Angélique Kidjo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Angélique Kidjo
Tehtävä
UNICEFin hyvän tahdon lähettiläs
Elämä
Syntynyt
Syntymänimi
Angélique Kpasseloko Hinto Hounsinou Kandjo Manta Zogbin KidjoView and modify data on Wikidata
Salanimi
Carmen KidjoView and modify data on Wikidata
Kansalaisuus
Äiti
Yvonne Kidjo [4]View and modify data on Wikidata
Muita tietoja
Levymerkki
Lajityypit
Verkkosivusto
Palkinnot
Officer of the Ordre de Mérite du Grand-Duché de Luxembourg
honorary doctor of the Berklee College of Music
honorary doctor of the Catholic University of Louvain
Danish Music Awards ()
Kora Awards ()
MOBO Awards ()
Medal of the City of Paris ()
Commandeur de l'Ordre national du Bénin ()
Parhaan maailmanmusiikkialbumin Grammy-palkinto (, , ja )
Champions of the Earth ()
All Africa Music Award for Best African Contemporary ()
All Africa Music Award for Best Female Artiste in Western Africa ()
Crystal Award ()
Ambassador of Conscience Award ()
Africa Movie Academy Award for Best Actress in a Supporting Role ()
OkayAfrica 100 Women ()
Commandeur des Arts et des Lettres‎ ()
100 Women ()
Kunnialegioonan upseeri ()
Time 100 ()
Polar Music Prize ()View and modify data on Wikidata

muokkaa - muokkaa wikitekstiä - muokkaa WikidataaTietolaatikon dokumentaatio

Angélique Kidjo (s. 14. heinäkuuta 1960 Ouidah Ranskan Dahomey), jonka koko nimi on Angélique Kpasseloko Hinto Hounsinou Kandjo Manta Zogbin Kidjo,[5][6] on beniniläinen laulaja-lauluntekijä. Hän yhdistää musiikissa monia erilaisia musiikkityylejä jazzista ja funkista latinalaisamerikkalaisiin musiikkityyleihin, sekä afrikkalaiseen soukousiin ja makossaan. Hän nousi maailmanmaineeseen 1990-luvulla ja on sen jälkeen tehnyt yhteistyötä useiden kuuluisien artistien kanssa. Kidjo on palkittu urallaan neljällä Grammyllä.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus ja uran alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kidjo syntyi Ouidahissa vuonna 1960 vain kaksi viikkoa ennen Beninin (aik. Dahomey) itsenäistymistä.[7] Omaelämänkerrassaan Spirit rising (2014) Kidjo kertoo päässensä kiinni nuorena runsaaseen musiikkiin ja kulttuuriin, koska hänen isänsä oli peräisin fon-kansasta ja äiti joruboja.[8] Isän suku on peräisin pedah kalastajaheimosta nykyisen Beninin rannikolta.[9]

Hänen perheessään oli esiintyviä taiteilijoita: isä oli muusikko ja äiti koreografi ja teatteriohjaaja. Cotonoussa varttunut Angélique liittyi kuusivuotiaana äitinsä teatteriseurueeseen, ja teini-ikäisenä hän lauloi veljiensä kanssa rockia ja rhythm and bluesia soittaneessa yhtyeessä. Hän oli 20-vuotiaana ammattimuusikko.[10]

Kidjo muutti vuonna 1983 Pariisiin. Beninin kansantasavallan marxilainen hallinto kielsi ulkopuolisen musiikin 1970-luvun puolivälissä, ja jokaisen artistin piti tehdä propagandakappaleita. Kidjo ei suostunut tähän ja jätti kotimaansa, kun häntä kiellettiin kiertueen tekeminen. Kidjon itsensä mukaan hänen sallittiin lähteä maasta, koska lentoaseman tullivirkailija piti hänen musiikistaan.[11]

