Apollon Maikov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Apollon Maikov
Apollon Nikolajevitš Maikov
Apollon Nikolajevitš Maikov
Henkilötiedot
Koko nimi Apollon Nikolajevitš Maikov
Syntynyt1821
Moskova
Kuollut1897 (75–76 vuotta)
Pietari
Kansalaisuus Venäjä
Ammatti runoilija
Vanhemmat Nikolai Apollonovitš Maikov (1794-1873); Jevgenia Petrovna Gusiatnikova (1803-1880)
Puoliso Anna Ivanovna Stemmer (1830—1911), naim. 1852-
Lapset Nikolai Apollonovitš Maikov (1853—?); Vera Apollonova Maikova (1855-1866); Vladimir Apollonovitš Maikov (1861—?); Apollon Apollonovitš Maikov (1866 - noin 1917)
Kirjailija
Äidinkielivenäjä
Tuotannon kielivenäjä
Aikakausi 1800-luku
Tyylilajit romantiikka
Kirjallinen suuntausrunous
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Apollon Nikolajevitš Maikov (ven. Аполло́н Никола́евич Ма́йков; 23. toukokuuta (J: 4. kesäkuuta) 1821 Moskova, Venäjän keisarikunta – 8. (J: 20. maaliskuuta) 1897 Pietari, Venäjän keisarikunta) oli venäläinen runoilija.[1]

Suku ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apollon Maikov oli vanhaa aatelissukua, jonka jäsenet olivat palvelleet venäläistä teatteria, taidetta ja kirjallisuutta.[1] Hänen vanhempansa olivat taidemaalari ja Pietarin taideakatemian jäsen Nikolai Apollonovitš Maikov (1794-1873), joka osallistui Borodinon taisteluun ja Napoleonin sotiin sekä runoilija ja kirjallisen salongin pitäjä Jevgenia Petrovna Gusiatnikova (1803-1880), joka oli syntyisin kultakaivostyöntekijä-kauppias perheestä. Morsian oli rikas ja sulhanen köyhä entinen husaari.[2][3][4]

Nikolai Apollonovits Maikov vaimonsa Jevgenia Petrovnan ja kahden poikansa, Valerianin ja Leonidin, kanssa.

Apollon oli perheen vanhin poika, muut lapset olivat Valerian Maikov; kirjailija ja toimittaja, kääntäjä ja kustantaja Vladimir Maikov (1826-1885) ja Leonid Maikov.[5] Heidän isoisänisänsä oli 1700-luvun tunnettu runoilija Vasili Maikov.[1]

Maikovien kotona Pietarissa kokoontui 1830-1840 -luvuilla kirjallinen salonki, joka keräsi kirjailijoita, muusikoita ja taiteilijoita kuten Ivan Gontšarov, Vladimir Benediktov, Pjotr Jeršov, Ivan Turgenev ja Nikolai Nekrasov. Myös Fjodor Dostojevski tutustui vuonna 1846 Maikovin perheeseen. Maikovin äiti julkaisi runoja ja romaaneja 1840-1850 -luvuilla kirjallisissa aikakauslehdissä Biblioteka dlja tštenija (ven. Биб­лиотеке для чтения, "Lukukirjasto"), "Perhepiiri" (ven. Семейном круге) ja 1860-luvulla poikiensa perustamassa "Lumikello" -lehdessä (ven. Подснежник).[4]

Apollon julkaisi veljiensä ja ystäviensä Vladimir Benediktovin, Ivan Gontšarovin ja Pavel Svininin kanssa "Lumikello" -lehteä (ven. Подснежник) 1835, 1836, 1838, ja vuosikirjaa "Kuutamoyöt" (ven. Лунные ночи, 1839), joissa julkaistiin ensimmäistä kertaa hänen omia runojaan.[3]

Apollonilla ja Valerianilla oli kotiopettajinaan filologi ja kääntäjä Vladimir Solonitsin sekä vielä nuori ja tuntematon Ivan Gontšarov. Poika läpäisi kymnaasiopintonsa vain kolmessa vuodessa ja vuonna 1837 kirjoittautui 16-vuotiaana keisarillisen Pietarin yliopiston lainopilliseen tiedekuntaan. Yliopistossa hän opiskeli latinaa ja kreikkaa.[2]

Apollon Maikov oli Rumjantsevin museon kirjastonhoitaja vuodesta 1844 ja sittemmin ulkomaisen kirjallisuuden sensuuripäällikkö.[5] Vuonna 1852 Maikov aloitti palveluksensa Pietarin ulkomaansensuurikomiteassa virkaatekevänä nuorempana sensorina. Hän työskenteli englannin-, ranskan-, saksan- ja italiankielisten kirjojen parissa. Vuonna 1853 hänet valittiin Keisarillisen tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäseneksi ja Kiovan yliopiston kunniajäseneksi. Marraskuussa 1857 hänestä tuli sensuurin peruskirjan tarkistamista käsittelevän väliaikaisen komitean virkailija.[6]

