Antti Kiviranta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kansanvaltuuskunnan jäsenenä toiminutta Antti Kivirantaa. Päätoimittaja Antti Kivirannasta on eri artikkeli.
Piirros Antti Kivirannasta vuodelta 1918.

Antti Hjalmar Kiviranta (30. heinäkuuta 1886 Viljakkala – 26. lokakuuta 1948 Helsinki[1]) oli suomalainen puuseppä, joka vuoden 1918 sisällissodan aikana toimi Suomen kansanvaltuuskunnan oikeusasiainvaltuutettuna. Sodan jälkeen Kiviranta jäi Suomeen ja onnistui piileskelemään viranomaisia kevääseen 1920 saakka, mutta sai lopulta pitkän vankeustuomion.[2]

Kiviranta muutti 1910-luvun alussa Tampereelta Helsinkiin, jossa hän oli mukana Suomen Puutekijäin Liiton sekä sosialidemokraattisen puolueen toiminnassa.[3] Vuonna 1912 Kiviranta toimi lyhyen aikaa Helsingin Sosialidemokraattisen Nuorisoseuran puheenjohtajana,[4] ja samana vuonna hänet valittiin myös Suomen Sosialidemokraattisen Nuorisoliiton hallitukseen.[5] Ensimmäisen maailmansodan aikana hän työskenteli puuseppänä Port Arthuriksi eli Portuksi kutsutussa Katajanokan sotasatamassa.[6]

Toiminta sisällissodan aikana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiviranta valittiin sosialidemokraattisen puolueen uusittuun puoluetoimikuntaan vain muutamaa päivää ennen sisällissodan käynnistymistä.[7] 28. tammikuuta nimitettyyn kansanvaltuuskuntaan hänet valittiin oikeusasiainvaltuutetuksi yhdessä Lauri Letonmäen kanssa. Kivirannan vastuulle tuli vankeinhoito, kun taas Letonmäki huolehti lainvalmistelusta ja oikeuslaitoksen toiminnasta.[2] Sodan aikana Kiviranta vapautti Sörnäisten vankilasta 355 punakaartiin liittymään suostunutta vankia. Hän päästi vapaaksi myös Eero Haapalaisen vangitseman Axel Charpentierin sekä Helsingin lääninvankilan johtajan F. W. Roosin. Kivirannan kerrottiin kohdelleen valkoisia vankeja hyvin.[8][9]

Kiviranta pakeni Helsingistä 9. huhtikuuta muun kansanvaltuuskunnan mukana Viipuriin, mutta palasi paria päivää myöhemmin hakemaan perhettään. Kaupunkiin jääneet Helsingin punakaartin jäsenet vaativat häneltä kuitenkin kokouksessaan selkoa kansanvaltuuskunnan ja punaisen kaartin pääesikunnan suunnitelmista.[8] Saksalaisten ollessa hyökkäämässä Helsinkiin Kiviranta kävi 12. huhtikuuta Leppävaaran taistelun aikana Espoossa pitämässä puheen, jolla hän sai taivuteltua jo antautumassa olleet punakaartilaiset vastarintaan.[10] Kiviranta osallistui myös itse Helsingin taisteluun.[2]

Saksalaisten vallattua 13. huhtikuuta Helsingin Kiviranta onnistui välttämään vangiksi jäämisen. Hän otti sodassa kadonneen Ville Jokelan henkilöllisyyden ja toimi hänen nimellään jonkin aikaa Hausjärven nuorisoseuran puheenjohtajana. Keväästä 1919 lähtien Kiviranta työskenteli Jokelan nimellä maatilalla Vesangalla, kunnes marraskuussa muutti tehdastyöläiseksi Vaasaan. Hän kirjoitti sanomalehtiartikkeleita, joita julkaistiin ainakin Keskisuomalaisessa, ja onnistui myös käymään Tukholmassa tapaamassa Ruotsiin paenneita punaisia. Kiviranta jäi lopulta kiinni Jyväskylässä maaliskuussa 1920, kun eräs nainen oli tunnistanut hänet.[11][12]

Turun hovioikeus tuomitsi Kivirannan 12 vuoden kuritushuonerangaistukseen, jonka korkein oikeus maaliskuussa 1921 alensi kahdeksaksi vuodeksi.[13] Hän kärsi tuomiotaan useiden muiden punaisten tavoin Tammisaaren vankileirillä, jossa samaan olivat muun muassa Sulo Vuolijoki, Eino Pekkala sekä Edvard Valpas.[14] Kiviranta päästettiin ehdonalaiseen vapauteen huhtikuussa 1925.[15] Myöhemmin 1920-luvulla hän toimi muun muassa kommunistien kaappaaman Helsingin Jyryn puheenjohtajana.[16]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • ”Palanen piileksijän vaiheista”, Vankina valkoisen vallan: Muistelmateos, s. 67–73. Helsinki: M. V. Jalava, 1922. Teoksen verkkoversio (PDF).

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Antti Kivirannan kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat, 28.10.1948, s. 2. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 13.3.2018.
  2. ↑ a b c Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 492. Helsinki: Valtion painatuskeskus, 1986. ISBN 951-860-079-1
  3. ↑ Träarbetar-förbundets styrelse. Arbetet, 22.12.1916, s. 14. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.3.2018.
  4. ↑ Lindahl, Emil – Saarnijärvi, Kusti – Ventola, Viljami (toim.): Helsingin Sos.-dem. Nuorisoseura: 20-vuotis-albumi 1899–1919, s. 27. Helsinki: Helsingin Sos.-dem. Nuorisoseura, 1919. Teoksen verkkoversio (PDF).
  5. ↑ Suomen sos.-dem. nuorisoliiton 4:s edustajakokous. Turun Sanomat, 29.11.1912, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.3.2018.
  6. ↑ Antti Kiviranta oli vasemmistopoliitikko ja puuseppä, Kansanvaltuuskunnan jäsen ja oikeusasiainvaltuutettu v. 1918 kansalaissodan aikana Finna. 12.11.2014. Työväen Arkisto. Viitattu 17.10.2016.
  7. ↑ Sos.-dem. puoluetoimikunnan kokoonpano. Uusi Päivä, 25.1.1918, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.3.2018.
  8. ↑ a b Valtio- ja maanpetosjutut jatkuvat. Uusi Aura, 16.7.1920, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.3.2018.
  9. ↑ Antti Kivirannan juttu Turun hovioikeudessa. Vapaa Sana, 14.8.1920, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.3.2018.
  10. ↑ Mattila, Jukka I.: Taistelut Leppävaarassa 19.8.2011. Helsingin Reservin Sanomat. Arkistoitu 18.10.2016. Viitattu 17.10.2016.
  11. ↑ Antti Kiviranta vangittu Jyväskylässä. Vapaa Sana, 19.3.1920, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.3.2018.
  12. ↑ Bolshevikien puuhia Suomessa. Karjala, 24.3.1920, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.3.2018.
  13. ↑ Antti Kivirannan tuomio. Keskisuomalainen, 10.3.1921, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.3.2018.
  14. ↑ Olot Tammisaaren kurjalassa. Pohjan Kansa, 28.7.1922, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.3.2018.
  15. ↑ Valtiollisia vankeja vapautettiin. Hämeen Kansa, 4.4.1925, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.3.2018.
  16. ↑ Jälleen virhe. Suomen Sosialidemokraatti, 28.9.1929, s. 10. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.3.2018.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Antti_Kiviranta&oldid=21586705”