Anti-Flag
Anti-Flag | |
---|---|
Anti-Flag vuonna 2006 |
|
Tiedot | |
Toiminnassa | 1988–1989, 1992–2023 |
Tyylilaji | punk rock, melodinen hardcore, hardcore punk |
Kotipaikka | Pittsburgh, Pennsylvania, Yhdysvallat |
Laulukieli | englanti |
Jäsenet |
Justin Sane, laulu, kitara |
Entiset jäsenet |
Jamie Cock, basso (1996–1998) |
Levy-yhtiö |
RCA Records, 2005– |
Aiheesta muualla | |
Kotisivut |
Anti-Flag oli vuonna 1988 Pittsburghissa perustettu punk rock -yhtye. Kappaleiden sanoitukset ottavat kantaa muun muassa rauhan ja ihmisarvon sekä eläinten oikeuksien puolesta. Yhtye on ollut mukana monissa mielenosoituksissa sekä protestoimassa että soittamassa.
Alkuajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Anti-Flag perustettiin vuonna 1988 Pittsburghissa, Yhdysvalloissa. Siihen kuuluivat teini-ikäiset Justin Sane (kitara) ja Pat Thetic (rummut). Alkuvuosien lukuisista soittajavaihdoksista Justin Sane on nimennyt ainoastaan yhden – siskonsa Lucy Festerin. Vuonna 1989 Anti-Flag soitti yhden keikan, jonka jälkeen Fester lähti. Neljän vuoden jälkeen Andy Flag astui basistin paikalle, mistä lähtien kokoonpano pysyikin pitkään samana.
1996-1999
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Anti-Flagin julkaistua kesällä 1996 ensimmäisen levynsä, Die For The Government, Andy Flag jätti yhtyeen sen sisäisten ristiriitojen vuoksi. Vuoden 1997 alussa Chris Head tuli basistiksi. Myöhemmin basisti Jamie Cockin liityttyä Chris Head siirtyi toiseksi kitaristiksi. Vuonna 1998 yhtye julkaisi toisen albuminsa Their System Doesn't Work For You. Puolet levyn kappaleista julkaisi North American Sucks -levy-yhtiö ja puolet yhtyeen oma yhtiö A-F Records. Anti-Flagin kokoonpano on pysynyt samana Jamie Cockin lähdön jälkeen, kun Chris#2:sta tuli yhtyeen basisti. Chris#2 on myös yhtyeen toinen laulaja. Vuonna 1999 julkaistiin kolmas levy A New Kind Of Army, jonka kappaleet käsittelevät muun muassa poliittista korruptiota, rasismia ja fasismia.
2000-2003
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Anti-Flag aloitti uuden vuosituhannen USA:n suurimmalla punkfestivaalikiertueella "Vans Warped Tourilla". Vuoden kuluttua levy-yhtiö Fat Wreck Chords julkaisi yhtyeen neljännen albumin Underground Network, joka myi aikaisempia paremmin. Tämän albumin kappaleista muutaman laulaa Chris #2. Vuonna 2002 yhtye julkaisi oman levy-yhtiönsä nimissä Mobilize-albumin, joka sisältää yhden Anti-Flagin tunnetuimmista kappaleista ("911 for peace") ja muutamien kappaleiden liveversioita. Vuoden kuluttua 2003 yhtye teki jälleen uuden levyn, The Terror State, joka alkoi tyyliltään muistuttaa enemmän tämän vuosituhannen punkrockia ja hardcore punkia, mutta kappaleiden sanoma pysyi samanlaisena.
2006-2010
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2006 Anti-Flag julkaisi kuudennen albuminsa, "For Blood and Empire", josta löytyy yhtyeen tunnetuimpia kappaleita nimeltä "The Press Corpse" sekä "This Is The End (For You My Friend)", joka on myös soundtrackina NHL 07 -pelissä. Parin vuoden päästä julkaistiin yhtyeen seitsemäs studioalbumi Bright Lights Of America. Musiikillisesti albumi erosi edeltäjistään, sillä yhtye käytti albumillaan ensimmäistä kertaa muun muassa lapsikuoroa ja patarumpuja[1]. Justin Sanen mukaan he olivat yrittäneet sovittaa näitä jo edelliselle albumilleen, mutta päättivät lopulta ottaa ne käyttöön vasta Bright Lights of Americalla[1]. Kesällä 2009 julkaistiin itsenäisen SideOneDummy Records -levy-yhtiön kautta yhtyeen kahdeksas albumi The People or the Gun. Kyseisellä albumilla kuullaan laulamassa myös Rise Againstin Tim McIlrath ja Bouncing Soulsin Greg Attonito.
