Aristofanes Byzantionlainen
| Aristofanes Byzantionlainen | |
|---|---|
| Ἀριστοφάνης ὁ Βυζάντιος | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | n. 257 eaa. Byzantion |
| Kuollut | 180 eaa. |
| Ammatti | grammaatikko |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | muinaiskreikka (klassinen) |
| Aikakausi | hellenistinen kausi |
| Tyylilajit | grammatiikka |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Aristofanes Byzantionlainen (m.kreik. Ἀριστοφάνης ὁ Βυζάντιος, Aristofanēs ho Byzantios, lat. Aristophanes Byzantius; n. 257–180 eaa.) oli antiikin kreikkalainen grammaatikko, kirjallisuudentutkija ja oppinut, joka eli hellenistisellä kaudella. Hän oli kotoisin Byzantionista ja toimi Aleksandriassa.[1][2]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aristofanes oli Apelleen poika ja kotoisin Byzantionista Traakiasta. Hän opiskeli Aleksandrian Museionissa Zenodotoksen ja Erathostheneen oppilaana, ja opetti itse Aristarkhos Samothrakelaista. Hän vaikutti kaupungissa Ptolemaios II:n (hallitsi 281–246 eaa.) ja Ptolemaios III:n (246–222 eaa.) aikana. Aristofanes toimi Aleksandrian kirjaston johtajana Eratostheneen jälkeen,[2][3] ja hoiti tehtävää ainakin vuonna 195 eaa.[1]
Antiikin lähteet kuvaavat Aristofaneen yhtenä aikansa merkittävimmistä grammaatikoista ja tekstikriitikoista. Hän perusti Aleksandriaan oman koulukuntansa, ja saavutti suurta mainetta kreikan kielen ja kreikkalaisen kirjallisuuden tutkimuksen alalla. Aristofanes muodosti oppilaansa Aristarkhoksen kanssa suuren osan siitä klassisen kreikkalaisen kirjallisuuden kaanonista, niin kutsutusta aleksandrialaisesta kaanonista, johon oli valittu kunkin alan parhaat teokset ja joka säilyi käytössä laajalti heidän jälkeensäkin.[1][2]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aristofanes työskenteli ennen kaikkea kreikkalaisten runoilijoiden tuotannon tekstikritiikin ja tulkinnan parissa. Erityisesti hän tutki Homerosta, jonka eepoksista hän muodosti uuden ja kriittisen tekstilaitoksen (διόρθωσις, diorthōsis). Hän ei kiinnittänyt huomiota pelkästään sanojen ja ilmaisujen selityksiin, vaan käsitteli myös runoelmien sommittelua ja eeposten rakennetta.[2]
Samalla tavoin Aristofanes tutki ja kommentoi myös muita varhaisempia kreikkalaisia runoilijoita, kuten Hesiodos, Pindaros, Alkaios, Sofokles, Euripides, Anakreon, Aristofanes, Menandros ja monet muut. Hän tutki myös Platonin ja Aristoteleen filosofiaa, ja teki kriittisen laitoksen myös Platonin teoksista.[2][4]
Samalla Aristofanes tutki grammatiikkaa. Aiemmin jo stoalaiset kielentutkijat olivat kiinnittäneet huomiota kielen epäsäännöllisyyksiin, mutta Aristofanes pyrki luomaan kreikalle kielioppia.[5] Aristofanesta pidetään muinaiskreikan kirjoittamisessa käytettävän polytonisen aksenttijärjestelmän kehittäjänä.[2]
Aristofaneen nimiin on laitettu ainakin seuraavat teokset:[2]
- Analogiasta (Περὶ ἀναλογίας, Peri analogias) – grammatiikan alan teos, joka käsitteli kieliopillisia sääntöjä, ja jota Terentius Varro käytti paljon.[1][2]
- Attikalaiset sanat (Ἀττικαὶ λέξεις, Attikai lekseis) – grammatiikan alan teos.[2]
- Boiotian historia (Βοιωτικά, Boiōtika) – historian alan teos, joka mainitaan usein antiikin kirjallisuudessa.[2][6]
