Anestesiologia
Anestesiologia on lääketieteen erikoisala, jonka osa-alueisiin kuuluu anestesia, kivunhoito, tehohoito ja ensihoito. Yhteistä näille alueille on tarve hallita potilaan peruselintoimintoja tehokkaasti lääkkeiden, pientoimenpiteiden ja laitteiden avulla. Kliinisen erikoisalan virallinen nimi on Suomessa anestesiologia ja tehohoito ja alan erikoislääkäreitä kutsutaan yleisesti anestesiologeiksi tai roolista ja erityispätevöitymisestä riippuen esimerkiksi tehohoito- tai ensihoitolääkäreiksi.
Osa-alueet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Anestesia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Anestesiatoiminnalla tarkoitetaan leikkausten ja muiden toimenpiteiden mahdollistamiseksi annettavaa puudutusta, kipulääkitystä, nukutusta (yleisanestesia) tai sedaatiota sekä peruselintoimintojen (hengityksen, verenkierron, tajunnan, munuaisten ja maksan toiminnan) valvontaa ja hoitoa näiden toimenpiteiden yhteydessä.
Tehohoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tehohoito tarkoittaa kriittisesti sairaan potilaan peruselintoimintojen tukemista, kunnes tehohoidon tarpeen aiheuttanut äkillinen sairaus paranee. Tehohoidossa käytetään tarvittaessa muun muassa hengitystä, verenkiertoa, munuaisia, maksaa ja aivoja tukevia lääkkeitä ja laitteita (esimerkiksi ventilaattorihoito ja keinomunuaishoito). Tehohoito aloitetaan yleensä sairaankuljetuksen aikana tai päivystyspoliklinikalla ja sitä jatketaan teho-osastoilla ja valvontaosastoilla.
Tehohoidosta vastaavilla lääkäreillä on useimmiten anestesiologian, sisätautien tai lastentautien alan erikoislääkärikoulutus ja lisäksi 2-vuotinen lisäkoulutus tehohoidon alalta (tehohoidon erityispätevyys tai lisäkoulutus).
Kivunhoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kivunhoidon alaan kuuluu pitkittyneiden kiputilojen, kuten kroonisen kivun tai syöpäkivun, hallinta. Useissa keskussairaaloissa toimii kivunhallintaan erikoistuneita poliklinikoita.
Ensihoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensihoitoon kuuluu ensiapu ja ensihoito äkillisissä vaikeissa sairaustiloissa ja tapaturmissa sairaalan ulkopuolella sekä sairaalassa, kuten esimerkiksi elvytys ja osallistuminen katastrofitilanteiden hoitoon yhdessä muun pelastustoiminnan kanssa.
Lisäkoulutusohjelmat ja erityispätevyydet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Anestesiologit voivat pätevöityä tai kouluttautua Suomessa seuraaville osa-alueille[1][2]:
- Sydänanestesia
- Lasten anestesiologia ja tehohoito
- Neuroanestesiologia ja tehohoito
- Obstetrinen anestesiologia
- Ensihoitolääketiede
- Tehohoitolääketiede
- Verensiirtolääketiede
- Kivunhoitolääketiede
- Palliatiivinen lääketiede
- Sukelluslääketiede ja ylipainehappihoito
Toimintaympäristöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Anestesiologit voivat työskennellä seuraavissa terveydenhuollon yksiköissä ja toimintaympäristöissä[3]:
- Preanestesia poliklinikka
- Preoperatiivinen anestesiapoliklinikka
- Leikkaus- ja anestesiaosasto
- Jälkivalvontatila (heräämö)