Ranskassa Kidjo tapasi muusikko-tuottaja Jean Hebrailin, jonka kanssa hän meni myöhemmin naimisiin. Kidjo opiskeli samalla jazzia ja esiintyi useissa yhtyeissä. Tavattuaan alankomaalaisen pianisti Jasper van ’t Hof Kidjo pääsi tämän jazzyhtyeeseen Pili-Piliin, jossa hän lauloi ja johon hän teki myös kappaleita.[10]

Kansainvälinen menestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kidjo soitti Pili-Pilissä useamman vuoden, mutta sieltä lähdettyään hän äänitti albumin Logozo (1991), jossa esiintyivät muun muassa yhdysvaltalainen jazzmuusikko Brandford Marsalis sekä afrikkalaiset Manu Dibango ja Ray Lema. Albumi menestyi kansainvälisesti, ja sen kappaleet käsittelivät monia globaaleja aiheita, kuten kodittomuutta, ympäristöä ja vapautta. Kidjon albumi Fifa (1995) kasvatti entisestään hänen suosiotaan. Albumilla esiintyi yli sata muusikkoa, ja siinä oli kappaleita englanniksi, foniksi, joka on Kidjon äidinkieli, jorubaksi ja ranskaksi.[10]

Kidjon kuudennessa albumissa Black Ivory Soulissa (2002) yhdistyvät brasilialaiset musiikkityylit ja länsiafrikkalaiset rytmit. Albumilla Oyaya! on mukana yhdysvaltalainen muusikko Dave Matthews ja albumilla Djin Djin (2017) muun muassa Peter Gabriel, Josh Groban ja Carlos Santana.[10] Djin Djinistä Kidjo sai ensimmäisen Grammy-palkintonsa, kun albumi palkittiin parhaana modernin maailmanmusiikin albumina.[12] Eve puolestaan (2014) palkittiin parhaan maailmanmusiikkialbumin Grammyllä. Eve laulettiin pääosin beniniläisillä kielillä, ja se oli kunnianosoitus afrikkalaisille naisille. Toisen Grammyn Kidjo voitti albumista Sings (2015), joka oli tehty yhteistyössä Luxemburgin filharmonisen orkesterin kanssa. Kidjo teki vuonna 2018 coverin Talking Headsin albumista Remain in Light.[10]

Kidjon neljäs Grammy tuli albumista Celia (2019).[12] Levy on kunnianosoitus kuubalais-amerikkalaiselle Celia Cruzille.[10]

Hyvän tahdon lähettiläs ja järjestötyö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kidjo on puhunut uransa aikana myös naisten ja lasten koulutuksen sekä terveydenhoidon puolesta, ja Unicef valitsi hänet vuonna 2002 hyvän tahdon lähettilääksi. Kidjo on toiminut myös maailman taiteilijoiden ja säveltäjien yhteistyöjärjestön CISAC:n varajohtajana.[10]

Tyyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kidjo puhuu sujuvasti englantia, fonia, geniä (mina), ranskaa ja jorubaa ja käyttää niitä kaikkia lauluissaan. Hänen musiikissaan on vaikutteita monista eri musiikkityyleistä, ja hän usein yhdistää tyylejä albumeissaan. Kidjo on saanut vaikutteita muun muassa jazzista, hip hopista, zoukista, soukousista, sambasta, salsasta, funkista, gospelista, makossasta ja monista beniniläisistä musiikkiperinteistä.[10]

Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Angélique Kidjo on esiintynyt Suomessa muun muassa Leningrad Cowboysin Helsingin Senaatintorin Global Balalaika Show’ssa vuonna 2003, Kaustisen Kansanmusiikkifestivaaleilla 2008 ja maaliskuussa 2013 Pietarsaaressa uuden konserttisalin avajaisviikolla[13], sekä Oulun Club Teatriassa ja Helsingin Finlandia-talossa[14]. Pori Jazz -festivaaleilla hän on esiintynyt vuosina 2011 ja 2019.[15] Hän esiintyi Helsingin juhlaviikoilla Huvila-teltassa 14.8.2022.[16] Samana päivänä hänelle luovutettiin Villa Karon kulttuuripalkinto Pronssipantteri.[17]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pretty (–)
  • Parakou (1990)
  • Logozo (1991)
  • Ayé (1994)
  • Wombo Lombo (1996)
  • Fifa (1996)
  • Oremi (1998)
  • Keep on Moving: The Best of Angélique Kidjo (2001)
  • Black Ivory Soul (2002)
  • Oyaya! (2004)
  • Djin Djin (2007)
  • Õÿö (2010)
  • Spirit Rising (2012)
  • Eve (2014)
  • Sings with the Orchestre Philharmonique du Luxembourg (2015)
  • Remain in Light (2018)
  • Celia (2019)
  • Mother Nature (2021)[18]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ (en) Internet Movie DatabaseView and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ Modèle [[Modèle:Lien web|Malline:Lien web]] : parametri url puuttuu. (de) Saksan kansalliskirjasto, Gemeinsame NormdateiUrlView and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  3. ↑ https://www.afriquemagazine.com/angelique-kidjoj-aime-la-vie-simple. Tieto on haettu Wikidatasta.
  4. ↑ http://www.100pour100culture.com/arts-vivants/deces-de-mere-dangelique-kidjo-yvonne-kidjo-premieres-comediennes-benin/. Tieto on haettu Wikidatasta.
  5. ↑ allAfrica.com: Nigeria: Gifted Angelique Kidjo, On African Voices web.archive.org. 20.10.2012. Arkistoitu 20.10.2012. Viitattu 30.4.2021.
  6. ↑ Angélique Kidjo discography - RYM/Sonemic Rate Your Music. Viitattu 30.4.2021. (englanniksi)
  7. ↑ Russenello, Giovanni: It’s Angélique Kidjo’s Birthday, and Her Country’s Too NYTimes.com. 14.3.2020. The New York Times Company. Viitattu 13.7.2020. (englanniksi)
  8. ↑ Kidjo, Angélique: Spirit rising: my life, my music, s. 29, s. 25. Harper Design, 2014.
  9. ↑ Spirit rising, s. 25. Määritä julkaisija!
  10. ↑ a b c d e f g h Siler, Shanda: Angélique Kidjo Encyclopædia Britannica. 10.7.2020. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 13.7.2020. (englanniksi)
  11. ↑ 5 reasons Angélique Kidjo is shining bright on your cultural radar BBC. Viitattu 13.7.2020. (englanniksi)
  12. ↑ a b Angélique Kidjo Grammy.com. Recording Academy. Viitattu 13.7.2020. (englanniksi)
  13. ↑ Hautamäki, Tero: Angelique Kidjo saapuu avajaisiin Pohjalainen. 19.12.2012. Vaasa: Pohjalainen. Viitattu 20.2.2013.
  14. ↑ STT: Angelique Kidjo konsertoi keväällä Suomessa Helsingin Sanomat. 27.11.2012. Viitattu 27.6.2024.
  15. ↑ Toton hitit soivat kesällä Pori Jazzissa 29.11.2018. Pori Jazz 66 ry. Arkistoitu 3.2.2019. Viitattu 22.1.2019.
  16. ↑ Helsingin Juhlaviikot: Angélique Kidjo (BEN), Tampo, su 14.08.2022 19:00 meteli.net. Viitattu 5.8.2022.
  17. ↑ Tiedote: Pronssipantteri 2022 Angélique Kidjolle Villa Karo. Viitattu 20.4.2024.
  18. ↑ iminathi: Angelique Kidjo – Mother Nature Album (ZIP Download) iminathi.net. 17.6.2021. Viitattu 25.4.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Angélique Kidjo.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Angélique_Kidjo&oldid=22477773”