Arlene Foster
Arlene Foster | |
---|---|
Demokraattisen unionistipuolueen johtaja | |
17.12.2015−28.5.2021[1]
|
|
Edeltäjä | Peter Robinson |
Seuraaja | Edwin Poots |
Pohjois-Irlannin pääministeri | |
11.1.2016−9.1.2017 ja 11.1.2020–14.6.2021
|
|
Edeltäjä | Peter Robinson |
Seuraaja | Paul Givan |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 3. heinäkuuta 1970 Rosslea, Pohjois-Irlanti |
Puoliso | Brian Foster[2] |
Lapset | 3[2] |
Tiedot | |
Puolue |
Ulsterin unionistipuolue (−2003) Demokraattinen unionistipuolue (2004−) |
Tutkinnot | Bachelor of Laws (Belfastin yliopisto)[3] |
Aiheesta muualla | |
arlenefoster.org.uk | |
Arlene Isabel Foster (s. 3. heinäkuuta 1970, Rosslea, Pohjois-Irlanti) on pohjoisirlantilainen poliitikko, joka toimi demokraattisen unionistipuolueen (DUP) johtaja vuosina 2015–2021 lähtien. Vuosina 2016-2017 ja 2020–2021 hän toimi Pohjois-Irlannin pääministerinä.[3][2][4][5]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arlene Foster, o.s. Kelly, on kotoisin Fermanagh’n kreivikunnasta. Hänen isänsä oli osa-aikainen poliisi, joka haavoittui IRA:n murhayrityksessä vuonna 1979. Vuonna 1988 Foster itse istui pommi-iskun kohteeksi joutuneessa koulubussissa.[3][4][2][5]
Foster on valmistunut juristiksi Belfastin yliopistosta. Hänet valittiin Pohjois-Irlannin kansalliskokoukseen vuonna 2003 Fermanagh'n ja Etelä-Tyronen vaalipiiristä Ulsterin unionistipuolueen ehdokkaana. Joulukuussa 2003 hän erosi puolueesta, koska hän vastusti pitkäperjantain sopimusta. Seuraavassa kuussa hän liittyi DUP:en.[3][4][2][5]
Foster on toiminut Pohjois-Irlannin hallituksessa ympäristöministerinä (2007-2008), yritys-, kauppa- ja investointiministerinä (2008-2015) ja valtiovarain- ja henkilöstöministerinä (2015-2016). Pääministeriksi hänet nimitettiin tammikuussa 2016.[3][4][2][5]
Foster joutui osalliseksi niin sanottuun cash for ash -skandaaliin, kun hänen suunnittelemansa uusiutuvan energian tukiohjelman paljastettiin maksaneen Pohjois-Irlannin veronmaksajille jopa 500 miljoonaa puntaa. Pohjois-Irlannin varapääministeri Martin McGuinness erosi tammikuussa 2017 protestiksi skandaalille, mikä pakotti myös Fosterin eroamaan ja kaatoi koko Pohjois-Irlannin hallituksen.[3][4][2]
Fosterin DUP pääsi Yhdistyneen kuningaskunnan vuoden 2017 vaalien jälkeen vaa’ankieliasemaan alahuoneessa, kun enemmistönsä menettänyt pääministeri Theresa Mayn konservatiivipuolue tarvitsi DUP:n kymmenen parlamenttiedustajan tukea voidakseen jatkaa hallitusvallassa.[3][4][2] DUP suostui tukemaan Mayn hallitusta sillä ehdolla, että Pohjois-Irlannille myönnettiin lisää valtion rahoitusta ja eläkkeitä korotettiin.[6]
Näkemykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Foster puolueineen kannatti Yhdistyneen kuningaskunnan eroa Euroopan unionista, mutta hän on EU-kansanäänestyksen jälkeen vastustanut niin sanottua ”kovaa Brexitiä” ja rajatarkastusten tuomista Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajalle. Foster vastustaa aborttia ja samaa sukupuolta olevien avioliittoa, jotka ovat molemmat kiellettyjä Pohjois-Irlannissa.[3][4][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ McKeown, Leasley-Anne: Arlene Foster formally elected new DUP leader and future First Minister of Northern Ireland The Independent. 17.12.2015. Viitattu 6.7.2017.
- ↑ a b c d e f g h i Myall, Steve: Who is Arlene Foster? DUP leader survived IRA bomb on her school bus and cites Thatcher and Queen as role models Mirror. 26.6.2017. Viitattu 6.7.2017.
- ↑ a b c d e f g h Sawer, Patrick: Arlene Foster: DUP leader emerges as the kingmaker, but who is she? The Telegraph. 9.6.2017. Viitattu 6.7.2017.
- ↑ a b c d e f g Knox, Patrick: Queen of the Kingmakers: Who is Arlene Foster? Democratic Unionist Party leader and former First Minister of Northern Ireland The Sun. 26.6.2017. Viitattu 6.7.2017.
- ↑ a b c d Biography (Arkistoitu – Internet Archive) arlenefoster.org.uk. Viitattu 6.7.2017.
- ↑ Tory-DUP deal: The agreement in full The Telegraph. 26.6.2017. Viitattu 6.7.2017.