Antonio Possevino

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Antonio Possevino

Antonio Possevino (Antonius Possevinus) (10. heinäkuuta 153326. helmikuuta 1611), oli italialainen roomalais-katolinen pappi, jesuiitta, diplomaatti ja kirjailija, jonka paavi Gregorius XIII vuonna 1577 lähetti Ruotsiin. Paavi toivoi, että suurvalta-asemaa tavoitteleva Ruotsi kääntyisi jälleen katoliseksi.

Possevino liittyi 1539 jesuiittajärjestöön. Toimittuaan merkillepantavalla tavalla kerettiläisyyttä vastaan Savoijissa ja Ranskassa hän siirtyi 1572 jesuiittajärjestön pääsihteeriksi Roomaan. Vuonna 1577 hänet lähetettiin paavin edustajana Ruotsiin Juhana III:n yhteydenoton jälkeen arkaluonteisena tehtävänään yrittää palauttaa Ruotsi katoliseksi.[1]

Possevinon saapuessa Ruotsiin valtataistelu Juhana III:n ja hänen veljensä Kaarle-herttuan välillä oli yhä käynnissä. Kuningas oli edellisenä vuonna ehdottanut uutta jumlanpalvelusjärjestystä, niin sanottua Punaista kirjaa, ja vanhaan fransiskaaniluostariin Gråmunkeholmenilla (nykyisin Riddarholmen) oli perustettu teologinen kollegio, Collegium regium Stockholmense, jonka teologian opettajana toimi norjalais-ruotsalainen jesuiitta Laurentius Nicolai, joka myös vastasi koulusta.

1578 Possevinon onnistui saada Juhana III vastaanottamaan ehtoollisen katolisen rituaalin mukaan.[1]

Kaarle-herttua vastusti voimakkaasti yrityksia "rakentaa silta protestanttisen ja katolisen kirkon välille". Hän oli Södermanlandin, Närken ja Värmlannin herttua eikä halunnut komentoja Kirkkovaltiosta. Samana vuonna kun Laurentius Nicolai perusti koulun, kutsui herttua kokoon reformatorisen pappeinkokouksen. Hän kehotti myös veljeään kuningasta ottamaan vastaan pappeja, joiden henki ja terveys oli vaarassa, koska he eivät hyväksyneet Juhana III:n uutta liturgiaa. Juhana vastasi tekemällä heistä lainsuojattomia.

Possevinon tuella Laurentius Nicolai protestoi kirjallisesti uskonpuhdistusta terävin sanakääntein, mikä vuorostaan herätti arvostelua. Kun ihmisjoukko oli sytyttänyt luostarin tuleen, kuningas väsyi lopulta, ja Laurentius Nicolai joutui muutamien selkkausten jälkeen poistumaan maasta.

Juhana III asetti myös joukon ehtoja ehdotetulle katoliseen kirkkoon liittymiselle. Hän ei muun muassa hyväksynyt selibaattia ja vaati lisäksi, että ehtoollisviini olisi jaettava seurakuntalaisille. Yksimielisyyttä ei syntynyt, ja Possevino palasi Roomaan.

Possevinon toisen Ruotsinmatkan aikana 1579-1580 hänelle kävi selväksi, että yritys saada katolisuus palautetuksi Ruotsiin oli tuomittu epäonnistumaan.[1] Ennen toista lähtöään Ruotsista hän oli läsnä Pontus De la Gardien ja kuninkaan tyttären Sofia Johansdotter Gyllenhielmin vihkimistilaisuudessa Vadstenan luostarikirkossa. Vihkiminen toimitettiin katolisten menojen mukaan. Vihkimisen aikana lehteri romahti ja yksi ihminen kuoli. Jotkut arvelivat, että syynä oli Jumalan viha, jonka oletettiin olevan protestanttien puolella.

Possevino siirtyi sen jälkeen Itä-Eurooppaan, jossa hän aluksi menestyksekkäästi esiintyi Puolan ja Venäjän suhteissa välittäjänä ja oleskeli sen jälkeen Venäjän hovissa, jossa hän turhaan toimi venäjän-ortodoksisen kirkon yhdistämiseksi katoliseen kirkkoon. Hänen sen jälkinen toimintansa Itä-Euroopassa oli arvokasta katoliselle kirkolle, mutta hän oli myös poliittisesti yhteyksissä Puolan kuninkaan Stefan Batoryn kanssa. Seurauksena oli lopulta, että hänet kutsuttiin takaisin Roomaan ja hänet määrättiin Paudan yliopiston professoriksi. Possevinoa käytettiin kuitenkin edelleen joskus diplomaattisissa tehtävissä.[1]

  1. a b c d Svensk uppslagsbok,Band 21, s. 1098. Malmö: Svensk Uppslagsbok AB, 1937. (ruotsiksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Liisi Karttunen, Antonio Possevino, un diplomate pontifical au XVI:e siècle (väitöskirja) 1908
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Antonius Possevino