Ansipin II hallitus
Ansipin II hallitus oli 4. huhtikuuta 2007 – 5. huhtikuuta 2011 toiminut Viron tasavallan hallitus, jonka pääministerinä toimi Andrus Ansip. Ansipin II hallituksen kaudelle sijoittuvat Pronssisoturi-patsaskiista, talouskriisi ja Viron siirtyminen euroon. Lisäksi Viron ulkopolitiikkaan vaikuttivat Georgian ja Afganistanin sodat.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hallituspuolueena maaliskuun 2007 vaaleihin lähtenyt klassisen liberaali Reformipuolue oli voittanut vaalit ja nostanut paikkamääränsä 19 edustajasta 31 edustajaan. Isänmaaliiton ja Res Publican yhdistymisestä alkuvuonna 2006 syntynyt konservatiivinen Isänmaan ja Res Publican liitto (IRL) oli ensimmäistä kertaa hallituksessa yhtenäisenä puolueena. Ensimmäistä kertaa hallituksessa oli myös Sosiaalidemokraattinen puolue (SDE), joka oli toinen vaalien voittajista. Sosiaalidemokraattien edeltäjä Maltillinen kansanpuolue oli sen sijaan ollut aiemmin hallituksessa, kuten myös IRL:n molemmat liitospuolueet. Reformipuolueen, IRL:n ja sosiaalidemokraattien muodostaman enemmistöhallituksen pohja oli 60 paikkaa Riigikogun 101 paikasta.
Ansipin II hallituksen johdolla Viro liittyi 21. joulukuuta 2007 Schengen-viisumialueeseen yhdessä Liettuan, Puolan, Tšekin, Slovakian, Unkarin, Slovenian ja Maltan kanssa.
Vuosi 2007 oli Viron talouden viimeinen hyvä vuosi. Jo lokakuussa 2007 kyseenalaistettiin hallituksen 26. syyskuuta antama vuoden 2008 talousarvio, jonka arveltiin perustuvan liian positiivisiin ennusteisiin talouden kehityssuunnasta.
Patsaskiista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Viron patsaskiista 2007
Vain kolmisen viikkoa nimittämisensä jälkeen hallitus joutui kovalle koetukselle. Viron puolustusministeriö oli aloittanut 18. huhtikuuta 2007 Pronssisoturi-muistomerkin alla olevien tuntemattomien neuvostosotilaiden jäännösten siirtämisen patsaan siirtoa varten. Vironvenäläiset alkoivat puolustaa patsasta 22. huhtikuuta ja neljä päivää myöhemmin alkoivat kaksi yötä kestäneet mellakat Tallinnan keskustassa. Viron poliisi iski tiukasti mellakoijia vastaan pyrkien voimakeinoin hajottamaan mellakoiksi yltyneet mielenosoitukset. Hallitus päätti hätäistunnossaan 27. huhtikuuta siirtää patsaan välittömästi ja kolme päivää myöhemmin se oli pystytetty Tallinnan sotilashautausmaalle.
Sisäpoliittisesti patsaskiistaa käytti hyväkseen oppositioon jäänyt Keskustapuolue ja erityisesti sen puheenjohtaja, Tallinnan pormestari Edgar Savisaar, joka vaati ei vaatinut hallitusta eroamaan, mutta esitti sille 50 miljoonan kruunun laskun Tallinnan mellakkaöiden tuhotöistä. Sen sijaan Viron entinen pääministeri, useita venäläisiä Sillamäessä työllistävä suurliikemies Tiit Vähi vaati hallituksen eroa.[1]
Kiista kärjisti Venäjän ja Viron ei muutenkaan niin erityisen hyvät suhteet äärimmilleen. Mellakoiden jälkeen alkoivat Venäjältä toteutettu kybersodankäynti virolaisia virastoja ja mediaa vastaan. Kremliä tukevat nuorisojärjestöt piirittävät Viron suurlähetystön Moskovassa viikoksi. Piiritys päättyi, kun Saksan ulkoministeri Frank-Walter Steinmeier puuttui asiaan ja venäläisten ehtojen mukaisesti suurlähettiläs Kaljurand poistui Venäjältä. Huhti-toukokuun 2007 aikana Venäjä asetti Virolle myös useita eri talouspakotteita, jotka johtivat Viroon suuntautuneen viennin ja turismin tyrehtymiseen. Lopulta kiistan jälkeen tehdyn mielipidekyselyn mukaan 78 prosenttia venäläisistä vastusti patsaan siirtoa ja vain kaksi prosenttia kannatti sitä. 74 prosenttia sanoi pitävänsä Viroa vihamielisenä valtiona ja vain kymmenen prosenttia piti Viroa yhä ystävällisenä. Prosentti vastaajista halusi aloittaa sodan Viroa vastaan.[2]
Patsaskiista osoitti, että ilman länsimaita Viro oli jäänyt täysin yksin Venäjää vastaan. Venäjän puuttumisesta Viron sisäpolitiikkaan järkyttynyt Ansipin hallitus päätti entistä tiukemmin nojata läntisiin liittolaisiinsa. Tukensa Virolle osoittivat toukokuussa 2007 niin Yhdysvallat kuin Euroopan unionikin. Kriisin jälkeen Viro tukeutui entisestään vahvemmin unioniin ja Natoon.lähde?
