Arghandabin taistelu
| Arghandabin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Afganistanin sotaa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
|
Useat eri mudžahid-järjestöt | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
noin 6 000 |
? | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
500 kaatunutta tai haavoittunutta |
noin 150 kaatunutta | ||||||
Arghandabin taistelu oli Afganistanin sodan aikainen Afganistanin kommunistihallinnon ja Neuvostoliiton joukkojen operaatio mudžahid-joukkoja vastaan Arghandabin alueella lähellä Kandaharia toukokuun ja kesäkuun välillä 1987. Taistelut päättyivät Neuvostoliiton ja Afganistanin hallinnon joukkojen vetäytymiseen.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Afganistanissa Neuvostoliittoa ja Afganistanin kommunistihallintoa vastaan taistelleet useisiin eri järjestöihin kuuluneet mudžahid-joukot olivat keväällä 1987 tehneet sarjan iskuja Kandaharin kaupungin lähistöllä. Neuvostoliitto ja Afganistanin hallinto olivat kärsineet iskuissa huomattavia tappioita. Neuvostoliitto ja Afganistan päättivät puuttua tilanteeseen operaatiolla, jonka tavoite oli saartaa pihtiliikkeellä mudžahid-joukot Arghandabin alueella muutaman kilometrin päässä Kanfdaharista. Arghandabin alueelta tehtiin paitsi iskuja Kandaharin lähettyvillä, mutta mudžahid-joukoille se muodosti myös tärkeän huoltoreitin Pakistanista.[1]
Operaatio Arghandabissa alkoi toukokuussa 1987. Operaation neuvostoliittolaiset suunnittelijat olivat koonneet operaatiota varten kokoon 6 000 miehen osaston, joiden pääosa koostui Afganistanin asevoimien sotilaista ja kalustosta. Joukon kärjessä oli mekanisoitu prikaati. Pihtiliikkeen onnistuminen edellytti nopeutta ja vihollisen yllättämistä. Tätä hankaloitti kuitenkin alueen maasto aluetta halkovine kastelukanavineen, sekä sateiden pehmentämä maa. Mudžahid-joukot olivat lisäksi rakentaneet alueelle bunkkereita ja juoksuhautoja. Todennäköisille etenemissuunnille oli asetettu miinoja. Monet hyökkäyksessä käytetyistä ajoneuvoista jäivät kiinni mutaiseen maastoon, jossa ne olivat helppoja maaleja.[1]
Hyökkäävät joukot saivat ilmatukea Neuvostoliiton taisteluhelikoptereilta, joiden tehoa vähensivät kuitenkin mudžahid-joukkojen olalta laukaistavat Stinger-ilmatorjuntaohjukset. Useita helikoptereita ammuttiin alas. Etenevien joukkojen edelle annettiin tulikeskityksiä tykistöllä, mutta alueen puolustusvarustukset osoittautuivat oletettua kestävämmäksi. Keskityksen alaiset juoksuhaudat ja muut varustukset hylättiin ja sen loppuessa ne miehitettiin uudelleen, jolloin etenevälle jalkaväelle tehtiin suuria tappioita. Afganistanina asevoimien joukkojen taistelutahto mureni nopeasti, ja kokonaiset yksiköt alkoivat jättää taistelun. Kesäkuussa osa joukoista oli ryhtynyt avoimeen kapinaan kieltäytyen enää osallistumasta etenemiseen. 34 päivää kestäneen operaation jälkeen Afganistanin ja Neuvostoliiton joukot vetäytyivät.[1]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neuvostoliiton ja Afganistanin joukkojen tappiot olivat noin 500 kaatunutta tai haavoittunutta. Niiden lisäksi noin 1 000–1 200 sotilasta oli joko jäänyt vangiksi tai jättänyt taistelun. Mudžahid-joukkojen tappiot olivat noin 150 kaatunutta ja tuntematon määrä haavoittuneita. Huoltoreitti Pakistaniin oli operaation jälkeen edelleen avoin ja tukialue Arghandabissa oli säilytetty.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Tom Lansford (toim.): Afghanistan at war : from the 18th-century Durrani dynasty to the 21st century, s. 56-57. ABC-CLIO, 2017. ISBN 978-1-59884-760-4 (englanniksi)