- Kommentaarit (Ὑπομνήματα, Hypomnēmata) – oletettavasti homeerista runoutta käsitellyt teos.[2]
- Lakonialaiset vieraat sanat (Λακωνικαὶ γλῶσσαι, Lakōnikai glōssai) – grammatiikan alan teos.[2]
- Rinnakkaiskohtia Menandrokselta ja niiltä, joilta hän varasti (Παράλληλοι Μενάνδρου τε καὶ ἀφ᾽ ὡν ἔκλεψεν ἐκλογαί, Parallēloi Menandrū te kai af' hōn eklepsen eklogai) – varhaisin tunnettu tutkielma plagioinnista.[7][2][8]
- Sanat (Λέξεις, Lekseis) – leksikografinen teos.[2][9]
- Theban historia (Θηβαικά, Thēbaika – historian alan teos, joka mainitaan usein antiikin kirjallisuudessa; mahdollisesti sama teos kuin Thēbaiōn horoi (Θηβαίων ὅροι).[2][6]
- Vieraat sanat (Γλῶτται, Glōttai) – oletettavasti homeerista runoutta käsitellyt teos oudoista tai murteellisista sanoista.[2]
- Uusi laajennettu laitos Kallimakhoksen teoksesta Pinakes (Πίνακες).[1][2][10]
- Kommentaari Anakreonin runoihin.[2][11]
- Lyhennelmä Aristoteleen teoksesta Eläinten luonnosta (Περὶ φύσεως ζώων, Peri fyseōs zōōn) – mahdollisesti sama teos kuin Kommentaareja Aristoteleehen (Ὑπομνήματα εἰς Ἀριστοτέλην, Hypomnēmata eis Aristotelēn).[2]
- Teos attikalaisista hetairoista, useita kirjoja. Liittyi attikalaisen komedian tutkimukseen.[1][2][12]
Aristofaneen teoksista on säilynyt vain katkelmia, pääosin osana mainittujen kirjailijoiden teoksiin tehtyjä skolioita.[2] Lisäksi on säilynyt muun muassa osa teoksesta Sanat.[2][9] Aristofaneen säilyneiden katkelmian tuorein editio on William J. Slaterin Aristophanis Byzantii fragmenta (1986).
Joskus osa edellä mainituista teoksista on laitettu Aristofaneen sijasta tekstinkorjauksena Aristodemos Thebalaisen nimiin, lähinnä koska hänen tiedetään kirjoittaneen samannimisiä teoksia.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Aristophanes of Byzantium Encyclopaedia Britannica. Viitattu 10.1.2022.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w Smith, William: ”Aristophanes”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Bolling, George: The Alexandrian Library Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
- ↑ Skolia Hesiodoksen Jumalten syntyyn 68; Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit 3.61; Thomas Magistros: Pindaroksen elämä (Vita Pindari).
- ↑ Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 250. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3
- ↑ a b Suda, Ὁμολώϊος Ζεύς; Plutarkhos: Herodotoksen pahanilkisyydestä (De malignitate Herodoti) 31, 33; Skolia Theokritoksen Idylleihin 7.103; Stefanos Byzantionlainen: ethnika, Ἀντικονδυλεῖς, jne.
- ↑ Smith, William: ”Menander (6)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Hornblower, Simon & Spawforth, Antony & Eidinow, Esther: The Oxford Classical Dictionary, s. 159. OUP Oxford, 2012. ISBN 9780199545568 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Lexis Encyclopaedia Britannica. Viitattu 10.1.2022.
- ↑ Athenaios: Deipnosofistai 9.408.
- ↑ Aelianus: De natura animalium 7.39, 7.47.
- ↑ Athenaios: Deipnosofistai 13.567, 13.583.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Slater, William J.: Aristophanis Byzantii Fragmenta: Post A. Nauck collegit, testimoniis ornavit, brevi commentario instruxit. (Sammlung griechischer und lateinischer Grammatiker, nide 6) Berlin: Walter de Gruyter, 1986 (uusintapainos 2010). ISBN 9783110839784
