Arno Hannus

Arno Viktor Gustaf Hannus (10. lokakuuta 1920 Köyliö – 23. heinäkuuta 2020 Espoo^[1]) oli suomalainen juristi, joka toimi sisäasiainministerinä Lehdon virkamieshallituksessa vuosina 1963–1964 ja sisäasiainministeriön kansliapäällikkönä vuosina 1963–1984. Hän oli varatuomari.^[2] Hannus kehitti erityisesti hallintoa niin kuntatasolla kuin valtakunnankin tasolla. Kuollessaan 99-vuotiaana Hannus oli vanhin elossa ollut suomalainen, joka oli toiminut valtioneuvoston jäsenenä.

Teoksia

Kuntalaki. WSOY 1995. ISBN 951-0-20428-5
Kunnallislain uudet säännökset kuntien yhteistoiminnasta. WSOY 1978. ISBN 951-0-08331-3
Kunnallisoikeuden pääpiirteet. WSOY 1991. ISBN 951-0-16608-1
Uusi kunnallislaki. WSOY 1981. ISBN 951-0-10059-5
Virkamiehen näkökulmasta. 1979. ISBN 951-0-09251-7
Maamiehen vero-oppi. 1957.

↑ Arno Hannuksen kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat, 23.8.2020, s. C 14. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.8.2020.
↑ Laurila, Petri – Salo, Mikko (toim.): Suomen lakimiehet – Finlands jurister 2003, s. 163. (Suomen Lakimiesliiton kirjasarja, 118) Helsinki: Talentum, 2003. ISSN 0585-9530 ISBN 952-14-0637-2

Seppinen, Ilkka: ”Hannus, Arno (1920–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 557–558. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4 Teoksen verkkoversio.

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

Auktoriteettitunnisteet
Kansainväliset	ISNI VIAF WorldCat
Kansalliset	Israel Suomi (KANTO) Yhdysvallat
Henkilöt	Kansallisbiografia Biografiasampo