heroon; prytaneion; hoploteekki; Athenen, Artemiin tai tuulten temppeli; tai jonkun murhan sovitukseksi rakennettu rakennus. Pausanias ei viittaa siihen temppelinä. Tholoksen arkkitehdiksi mainitaan Theodoros Fokaialainen, joka kirjoitti Vitruviuksen mukaan rakennuksesta myös kirjan.[14] Tholoksen rakentamiseen on käytetty useita rakennusmateriaaleja (marmori, kalkkikivi), värejä ja tyylejä. Rakennus on restauroitu osittain vuonna 1938.[3][13][15]

Aarrekammiot

Doorilaisen aarrekammion rauniot.

Pyhäkköalueella oli kaksi aarrekammiota. Toinen aarrekammio oli Massalialaisten aarrekammio (4), joka oli rakennettu noin vuonna 530 eaa. Se edustaa joonialaista ja aiolialaista tyyliä, mutta siinä on yksityiskohdissa myös doorilaisia ja egyptiläisiä piirteitä. Myöhemmin se tunnettiin Massalialaisten ja roomalaisten aarrekammiona. Toinen aarrekammio oli niin kutsuttu Doorilainen aarrekammio (5), joka oli rakennettu noin vuonna 490–460 eaa. Se edustaa doorilaista tyyliä.[3][9]

Muut rakennukset

Muiden rakennusten tunnistaminen on ollut vielä edellisiäkin vaikeampaa, eikä Pausaniaskaan anna niistä selkeää kuvausta.[3] Alueen itäosassa sijaitsi mahdollisesti Heerosten temenos (6), joka oli Fylakoksen heroon eli persialaisia vastaan taistelleen heeros Fylakoksen pyhäkkö.[16] Sen eteläpuolella on ollut eri vaiheissa useita alttareita: niihin kuuluvat Athene Pronaian alttari (7); (Athene) Hygieian ja Eileithyian alttarit (8); sekä tunnistamaton arkaainen alttari (9).

Alueen länsiosassa heti uudemman temppelin vieressä on rakennus (10), jonka käyttötarkoitusta ei tunneta. Sitä on ehdotettu muun muassa pappien huoneiksi; jonkinlaiseksi kaksois-cella-temppeliksi; hestiatorioniksi eli pitohuoneeksi; sekä työpajaksi tholosta rakennettaessa.

Aarrekammioiden edessä on jalusta (11), jonka on ehdotettu liittyvän joko persialaisista saavutettuun voittoon tai olleen keisari Hadrianuksen patsaan jalusta. Alueelle on ollut useita sisäänkäyntejä: näihin kuuluvat itäinen sisäänkäynti (12) sekä eteläinen sisäänkäynti (13), jossa on ollut pyhäkköalueelle johtavat portaat.

Museoon sijoitettuja löytöjä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Delfoin arkeologisessa museossa Athene Pronaian pyhäkköalueen löydöt ovat pääosin saleissa IX, X ja XII. Alueelta on löydetty muun muassa:[17]

  • Pieniä pronssipatsaita: peplokseen pukeutuneen naisen muotoinen suitsukeastia; huilunsoittaja; kaksi voimistelijaa jne. (sali IX).
  • Massalialaisen ja doorilaisen aarrekammion koristelua (veistoksia, terrakottamaalauksia) (sali IX).
  • Akroterion-koristeita eli päätykolmioiden koristeita muista rakennuksista (sali IX).
  • Naisen pää Athene Pronaian temppelistä (300-luku eaa.) (sali IX).
  • Tholoksen arkkitehtoonisia elementtejä, veistoskoristelua, kaksi pylväänpäätä (doorilainen ja korinttilainen), metooppeja ja kaksi friisiä (sali X).
  • Pyöreä alttari Athene Pronaian temppelistä (100-luvun eaa. jälkimmäinen puoli) (sali XII).
  • Mykeneläisen ajan löytöjä: savitöitä, metalli, kivi- ja lasiesineitä, 175 naispuolista terrakottafiguriinia ja yksi eläinfiguriini. Esineet on haudattu 600-luvulla eaa. temppeliä rakennettaessa.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • “Delphi”. Teoksessa New Pauly. BrillOnline Reference Works (Arkistoitu – Internet Archive).
  • “Delphi”. Teoksessa Oxford Classical Dictionary. Oxford University Press, 2003.
  • “Delphi”. Teoksessa Oxford Encyclopedia of Classical Greece and Rome. Oxford University Press, 2010.
  • Holmberg, Erik J.: Delphi and Olympia. (Studies in Mediterranean archaeology) P. Åström, 1979.
  • Mee, Christopher & Spawforth, Antony: Greece: an Oxford archaeological guide. Oxford University Press, 2001.
  • Petrakos, Basil Chr.: Delphi. Esperos, 1971.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Marmaria”, Antiikin käsikirja, s. 327. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
  2. ↑ Archaeological Site of Delphi UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 23.11.2015.
  3. ↑ a b c d e f g h Sanctuary of Athena Pronaia at Delphi The Museum of the Goddess Athena. Viitattu 23.11.2015.
  4. ↑ The Sanctuary of Athena in ancient Delphi Visit Ancient Greece. Arkistoitu 15.9.2015. Viitattu 23.11.2015.
  5. ↑ Scott, Michael: Delphi and Olympia: The Spatial Politics of Panhellenism in the Archaic and Classical Periods, s. 129–131. Cambridge University Press, 2010. ISBN 0521191262 Teoksen verkkoversio.
  6. ↑ Herodotos: Historiateos 8.36–39.
  7. ↑ Herodotos: Historiateos 1.92.
  8. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 10.8.6–10.8.7.
  9. ↑ a b c d e f Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”Delphi, Phokis, Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  10. ↑ a b Mulliez, Dominique: “Delphi. The excavation of the great oracular centre”. Teoksessa Valavanes, Panos & Delevorrias, Angelos: Great moments in Greek archaeology, s. 134–157. Getty Publications, 2007. ISBN 0892369108
  11. ↑ a b Bommelaer, Jean-François (toim.): Delphes : centenaire de la “grande fouille” realisee par l’Ecole francaise d’Athenes. Brill, 1992.
  12. ↑ a b Jacquemin, Anne: Delphes cent ans apres la grande fouille : essai de bilan. Boccard, 2000.
  13. ↑ a b c d The Sanctuary of Athena Pronaia - Delphi Tholos Greek Thesaurus. Viitattu 23.11.2015.
  14. ↑ Vitruvius 7, praef. 12.
  15. ↑ The Tholos of Athena Pronaia Delphi. Coastal Carolina University. Arkistoitu 3.7.2015. Viitattu 23.11.2015.
  16. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 10.8.7; Herodotos: Historiateos 8.39.
  17. ↑ Archaeological Musem of Delphi (Delfoin arkeologisen museon opaslehtinen).

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Athene_Pronaian_pyhäkkö&oldid=22767825”