Vuosi 2008
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 2008 ensimmäisestä päivästä lähtien voimaan tuli uusi 21 prosentin tuloverotus, mikä oli Ansipin hallitusten mukaista verojen alennuspolitiikkaa. Alkuperäinen vuoden 2007 hallitusohjelma jatkoi Ansipin I hallituksen ja sen edeltäjien linjoilla, joita olivat liberaali talouspolitiikka, verojen alennukset, eläkkeiden korottamiset ja väestönkasvun lisääminen, jota on toteutettu eri perhe-etuisuuksilla. Jo Ansipin I hallitus oli luvannut alentaa tasaveroastetta 20 prosenttiin vuoteen 2009 mennessä, mutta Ansipin II hallitus lupasi alentaa tasaveroprosentin 22 prosentista 18 prosenttiin.
IRL:n puoluevaltuusto päätti 20. tammikuuta vetää alueministeri Vallo Reimaan pois hallituksesta, koska tämän katsottiin olleen tehtävään kykenemätön ja myötäilleen liikaa muita puolueita antaen näin liian paljon periksi puolueen periaatteista. Puolue nimesi uudeksi ministeriehdokkaakseen Siim-Valmar Kiislerin. Helmikuussa 2008 alkoi selvitä, ettei hallitus tulisi samaan niin paljon verotuloja kuin se oli olettanut, jolloin hallituksen vastustajat kävivät äänekkäiksi. Maaliskuussa Ansip myönsi, että hallitus ehkä joutuu tekemään uuden negatiivisen talousarvion. Tämän jälkeen hallituksen piirissä alkoivat keskustelut siitä, miten korjattaisiin liian myönteiseksi osoittaunutta budjettia. Tilanne kärjistyi kuin Viron valtiovarainministeriö ilmoitti, että valtion odotettiin leikkaavan kulujaan 9,9 miljardia kruunua. Tämän jälkeen hallituspuolueet perustivat erityisen "krokotiilien lautakunnan" (vir. krokodillide komisjon), jossa he alkoivat kiistellä siitä pitäisikö menoja jäädyttää vai aloitta saman tien kulujen leikkaaminen. Lopulta 15. toukokuuta 2008 hallitus antoi riigikogulle negatiivisen talousarvion hyväksyttäväksi ja pian saman kuun aikana tuli vielä toinen. Yhteensä hallitus päätti tuolloin leikata menoja 8,8 miljardia eli 3,5 prosenttia BKT:sta. Tarkoitus oli pysyä Maastrichin kasvu- ja vakaussopimuksen puitteissa eli leikkauksilla onnistuttiin pitämään valtion alijäämä alle kolmen prosentin. Hallitus myös harjoitti maltillisesti elvytystä 5,7 miljardilla kruunulla eli 365 miljoonaa euroa, joka suunnattiin 1300 yritykselle, jotka muodostivat kuudesosan maan viennistä. Elvytyspaketti koostui vienti- ja lainatakuista.[3]
Vielä vuonna 2007 Viron BKT:n kasvu oli ollut 6,3 prosenttia, mutta vuonna 2008 se oli jo -3,0 prosenttia. Samaan aikaan inflaatio oli peräti 10,6 prosenttia, joka oli neljä prosenttia enemmän kuin edeltävänä vuonna. Vuoden lopulla verokertymä oli negatiivinen ja hallitus joutui paikkaamaan menojaan valuuttareserveistään. Lama itse asiassa paheni loppusyksystä alkaen niin, että esimerkiksi teollisuustuotanto supistui 21 prosenttia joulukuussa. Samoin asuntojen hinnat laskivat ja asuntotuotanto supistui
Vuosina 2009–2010
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Andrus Ansipin pyynnöstä presidentti Toomas Hendrik Ilves erotti sosiaalidemokraatit hallituksesta toukokuussa 2009, kun nämä eivät suostuneet tukemaan hallituksen tekemiä budjettileikkauksia ja muutoksia työlainsäädäntöön.[4]
Euroopan unionin jäsenmaiden valtiovarainministerit hyväksyivät Viron euroalueen jäseneksi 7. kesäkuuta 2010 ja jäsenyys astui voimaan 1. tammikuuta 2011.[5] Seuraavan kahden viikon ajan euroa ja Viron kruunua käytettiin rinnakkain, kunnes 15. tammikuuta 2011 eurosta tuli maan ainut käypä valuutta.
