Arthur Saarmaa
Arthur Reinhold Saarmaa (ent. Stenholm; 23. syyskuuta 1892 Tuusula – 31. tammikuuta 1971 Helsinki[1]) oli suomalainen jääkärieversti ja sähköinsinööri. Hänen vanhempansa olivat liikemies Johan Robert Stenholm ja Maria Aurora Wallenius. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Hjördis Ragnhild Beatrice Mastin kanssa.[2][3]
Arthur Saarmaasta on esittely Museo Militarian perusnäyttelyssä Hämeenlinnan Linnankasarmin toisessa kerroksessa.
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saarmaa kävi vuonna 1912 Helsingin teollisuuskoulun ja tutustui sähköalaan eri tehtaissa Saksassa ja Ruotsissa vuosina 1912–1914 ja kävi vuonna 1915 yhden lukukauden Tampereella teknillistä opistoa. Hän suoritti vuonna 1924 sähköinsinööritutkinnon Saksassa Köthenin polyteknikumissa ja Sotakorkeakoulun komentajakurssin vuonna 1927. Hän teki opintomatkoja Saksaan vuosina 1920, 1921–1924 ja Ruotsiin vuonna 1934.[2][3]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saarmaa liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 28. tammikuuta 1916, josta hänet siirrettiin 53 muun miehen kera 2. lokakuuta 1917 perustettuun pataljoonan tiedonanto-osastoon.[4] Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella sekä Aa-joella. Rintamapalveluksensa jälkeen hänet komennettiin elokuussa 1917 Berliiniin tutustumaan radiokalustoon ja siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 16. syyskuuta 1917, josta hänet komennettiin samassa kuussa Ruotsiin ja Suomeen kuljettamaan ja hoitamaan Vaasaan pystytettävää salaista radioasemaa.[2][3]
Suomen sisällissota ja sotaa edeltävä aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Suomen sisällissota
Saarmaa saapui 11. lokakuuta 1917 Merenkurkun yli Vaasaan jääkärietapin moottoriveneellä ja toimi Vaasassa pystyttämänsä radiovastaanottoaseman hoitajana ja antoi Vaasan suojeluskuntalaisille puhelinkoulutusta. Hän toimitti ja asensi puhelin- ja sähköjohtoja suojeluskuntien salaisiin esikuntiin ja otti osaa näiden esikuntien järjestelytöihin. Hän oli mukana perustamassa Vaasan värähdinasemaa, joka oli puhelinjohtoja pitkin yhteydessä Helsinkiin ja Viipuriin. Saarmaa osallistui Vaasan valloitukseen 28. – 29. tammikuuta 1918 suojeluskuntaosaston johtajana ja valtasi venäläisen radiolähetysaseman. Myöhemmin hän toimi Vaasan radioaseman päällikkönä.[2][3]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saarmaa määrättiin toukokuun lopulla 1918 Helsinkiin perustetun radiokoulun päälliköksi ja 1. kesäkuuta 1918 myöhemmin muodostetun l. Kipinälennätinlaitoksen, joka tunnettiin myöhemmin nimillä Radiojoukot, Radiopataljoona ja Viestipataljoona 1. komentajaksi. Hänet siirrettiin 1. tammikuuta 1934 Viestipataljoona 2:een ja 1. toukokuuta 1934 Viestipataljoonaan (Viestipataljoona 1 ja 2 sekä Erill. viestikomppania yhdistettiin Viestipataljoonaksi) ja 1. tammikuuta 1938 alkaen Viestirykmentin komentajaksi.[2][3]
Talvi- ja Jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Talvisotaan Saarmaa osallistui Kannaksen Armeijan viestikomentajana osallistuen taisteluihin Karjalankannaksella. Välirauhan aikana hänet siirrettiin Maavoimien viestikomentajaksi ja hän toimi Puolustusvoimain Pääesikunnan viestiosastolla erikoistehtävissä sekä Viestikoulun johtajana. Ennen jatkosodan syttymistä hänet siirrettiin 5. Armeijakunnan viestikomentajaksi ja sodan puhjettua hän toimi samassa tehtävässä, mutta siirrettiin myöhemmin 3. Armeijakunnan viestikomentajaksi, josta hänet siirrettiin Karjalan Armeijan (Aunuksen ryhmä) viestikomentajaksi vuonna 1942. Kannaksen joukkojen komentajan esikuntaan hänet siirrettiin viestikomentajaksi sodan loppuvaiheilla. Jatkosodassa hän osallistui sotatoimiin Pohjois-Suomessa, Aunuksessa ja Karjalankannaksella.[3]
Sotien jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saarmaa toimi sotien jälkeen Puolustusvoimain Pääesikunnan viestiosastolla erikoistehtävissä, josta hänet siirrettiin Armeijakunnan esikuntaan viestikomentajaksi. Hän oli Puolustusvoimain Pääesikunnan viestikomentajan käytössä siihen saakka, kunnes erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1947 ja siirtyi Suomen Radioteollisuuden viestiyhdistys Selexin toimitusjohtajaksi. Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaahan.[3]
Opetustoimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saarmaa toimi Siviiliradiosähköttäjäkurssien johtajana ja opettajana vuosina 1919–1921 ja 1924–1926 ja suojeluskuntain radiotoiminnan järjestäjänä ja neuvonantajana vuosina 1918–1921. Radiotekniikan opettajana hän toimi vuonna 1929 ja sähkö- ja radiotekniikan opettajana vuosina 1930–1933 Sotateknillisessä koulussa sekä viestiopin opettajana Taistelukoulussa vuosina 1934–1937.[2][3]
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saarmaa toimi Radiotoiminnan yleisvalvojana vuosina 1918–1926 ja valtion radiolakikomitean jäsenenä vuosina 1919–1920 sekä Suomen upseeriliiton johtokunnan jäsenenä vuosina 1919–1920. Valtion kulokomitean jäsenenä hän toimi vuosina 1924–1926 ja viestivälinetyyppitoimikunnan puheenjohtajana vuosina 1935–1938. Hän perusti Radiosanomat-nimisen aikakauslehden ja toimi vakinaisena avustajana ja johtokunnan puheenjohtajana vuosina 1927–1933 sekä päätoimittajana vuosina 1928–1933. Hän toimi myös useissa kunnallisissa luottamustehtävissä Santahaminassa.[2][3]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
              |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975. Sotatieteen Laitoksen julkaisuja, XIV. Vaasa 1975. ISBN 951-99046-8-9.
- Suomen jääkärien elämäkerrasto. Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja, IV. WSOY, Porvoo 1938.
- Suomalainen, Jaakko – Sundvall, Johannes – Olsoni, Emerik – Jaatinen, Arno (toim.): Suomen jääkärit: Toiminta sanoin ja kuvin II. (2. painos) Kuopio: Osakeyhtiö Sotakuvia, 1933.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- A. R. Stenholm : Maamme radiotoiminnan alku, Hakkapeliitta, 15.10.1927, nro 42, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot