Apujuna

Apujuna oli junaonnettomuudesta johtuviin avustus-, raivaus- ja korjaustöihin tarvittavaa kalustoa sisältävä juna. Siihen kuului esimerkiksi yksi tai kaksi korjausvaunua, sairasvaunu, matkustajavaunuja sekä tarvittaessa nosturi.

Apujuna 1928

Suomessa oli vuonna 1928 eri paikkakunnille sijoitettuja korjausvaunuja, joita lähetettiin onnettomuuspaikoille. Ne olivat kaikki erilaisia ja puutteellisesti varusteltuja. Korjausvaunujen lisäksi oli suuremmilla liikennepaikoilla saniteettivaunuja eli ambulanssivaunuja, mutta ne olivat varusteiltaan kovin puutteellisia.

Rautatiehallitus asetti komitean tutkimaan, mihin toimiin olisi ryhdyttävä avun saamiseksi rautatieonnettomuuspaikoille. Komitean mietinnön oli tarkoitus valmistua syksyyn 1928 mennessä ja siihen sisältyisi ehdotus ensiapujunan sisustuksesta. Koska samaa asiaa oli näihin aikoihin pohdittu myös Ruotsissa, teki komitea sinne tutustumismatkan huhtikuussa 1928.

Ruotsissa oli päädytty järjestelyyn, jossa tietyillä rautatieasemilla oli aina valmiina apuvaunuja, jotka voitiin viipymättä lähettää onnettomuuspaikalle. Näin voitiin pikaisesti ja tehokkaasti auttaa loukkaantuneita, korjata pois särkynyt materiaali ja saattaa rata liikennöitävään kuntoon. Apujunaa varten tuli asemilla olla sopivaa miehistöä ja lisäksi junissa ja asemilla samariitti- eli ensiapukoulutuksen saaneita miehiä.

Apujunaan kuului Ruotsissa ambulanssivaunu, kalustovaunu ja miehistövaunu. Onnettomuuspaikoille, joissa ei ollut loukkaantuneita ihmisiä, lähetettiin vain kaksi viimeksi mainittua vaunua. Tukholmassa suomalaisen komitean jäsenet saivat tutustua apujunaan, jonka vaunut oli muokattu vanhoista liikenteestä poistetuista matkustajavaunuista. Ambulanssivaunun isommassa osastossa oli kahdeksan paarivuodetta ja pienempi osasto toimi sidontahuoneena, jonka valaistus oli järjestetty tekemällä vaunuun kattoikkunat. Vaunussa oli myös höyrylämmitys ja kaasuvalaistuslaitteet.

Ruotsalaiseen kalustovaunuun kuului radan kunnostustarpeita, vaunujen nostolaitteita, omalla moottorilla toimiva sähkövalaistuslaite, kaasuvalaistuslaitteet, öljylyhtyjä, kynttilälyhtyjä, tulensammutuslaitteita, raudanleikkauskojeita, puhelimia ja varaosia.

Apujuna 1947

Vuonna 1947 Tampereen rautatieasemalle sijoitetun apujunan koehälytyksessä apujuna lähti kohti oletettua onnettomuuspaikkaa 33 minuutin kuluttua hälytyksestä. Apujunaan kuului veturi, kalustovaunu ja sairasvaunu sekä junan henkilöstöön apujunan päällikkö, veturimiehistö, lääkäri, sairaanhoitaja ja erikoisvaunujen miehistöt eli yhteensä 20 henkilöä.

Koehälytyksen aikoihin Suomen ainoa täydellinen apujuna oli Kouvolassa. Tampereen apujunan kaltaisia yhdistelmiä oli Joensuussa, Pasilassa, Pieksämäellä, Seinäjoella ja Turussa. Kalustovaunuja oli monella muullakin rautatieasemalla ja Pasilan konepajalla valmistettiin parhaillaan uusia sairasvaunuja tehostamaan junaonnettomuuksissa loukkaantuneiden hoitoa.