Antti Scherbakoff
Antti Scherbakoff (5. huhtikuuta 1918 Lappeenranta – 16. joulukuuta 2003 Helsinki[1]) oli suomalainen kielenkääntäjä, joka tunnetaan myös suomalais-venäläisen sanakirjan laatijana.
Scherbakoff valmistui Helsingin venäläisestä koulusta vuonna 1946 ja työskenteli kääntäjänä ja kirjeenvaihtajana muun muassa merivoimien esikunnassa ja ulkoasiainministeriössä. Hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1951.[1]
Scherbakoff työskenteli Suomalais-Ugrilaisen Seuran palveluksessa vuodesta 1954 ja Neuvostoliittoinstituutissa vuodesta 1965. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1983.[1]
Scherbakoff toimi vuodesta 1953 Igor Vahrosin kanssa suomalais-venäläisen sanakirjan toisena laatijana. Alun perin suomalaista käyttäjää varten suunnitellun sanakirjan valmistelu pitkittyi, ja se jouduttiin muokkaamaan uudelleen Neuvostoliitossa julkaisua varten. Teos ilmestyi vuonna 1975 ja siitä otettiin useita lisäpainoksia.[1]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Antti Scherbakoff ja Martti Kahla. Neuvostoliittolaisten henkilönnimien opas: Kokoelma venäläisiä etunimiä sekä Neuvostoliitossa käytössä olevia sukunimiä: Oikeinkirjoitus- ja painotusohjeluettelo. Helsinki: Neuvostoliittoinstituutti, 1967.
- Igor Vahros ja Antti Scherbakoff. Finsko-russki slovar / Suomalais-venäläinen sanakirja. Moskva: Russki jazyk, 1975.
- Suomalais-venäläinen ja venäläis-suomalainen maanparannus- ja vesitaloussanasto. Helsinki: Neuvostoliittoinstituutti, 1977.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Muistot: Antti Scherbakoff Helsingin Sanomat. Viitattu 1.7.2021.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
