Arvioverotus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo käytössä olevasta verotusmenettelystä. Aiemmin käytetystä menettelystä kertoo arvioverotus (historiallinen).

Arvioverotus on verohallinnon käyttämä menettely verovelvollisen tulon ja varallisuuden määräämiseksi silloin, kun veroilmoitusta ei ole annettu, se on puutteellinen tai sitä ei muuten voida käyttää verotuksen perusteena.[1][2] Arvioverotusta käytetään myös silloin, kun verovelvollisen ilmoittama tulo on paljon vähäisempi verrattuna muiden samalla alalla toimivien verovelvollisten tuloon nähden. Tällöin on syytä epäillä verovelvollisen salaavan tulojaan.[3] Arvion mukaan verotetaan, jos valmisteveroa koskevaa veroilmoitusta ei ole annettu tai se ei oikaistunakaan kelpaa verotuksen pohjaksi. Samoin toimitaan, jos veroviranomaisen tekemässä valmisteveroon liittyvässä tarkastuksessa havaitaan vajausta.[4] Lisäksi arviointia käytetään perintö- ja lahjaveron määräämisessä, jos perukirjaa tai veroilmoitusta ei ole annettu tai sitä ei voi hyväksyä verotuksen perusteeksi.[5]

  1. Suomalainen tietosanakirja, Weilin+Göös 1989–1993.
  2. Factum, Weilin+Göös 2003–2005, ISBN 951-35-6646-3.
  3. Laki verotusmenettelystä, 27 §.
  4. Valmisteverotuslaki, 27 ja 62 §.
  5. Perintö- ja lahjaverolaki, 34 §.