- Päiväkirurginen yksikkö
- Leiko-yksikkö (leikkaukseen kotoa)
- Tehovalvontaosasto
- Tehohoito-osasto
- Akuuttiryhmät (MET-toiminta)
- Kipupoliklinikka
- Synnytysosasto
- Päivystys- ja akuuttiosastot
- Radiologiset yksiköt
- Endoskopiayksiköt
- Ensihoitopalvelu
Ongelmat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Anestesian toteuttamiseen liittyvät muun muassa seuraavat ongelmat[3]:
- Anestesiakelpoisuus
- Leikkauskelpoisuus
- Leikkaukseen liittyvä ahdistuneisuus, kipu ja liikkuminen
- Anestesia erilaisissa leikkauksissa
- Anestesia erilaisissa potilasryhmissä
- Vaikea hengitystie
- Leikkauksen jälkeinen pahoinvointi (PONV)
Tehohoidossa anestesiologit hoitavat esimerkiksi seuraavia ongelmia[3]:
- Akuutit elinhäiriöt
- Verenkiertovajaus (sokki)
- Hengitysvajaus ja akuutti keuhkovaurio
- Akuutti munuaisten vajaatoiminta
- Akuutti munuaisvaurio
- Maksan vajaatoiminta
- Hyytymishäiriöt
- Monielinhäiriö
- Vaikeat myrkytykset
- Vaikeat vammat
- Vaikeat infektiot
- Vaikeat elektrolyyttihäiriöt
- Vaikeat happoemästasapainon häiriöt
Menetelmät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elinhäiriöiden hoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Anestesiologiassa käytetään muun muassa seuraavia hengityksen hallintamenetelmiä[3]:
- Naamariventilaatio
- Nieluputki
- Endotrakeaalinen intubaatio
- Kurkunpäänaamari
- Hengityskone
Nestehoito on anestesiologian ydinaluetta. Nestehoidossa käytettäviin infuusionesteisiin kuuluu seuraavia valmisteita[3]:
- Perusnesteet
- Korvausnesteet: Ringer, natriumkloridi 0.9 %, Plasmalyte, natriumkloridi 7.5 %
- Osmoottiset diureetit: mannitoli
- Kolloidit: albumiini, gelatiini, hydroksietyylitärkkelys (HES)
- Ravintonesteet
Jos potilaan verenkuva ei vastaa asetettuja tavoitteita, voidaan infuusionesteiden lisäksi tehdä verensiirtoja. Verituotteisiin kuuluvat punasolut, trombosyyttivalmisteet ja plasmavalmisteet.[3]
Munuaisten korvaushoitoa voidaan toteuttaa hemodialyysillä tai hemodiafiltraatiolla.[3]
Kanylointi, katetrointi ja pistokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Erilaiset suonikanyloinnit kuuluvat anestesiologin perusmenetelmiin parhaan annostelu-, mittaus- ja näytteenottoreitin saamiseksi. Näihin kuuluvat seuraavat[3]:
- Ääreislaskimon kanylointi
- Keskuslaskimon kanylointi
- Valtimon kanylointi
- Kaikuohjattu kanylointi
- Keuhkovaltimokatetrointi
Puudutusten käyttö yleistyy leikkauksissa ja kivun hoidossa. Anestesiologiassa suoritettuihin puudutuksiin kuuluvat esimerkiksi[3]:
- Pintapuudutus
- Infiltraatiopuudutus
- Leikkaushaavan puudutus
- Raajojen johtopuudutukset
- Yläraajan johtopuudutukset
- Yläraajan perifeeriset johtopuudutukset
- Alaraajan johtopuudutukset
- Hartiapunospuudutukset
- Interskaleeninen hartiapunospuudutus
- Lateraalinen sagittaalinen infraklavikulaarinen hartiapunospuudutus
- Aksillaarinen hartiapunospuudutus
- Kylkivälihermopuudutus
- Lannepunospuudutus
- Sakraalipunospuudutus
- Spinaalipuudutus
- Epiduraalipuudutus
- Laskimopuudutus
- Nivelensisäinen puudutus
- Nilkkapuudutus