Ansipin II hallitus suhtautuu myönteisesti EU:n laajentumiseen ja kannatti aktiivista osallistumista Naton operaatioihin Afganistanissa, Kosovossa ja Irakissa. Kehitysyhteistyön kohteina ovat Georgia, Ukraina, Moldova ja Afganistan. Turvallisuuspolitiikassa Viro teki myös yhteistyötä Pohjoismaiden kanssa ja Ansipin II hallituksen aikana 2008 Viro muodosti Suomen, Ruotsin ja Norjan kanssa Pohjoismaisen taisteluosaston, johon ottaa osaa myös Irlanti.
Hallituksen kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hallituksessa Reformipuolueella oli kuusi ministeripaikkaa, IRL:llä viisi ja sosiaalidemokraateilla kolme.
| Ministeri[6] | Tehtävissä[6] | Puolue |
|---|---|---|
| Pääministeri Andrus Ansip |
4.4.2007– 5.4.2011 |
Reformipuolue |
| Ulkoministeri Urmas Paet |
4.4.2007– 5.4.2011 |
Reformipuolue |
| Oikeusministeri Rein Lang |
4.4.2007–5.4.2011 |
Reformipuolue |
| Sisäministeri Jüri Pihl Marko Pomerants |
4.4.2007–21.5.2009 4.6.2009– 5.4.2011 |
SDE IRL |
| Puolustusministeri Jaak Aaviksoo |
4.4.2007– 5.4.2011 |
IRL |
| Valtiovarainministeri Ivari Padar |
4.4.2007–21.5.2009 |
SDE |
| Opetus- ja tiedeministeri Tõnis Lukas |
4.4.2007– 5.4.2011 |
IRL |
| Maatalousministeri Helir-Valdor Seeder |
4.4.2007–5.4.2011 |
IRL |
| Talous- ja viestintäministeri Juhan Parts |
4.4.2007– 5.4.2011 |
IRL |
| Sosiaaliministeri Maret Maripuu Hanno Pevkur |
4.4.2007–23.02.2009 23.02.2009–5.4.2011 |
Reformipuolue Reformipuolue |
| Alueministeri Vallo Reimaa Siim-Valmar Kiisler |
4.4.2007–23.1.2008 23.1.2008–5.4.2011 |
IRL IRL |
| Salkuton ministeri Urve Palo |
4.4.2007–21.5.2009 |
SDE |
| Ympäristöministeri Jaanus Tamkivi |
4.4.2007–5.4.2011 |
Reformipuolue |
| Kulttuuriministeri Laine Jänes |
4.4.2007– 5.4.2011 |
Reformipuolue |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2007/04/venalaisvaltuuskunta_arvosteli_virolaisia_236185.html[vanhentunut linkki]
- ↑ Kysely: Puolet venäläisistä kannattaa pakotteita Viroa vastaan[vanhentunut linkki] Turun Sanomat 12.5.2007. Luettu 12.5.2007
- ↑ Viron laskusuhdanne syvenee (PDF) formin.finland.fi.
- ↑ Sosiaalidemokraatit erotettiin Viron hallituksesta Ilta-Sanomat. 21.5.2009. Arkistoitu 28.11.2011. Viitattu 4.1.2011.
- ↑ http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010060811822170_ul.shtml
- ↑ a b Valitsus 05.04.2007 – 06.04.2011 valitsus.ee. Viron hallitus. Arkistoitu 6.4.2019. Viitattu 6.4.2019. (viroksi)
|
Edeltäjä: Ansipin I hallitus |
Viron hallitus 2007–2011 |
Seuraaja: Ansipin III hallitus |