Vuonna 1852 hän meni naimisiin Anna Ivanovna Stemmerin (1830—1911) kanssa. Tässä avioliitossa syntyi neljä lasta: Nikolai (1853—?), Vera (1855-1866), Vladimir (1861—?), Apollon (1866 - noin 1917), joista ainoa tytär Vera kuoli 11-vuotiaana. Isä omisti hänelle runosarjan "Tyttäret" (ven. Дочери).[6]

Kirjallinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maikov oli huomattava lyyrinen runoilija ja etevä muodon hallitsija, joka valitsi aiheensa muinaisesta klassisesta ja muinaisvenäläisestä maailmasta.[5] Sivistyneen ja taiteellisen kodin kasvattina Apollon aloitti runoilijana varhain ja julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa 19-vuotiaana.[1]

Hänen laajemmista teoksistaan ovat merkittäviä roomalaisille aiheille rakennetut draamarunoelmat Kolme kuolemaa (1852) ja Kaksi maailmaa (1881).[5] Luontolyriikan lisäksi Maikov kirjoitti antikkin aihepiiriä käsittelevää runoutta ja myöhempinä vuosina myös kristillistä runoutta, mikä yhdessä "puhtaan taiteen" leiman kanssa siirsi hänet syrjään neuvostoajan runouskaanonista.[1]

Hän alkoi julkaista runojaan vuonna 1840 ja julkaisi ensimmäisen kokoelmansa vuonna 1842. Kokoelma sai myönteisen arvion vaikutusvaltaiselta kriitikolta Vissarion Belinskiltä. Tämän jälkeen Maikov matkusti ympäri Eurooppaa ja palasi Pietariin vuonna 1844, jossa hän jatkoi runouden julkaisemista ja ryhtyi kirjallisuuskritiikin ja esseiden kirjoittamiseen.[2]

Maikov käytti neljä vuotta kääntääkseen kansalliseepoksen Laulu Igorin sotaretkestä (julkaistu 1870) nykyvenäjäksi. Hän käänsi Valko-Venäjän, Kreikan, Serbian ja Espanjan kansanperinnettä sekä muun muassa Heinrich Heinen, Adam Mickiewiczin ja Goethen teoksia. Monet Maikovin runoista ovat venäläisten säveltäjien, muun muassa Rimski-Korsakovin ja Tšaikovskin, säveltämiä.[3]

Apollon Maikov 1850

Hän jatkoi kirjoittamista koko elämänsä horjuen useita kertoja konservatiivisten ja liberaalien leirien välillä, mutta säilytti vakaan laadukkaiden runoteosten tuotannon. Liberaalipäivinä hän oli lähellä Belinskiä, ​​Nikolai Nekrasovia ja Ivan Turgenevia, kun taas konservatiivisina aikoina hän oli lähellä Fjodor Dostojevskia. Hän päätti elämänsä konservatiivina. Maikov kuoli Pietarissa 8. maaliskuuta 1897.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Turoma, Sanna. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 4. Runous proosan kaudella”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 314. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450 lähde tarkemmin?
  2. ↑ a b c d Yampolsky, I. (1968). "Apollon Maykov. Russian Poets". Moscow. Detskaya Literatura Publishers.: Määritä nimeke!Määritä julkaisija!
  3. ↑ a b c Mayorova, O. E. (1990). "A. N. Maykov". Russian Writers. Bibliographical dictionary. (Ed. P. A. Nikolayev). Vol. 2. Moscow, Prosveshchenye Publishers.: Määritä nimeke!Määritä julkaisija!
  4. ↑ a b Майкова (Гусятникова) Евгения Петровна. Федор Михайлович Достоевский. Антология жизни и творчества / Maykova (Gusyatnikova) Evgenia Petrovna. Fjodor Mihailovitš Dostojevski. Elämän ja työn antologia fedordostoevsky.ru. Arkistoitu 11.2.2023. Viitattu 11.2.2023.
  5. ↑ a b c d Majkov, 1. Apollon Nikolajevitš, Tietosanakirja osa 5, palsta 1652, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1913
  6. ↑ a b Баевский, В. С. / л. ред. Николаев, П. А. / Baevsky, V. S. / toim. Nikolaev, P. A.: Майков Аполлон Николаевич. Русские писатели, 1800—1917 : Биографический словарь / Т. 3 (Сер. биогр. словарей: Русские писатели. 11—20 вв.). / Maykov Apollon Nikolaevich. Venäläiset kirjailijat, 1800-1917: Biografinen sanakirja / Vol. 3 (Ser. biographical dictionaries: Russian writers. 11-20 Centuries). s. 453—458. М. : Большая российская энциклопедия,, 1994. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Apollon_Maikov&oldid=22184167”