2011-
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2011 Anti-Flag ryhtyi työstämään uusinta albumiaan, josta käytettiin alun perin nimeä Magnum. Nimi oli viittaus vuonna 2001 ilmestyneeseen Zoolander-elokuvaan.[2] Albumi julkaistiin 20. maaliskuuta 2012 nimellä The General Strike.
Hajoaminen (2023)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]19. heinäkuuta 2023 yhtye tiedotti Patreon -kanavallaan bändin hajonneen, ja että yhtye palauttaa rahat Patreonissa bändin tilanneille faneille. Patreon-julkaisun lisäksi yhtyeen kotisivu ja sosiaalisen median kanavat poistuivat. Bändin olisi pitänyt keikkailla muun muassa Dropkick Murphysin kanssa. Indie-musiikin uutissivusto Stereogum ja viihdelehti Us Weekly linkittivät Anti-Flagin heinäkuun 2023 hajoamisen podcast-jaksoon, joka julkaistiin 19. heinäkuuta, samana päivänä kuin yhtye hajosi ja joka nosti syytökset seksuaalisesta häirinnästä "poliittisen punkbändin laulajaa" kohtaan, jonka uskottiin olevan Anti-Flagin keulakuva Justin Sane.
Anti-Flag Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Anti-Flag kävi ensimmäisen kerran Suomessa 2008 Helsingin Nosturissa ja Ruisrockissa Turussa. Vuonna 2009 yhtyeen piti tulla Suomeen jälleen talvella, mutta joutui Justin Sanen loukkaantumisen vuoksi peruuttamaan kaikki jäljellä olevat Euroopan-keikkansa, joihin kuului myös Tampereen Pakkahuone. Yhtye esiintyi kuitenkin 21.-22.11.2009 Seinäjoen Rytmikorjaamolla ja Helsingin Nosturissa Eastpak Antidote Tour -kiertueen yhteydessä. Anti-Flag esiintyi 2010 Turun Ruisrockissa. Vuonna 2022 yhtye esiintyi Seinäjoen Provinssi -festivaalissa.
Jäsenet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Justin Sane: laulu ja kitara (1988–)
- Chris #2: basso ja laulu (1997–)
- Chris Head: kitara ja taustalaulu (1998–)
- Pat Thetic: rummut (1988–)
Entiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lucy Fester: laulu (1988–1989)
- Andy Flag: basso ja laulu (1993–1996)
- Jamie Cock: basso ja laulu (1996–1998)
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Studioalbumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Die for the Government (1996, New Red Archives)
- Their System Doesn't Work for You (1998, A-F Records)
- A New Kind of Army (1999, Go-Kart Records / A-F Records)
- Underground Network (2001, Fat Wreck Chords)
- Mobilize (2002, A-F Records)
- The Terror State (2003, Fat Wreck Chords)
- For Blood and Empire (2006, RCA Records)
- The Bright Lights of America (2008, RCA Records)
- The People or the Gun (2009, SideOneDummy)
- The General Strike (2012)
- American Spring (2015)
- American Fall (2017)
- 20/20 Vision (2020)
- Lies They Tell Our Children (2023)
Muita julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- North America Sucks!! (yhdessä d.b.s.:n kanssa, 1998, Nefer Records)
- Live at the Fireside Bowl (2000, Liberation Records)
- BYO Split Series, Vol. 4 (yhdessä Bouncing Souls'n kanssa, 2002, BYO Records)
- A Benefit for Victims of Violent Crime (EP, 2007, A-F Records)
- Cease Fires (kokoelmalevy, 2015)
Kokoelmilla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Dropping Food on Their Heads Is Not Enough: Benefit for RAWA (2002, Geykido Comet Records)
- Rock Against Bush, Vol. 1 (2003, Fat Wreck Chords)
DVD:t
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Death of a Nation (2004, A-F Records)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b http://www.thepunksite.com/interviews.php?page=antiflag3 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ INTERVIEW: Anti-Flag (NXNE 2011) blaremagazine.com. Viitattu 11.12.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Viralliset sivut (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Anti-Flag Myspacessa (englanniksi)