Apartheid (kansainvälinen oikeus)

Apartheid on YK:n yleissopimuksessa ja kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännössä määritelty rikos ihmisyyttä vastaan.

Vuonna 1976 voimaan tullessa YK:n yleissopimuksessa apartheid määritellään rodullisen erottelun ja syrjinnän politiikaksi ja käytännöiksi, jotka ovat samankaltaisia kuin eteläisessä Afrikassa. Määritelmän mukaan apartheid on joukko epäinhimillisiä tekoja, joiden tarkoituksena on saada aikaan ja ylläpitää yhden rodullisen ryhmän valta minkä tahansa muun rodullisen ryhmän yli ja järjestelmällisesti sortaa niitä.

YK:n yleissopimuksen mukaan tällaisia epäinhimillisiä tekoja ovat:

1. hengen ja vapauden riisto;
2. sellaisten olosuhteiden aikaansaaminen, joiden tarkoituksena on fyysisesti tuhota ryhmä osittain tai kokonaan;
3. poliittiseen, sosiaaliseen ja kulttuurilliseen elämään osallistumisen estäminen;
4. väestön erotteleminen luomalla erillisiä aluinalueita eri rodullisten ryhmien jäsenille;
5. työvoiman hyväksykäyttäminen;
6. apartheidin vastustajien vainoaminen.

Rooman perussäännön määritelmän mukaan apartheid-rikos tapahtuu tilanteessa, jossa yksi rodullinen ryhmä harjoittaa toista rodullista ryhmää vastaan vakiintunutta järjestelmällistä syrjintää ja alistamista, jonka puitteissa tavoitteena on ylläpitää kyseistä hallintojärjestelmää.

Israelin apartheid

Israelin Länsirannalle rakentama erottelumuuri.

Israelin palestiinalaisiin kohdistamat sortotoimet täyttävät apartheidin tunnusmerkistön. Kansainvälisen tuomioistuimen mukaan Israelin lainsäädäntö ja toimenpiteet rikkovat apartheidin ja rotuerottelun kieltävää artiklaa. Tuomioistuimen mukaan Israelin toimet Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa toteuttavat erottelua palestiinalaisten ja Israelin siirtokuntalaisten välillä. Erottelu on ensisijaisesti fyysistä: Israelin siirtokuntapolitiikka edistää alueen pirstoutumista ja palestiinalaisyhteisöjen sulkemista enklaaveihin. Asumislupajärjestelmien ja erillisten tieverkostojen seurauksena palestiinalaisyhteisöt pidetään fyysisesti erillään toisistaan ja siirtokuntalaisten yhteisöistä. Erottelu on myös oikeudellista, Israelin lain asettaessa siirtokuntalaiset ja palestiinalaiset eri oikeusjärjestelmien alaisiksi. Palestiinalaiset esimerkiksi tarvitsevat asumisluvan Itä-Jerusalemiin, mistä siirtokuntalaiset ovat vapautettuja.

Amnesty Internationalin raportin mukaan Israel riistää palestiinalaisten perusoikeuksia ja -vapauksia useilla tavoilla. Palestiinalaisten liikkumisvapautta rajoitetaan ja Israelin palestiinalaisyhteisöjä aliresursoidaan syrjivästi. Israel myös pakkosiirtää palestiinalaisia, pidättää heitä hallinnollisin pidätyksin, sekä teloittaa heitä laittomasti. Ulkomailla asuvia palestiinalaispakolaisia estetään palaamasta koteihinsa.

Human Rights Watchin mukaan Israelin viranomaiset systemaattisesti suosivat Israelin juutalaisia ja syrjivät palestiinalaisia, pyrkien hallitsemaan demografiaa, politiikkaa ja maa-alueita.

Israelilaisen ihmisoikeusjärjestö B'Tselemin mukaan Israel käyttää lakeja, käytäntöjä ja järjestäytynyttä väkivaltaa yhden ryhmän ylivaltaisuuden perustamiseksi ja ylläpitämiseksi toisen yli. Järjestön mukaan Israelin hallinto on tehnyt selväksi ideologiansa juutalaisten ylivaltaan perustuvasta valtiosta säätämällä peruslain, joka julistaa eron juutalaisten ja ei-juutalaisten välillä perustavanlaatuiseksi ja legitiimiksi sekä sallii institutionaalisen syrjinnän.

Katso myös

• Apartheid Etelä-Afrikassa
• Apartheid-järjestelmän purkaminen
• Rotuerottelu