Anne Knaapi-Lamminen
Anne Kaarina Knaapi (ent. Knaapi-Lamminen o.s. Hakonen, s. 25. heinäkuuta 1960 Pyhäjärvi Ol) on suomalainen kokoomuksen entinen kansanedustaja. Hän asuu Helsingissä. [1].
Anne Knaapi toimi kansanedustajana Pohjois-Karjalan läänin vaalipiiristä maaliskuusta 1995 maaliskuuhun 1999. Eduskuntavaaleissa 1995 hän sai 2897 ääntä[2] ja eduskuntavaaleissa 1999, joissa hän putosi eduskunnasta jäätyään ensimmäiselle varasijalle, 2891 ääntä[3]. Hän oli jäsenenä lakivaliokunnassa, suuressa valiokunnassa ja työasiainvaliokunnassa. Suuri valiokunta on toiminut eduskunnan EU-valiokuntana siitä lähtien kun Suomen EU-jäsenyys astui voimaan 1.tammikuuta 1995
Koulutukseltaan Anne Knaapi on valtiotieteiden maisteri ja humanististen tieteiden kandidaatti. Lisäksi hän on suorittanut EMBA-tutkinnon. Vuosina 1984–1987 hän työskenteli sosiaalisihteeri-lastenvalvojana Kuusjoella, 1987–1988 samassa tehtävässä Perttelissä ja 1988–1991 Kiihtelysvaaran sosiaalijohtajana. Vuodesta 1991 vuoteen 1999 hän oli insinööri- ja konsulttitoimisto Knaapi Oy:n toimitusjohtaja. Eduskuntavuosiensa jälkeen Knaapi on työskennellyt Welfare Communicationsin toimialajohtajana 2000–2002, Kiuruveden perusturvajohtajana 2004–2007 ja peruspalvelukuntayhtymä Kallion johtajana 2007–2011 sekä kansallista sosiaali- ja terveysalan avointa innovaatioympäristöä rakentavan Innokylän päällikkönä Suomen Kuntaliitossa 2011–2013. Tällä hetkellä hän on johtaja, varapääsihteerinä Suomen sosiaali ja terveys ry:ssä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Anne Knaapi-Lamminen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Konkarit äänessä. Karjalainen 16.4.2011
- ↑ Eduskuntavaalit 1995: Ehdokkaat äänimäärän mukaisessa järjestyksessä, Pohjois-Karjalan läänin vaalipiiri (Tallenne sivusta Internet Archiven tietokannassa) vaalit.om.fi. Oikeusministeriö. Arkistoitu 13.2.2005. Viitattu 25.2.2011.
- ↑ Eduskuntavaalit 1999: Valitut ehdokkaat, Pohjois-Karjalan vaalipiiri (Tallenne sivusta Internet Archiven tietokannassa) vaalit.om.fi. Oikeusministeriö. Arkistoitu 23.2.2005. Viitattu 25.2.2011.