Anna-Maija Aarras

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Anna-Maija Aarras
Henkilötiedot
SyntynytTurku
Kansalaisuus suomalainen
Taiteilija
Ala kuvataide

Anna-Maija Aarras (s. 1948 Turku) on Turussa asuva ja työskentelevä kuvataiteilija, jonka tuotantoon kuuluu erityisesti tekstiileistä tehtyjä veistoksia ja installaatioita.

Taiteellinen tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aarraksen teokset ovat useimmiten pelkistettyjä, tekstiileistä tehtyjä kolmiulotteisia veistoksia ja installaatioita. Niiden materiaaleina on käytetty muun muassa pellavaa, villaa, silkkitaftia, organzaa, samettia ja satiinia, mutta myös turkista, vanua, paljetteja ja lankoja. Teokset Aarras on valmistanut monesti vain neulalla ja langalla. Useimmat teoksista ovat yksivärisiä, mutta ne saattavat saada ilmeensä myös yksityiskohdista, kuten kirjailusta, kultauksista tai kankaiden tekstuureista ja kuoseista.[1] Aarraksen tuotannossa materiaalien tuntemus yhdistyy hienosyiseen värinkäyttöön ja huolelliseen käsityöhön.[2] Hän on käyttänyt monenlaisia perinteisiä käsityötekniikoita, kuten ryijyjä, kuvakudoksia ja virkkausta.[3] Tärkeäksi omalle työskentelylleen Aarras on kertonut materiaalintunnun. Käsillä tekeminen merkitsee hänelle uuden sisällön antamista materiaaleille.[4]

Iniön kirkkotekstiilit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aarras suunnitteli ja toteutti Iniön kirkon 200-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kirkkoon sarjan paramentteja, jotka valmistuivat vuonna 2005. Tekstiilisarjaan kuuluu vihkiryijy sekä kirkkovuoden viidellä liturgisella värillä (valkoinen, lila, sininen, punainen, vihreä) toteutetut antepediumit, kalkkiliinat, kirjaliinat, kasukat ja stoolat. Aarraksen kirkkotekstiilien muotokieli ammentaa paitsi kristillisestä symboliikasta, myös saariston historiasta.[5] Suunnittelun lähtökohtina toimivat kirkon luonne, historia ja sijainti sekä paikallisten ihmisten tavat ja perinteet. Aarras on suunnitellut kirkkotekstiilejä myös Turun Pyhän Katariinan kirkkoon ja Helsingin seurakuntayhtymän Mustasaaressa sijaitsevaan kappeliin.[6]

Prosenttitaideteos Linnunrata

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aarras on toteuttanut Nummenpuistokadun päiväkotiin Turussa tekstiiliteoksen Linnunrata (2011), jonka Turun kaupunki tilasi prosenttiperiaatteella.[7] Teoksen lähtökohtana oli käytännön tarve: päiväkotiin tarvittiin tilanjakaja erottamaan laulusalin käytävästä. Siniselle paksulle villakankaalle on kirjailtu lasi- ja kristallihelmiä, mikä synnyttää vaikutelman tukkivasta tähtitaivaasta. Teos toimii samalla esirippuna, jota voi käyttää päiväkodin teatteriesityksissä.[8]

Taiteilijayhteisöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aarraksen uralla keskeistä on ollut myös kollegiaalinen yhdessätekeminen. Hän on toiminut aktiivisesti taiteilijaryhmä Arte ry:n ylläpitämän Titanik-gallerian ensimmäisessä näyttelytoimikunnassa, josta muotoutui sittemmin näyttelyryhmä Vaahtopääät.[9] Aarras oli myös yksi vuosina 1989–1995 aktiivisesti toimineen SALONG 3+ -taiteilijaryhmän kolmesta jäsenestä.

Opinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aarras opiskeli Åbo Hemslöjdlärarinneinstitutissa vaateompelua ja kudontaa 1968–1970 ja täydensi opintoja 1969 Capellagårdenissa Öölannissa. 1980-luvun alkuvuosina hän opiskeli gobelliinikudontaa Pariisissa Manufacture nationale des Gobelins -ateljeessa. Vuonna 2007 hän valmistui taiteen maisteriksi (TaM) Taideteollisesta korkeakoulusta.[10] Aarras on opiskellut lisäksi vaateompelun periaatteita Kiinassa ja Japanissa.[11]

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1995 Aarras valittiin Vuoden tekstiilitaiteilijaksi. Suomen Kulttuurirahasto myönsi Aarrakselle vuonna 2008 Eminentia-apurahan. Vuonna 2019 Turun Taideyhdistys myönsi Aarrakselle Dahlström Eminentia -palkinnon laajasta laadukkaasta tuotannostaan ja aktiivisesta taiteilijanurastaan.[12]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aarras kasvoi käsillä tekemisen kulttuuriin jo lapsuudenkodissaan: hänen äitinsä oli modisti ja isänsä kulta- ja kelloseppä. Aarras vietti lapsuutensa lähettyvillään kankaita, kaavoja ja pukuja, sekä malleja käsityön taitajista.[13] Oman elämänkumppaninsa, ranskalaisen kuvataiteilija Pierre Henrien, Aarras tapasi asuessaan 1970-luvulla Sveitsissä.[14]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Aarras, Anna-Maija: ”Käden jälki”, Outre-Mer: Sinertävä kaukaisuus, s. 11-12. Helsinki: Parvs, 2011.
  2. ↑ Anna-Maija Aarras yhdistää tekstiili- ja kuvataiteen Kansan Uutiset. 9.6.2011.
  3. ↑ Anna-Maija Aarras on ensimmäinen Dahlström Eminentia – palkinnon saaja Åbo Akademin säätiön verkkosivu. 7.11.2019.
  4. ↑ Aarras, Anna-Maija: Outre-Mer, s. 10. Helsinki: Parvs, 2011.
  5. ↑ Hyytiäinen, Erja: Iniön uudet kirkkotekstiilit kätkevät sisäänsä kymmeniä salaisuuksia ts.fi.
  6. ↑ Saari, Lars: ”Uudistys, traditio ja tekstiiilin taide”, Outre-Mer. Sinertävä kaukaisuus, s. 138-139. Helsinki: Parvs, 2011.
  7. ↑ Nummenpuistokadun päiväkoti Turun kaupungin verkkosivu. Viitattu 10.9.2024.
  8. ↑ Tiainen, Riina: ”Prosentin voimalla taidetta kansalle!”, Hetkinen ja muistijälki. Turun kaupungin taidekokoelman julkiset teokset, s. 188. Turku: Turun museokeskus, 2011.
  9. ↑ Saari, Lars: ”Uudistus, traditio ja tekstiilin taid”, Outre Mer - Sinertävä kaukaisuus, s. 130. Helsinki: Parvs, 2011.
  10. ↑ Saari, Lars: ”Uudistus, traditio ja tekstiilin taide”, Outre-Mer. Sinertävä Kaukaisuus, s. 124-125. Helsinki: Parvs, 2011.
  11. ↑ Enckell, Lisa: Tekstiilitaiteilija Anna Maija Aarras: Neulalla ja langalla voi luoda taidetta YLEn verkkosivut. 4.1.2020.
  12. ↑ Anna-Maija Aarras on ensimmäinen Dahlström Eminentia – palkinnon saaja Åbo Akademin säätiön verkkosivusto. 7.11.2019.
  13. ↑ Aarras, Anna-Maija: ”Käden jälki”, Outre-Mer, s. 9-10. Helsinki: Parvs, 2011.
  14. ↑ Enkcell, Lisa: Tekstiilitaiteilija Anna Maija Aarras: Neulalla ja langalla voi luoda taidetta 4.1.2020. YLEn verkkosivut.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Anna-Maija_Aarras&oldid=22648808”