Archie Hahn
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Archie Hahn | |||
Maa: Yhdysvallat | |||
Miesten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | St. Louis 1904 | 60 m | |
Kultaa | St. Louis 1904 | 100 m | |
Kultaa | St. Louis 1904 | 200 m | |
Välikisat | |||
Kultaa | Ateena 1906 | 100 m |
Charles Archibald ”Archie” Hahn (14. syyskuuta 1880 Dodgeville, Wisconsin, Yhdysvallat – 21. tammikuuta 1955 Charlottesville) oli yhdysvaltalainen pikajuoksija ja olympiavoittaja. Hän oli yksi 1900-luvun parhaista pikajuoksijoista maailmassa.
Juoksu-ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yliopisto- ja amatööriura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Archie Hahn syntyi 1880 Dodgevillessä. Hän aloitti kilpailemaan juoksulajeissa varsinaisesti vasta 19-vuotiaana Michiganin yliopistossa. High school -aikana hän harrasti nyrkkeilyä, yleisurheilua ja amerikkalaista jalkapalloa. Yliopistoon hänet löysi kykyjenetsijät maatalousnäyttelyn juoksukilpailusta.[1]
Hahn kilpaili vuosina 1901–1904 Michiganin yliopiston yleisurheilujoukkueessa. Hän voitti vuosina 1901 ja 1902 yliopistojen Big Ten -kilpailujen 100 jaardin juoksun ja 1903 220 jaardin juoksun.[2]
Vuodet 1903–1905 Hahn juoksi Milwaukee Athletic Clubin riveissä. Hän voitti vuonna 1903 Amateur Athletic Unionin Yhdysvaltain-amatöörimestaruuden 100 ja 220 jaardin juoksussa ja vuonna 1905 220 jaardin juoksun.[3]
Olympialaisissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1904 St. Louisin olympialaisissa Hahn voitti kolme kultamitalia. Ensimmäiseksi hän voitti 60 metriä ajalla 7,0, toiseksi 200 metrin ajalla 21,6 ja kolmanneksi 100 metrin ajalla 11,0. 200 metrin kilpailu käytiin St. Louisissa suoralla radalla, ja 100 metrillä Hahn voitti toiseksi tulleen Nate Cartmellin noin kahdella metrillä.[4] 60 metrin voittoaika sivusi olympiaennätystä[5] 200 metrillä hän sivusi alkuerissä John Tewksburyn olympiaennätystä ajalla 22,2. Loppukilpailussa hän paransi ennätystä 0,6 sekunnilla.[6]
Vuoden 1906 välikisoissa Hahn uusi 100 metrin voittonsa ajalla 11,2.[7] Kansainvälinen olympiakomitea ei kuitenkaan laske välikisoja virallisesti olympiakilpailuksi. Kahteen peräkkäiseen 100 metrin olympiakultaan ylsi vasta Carl Lewis Soulissa 1988 (tosin vasta Ben Johnsonin hylkäyksen jälkeen).[8]
Valmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hahn valmistui vuonna 1905 Michiganin yliopiston oikeustieteellisestä, mutta hän ei missään vaiheessa toiminut lakimiehenä. Hän valitsi uran valmentajana ja kirjoitti klassisen juoksuvalmennusoppaan How to sprint.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Janik, Erika: A Salute To Archie Hahn, One Of Wisconsin's First Sprinting Superstars 25.4.2016. Wisconsin Public Radio. Viitattu 18.8.2016. (englanniksi)
- ↑ Michigan in the Olympics: 1906 - Athens Bentley Historical Library. Viitattu 18.8.2016. (englanniksi)
- ↑ Archie Hahn Sprints USA Track & Field, Inc. Arkistoitu 21.9.2016. Viitattu 18.8.2016. (englanniksi)
- ↑ Archie Hahn Olympic.org. IOC. Viitattu 18.8.2016. (englanniksi)
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 12. Otava, 1970.
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 114. Otava, 1970.
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 13. Otava, 1970.
- ↑ Olympic Spotlight: Track and Field's Archie Hahn and David Neville BigTen.org. CBS Interactive. Arkistoitu 29.8.2016. Viitattu 18.8.2016. (englanniksi)
- ↑ Archie Hahn USA Track & Field, Inc. Viitattu 18.8.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Archie Hahn Wikimedia Commonsissa
|
1900: John Walter Tewksbury | 1904: Archie Hahn | 1908: Bobby Kerr | 1912: Ralph Craig | 1920: Allen Woodring | 1924: Jackson Scholz | 1928: Percy Williams | 1932: Eddie Tolan | 1936: Jesse Owens | 1948: Mel Patton | 1952: Andy Stanfield | 1956: Bobby Joe Morrow | 1960: Livio Berruti | 1964: Henry Carr | 1968: Tommie Smith | 1972: Valeri Borzov | 1976: Don Quarrie | 1980: Pietro Mennea | 1984: Carl Lewis | 1988: Joe DeLoach | 1992: Mike Marsh | 1996: Michael Johnson | 2000: Konstantinos Kenteris | 2004: Shawn Crawford | 2008: Usain Bolt | 2012: Usain Bolt | 2016: Usain Bolt | 2020: Andre De Grasse | 2024: Letsile Tebogo |