Mittaus ja valvonta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hengityksen valvontamenetelmiin kuuluvat muun muassa[3]:
- EKG:n takometria
- Kapnometria
- Sivuvirtausspirometria
- Pulssioksimetrian happisaturaatio
- Sisäänhengitetyn ilman happiosamäärä (FiO2)
Verenkierron tilaa voidaan valvoa seuraavilla menetelmillä[3]:
- EKG (CB5-kytkentä)
- Noninvasiivinen verenpaineen mittaus (NIBP, kalvosimen oskillotonometria)
- Suora verenpaineen mittaus (valtimokanyyli ja venymäliuska-anturi)
- Keskuslaskimopaineen mittaus
- Keuhkovaltimopaineen mittaus
- Keuhkokapillaarien kiilapaineen mittaus
- Nestetäyttökoe
- Sydämen kertatilavuuden vaihtelu (SVV)
Myös aivojen toiminnan valvontaan on käytössä useita menetelmiä kuten[3]:
- Aivosähkökäyrä (EEG)
- Somatosensoriset herätevasteet (SEP)
- EEG-entropiaindeksi
- EEG-bispektri-indeksi
- Sormen pulssiaallon SPI-indeksi
Kehon lämpötilaa voidaan mitata eri paikoista sen mukaan, ollaanko kiinnostuneita keskeisten vai ääreisosien lämpötilasta ja kuinka herkkä mittauksen on tarve olla lämpötilan muutoksille. Mittausmenetelmiin kuuluvat muun muassa[3]:
- Tärykalvon lämpötilan mittaaminen (infrapuna-anturi)
- Nenänielun lämpötilan mittaaminen
- Ihon lämpötilan mittaaminen
- Ruokatorven lämpötilan mittaaminen
- Peräsuolen lämpötilan mittaaminen
- Virtsarakon lämpötilan mittaaminen
- Keuhkovaltimoveren lämpötilan mittaaminen
Munuaisten toimintaa voidaan tarvittaessa valvoa seuraamalla virtsaneritystä esimerkiksi tunneittain (tuntidiureesi) virtsakatetrin kautta[3].
Lääkehoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kivunhoitoon anestesiologiassa käytetään muun muassa seuraavia tavanomaisia lääkeaineita[3]:
- Tulehduskipulääkkeet
- Parasetamoli
- Opioidit: Oksikodoni, oksikodoni-naloksoni
- Epilepsialääkkeet: Gabapentiini ja pregabaliini
- Masennuslääkkeet: Duloksetiini, venlafaksiini, nortriptyliini
Opioideja käytetään myös anestesiassa sedatoivina ja kipua lievittävinä aineina. Anestesiassa opioideista eniten käytettyjä ovat seuraavat[3]:
- Fentanyyli
- Alfentaniili
- Surfentaniili
- Remifentaniili
- Morfiini
Puudutuksissa käytettyihin lääkeaineisiin, puudutteisiin, kuuluvat esimerkiksi[3]:
- Lidokaiini
- Prilokaiini
- Artikaiini
- Mepivakaiini
- Levobupivakaiini
- Ropivakaiini
Laskimoon annosteltaviin anestesia-aineisiin kuuluvat[3]:
- Propofoli
- Deksmedetomidiini
- Ketamiini
- S-ketamiini
- Tiopentaali
- Diatsepaami
- Midatsolaami
Inhaloitavia anestesia-aineita taas ovat muun muassa[3]:
- Sevofluraani
- Isofluraani
- Desfluraani
- Ksenon
- Typpioksiduuli
Liikkumattomuuden turvaamiseksi käytetään anestesiassa myös lihasrelaksantteja, joihin kuuluvat muun muassa[3]:
- Rokuroni
- Vekuroni
- Alkuroni
- Suksametoni
Täsmällistä, automaattista ja jatkuvaa annostelua varten anestesiologiassa käytetään infuusio- ja ruiskupumppuja, kivunhoidossa myös potilasohjattuja ruiskupumppuja (PCA)[3].
Ensihoitotoimenpiteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Potilaslajittelu (triage)
- Suuronnettomuuksien hallinta
- Hoitoelvytys
- Pleuraontelon hätäkanavointi
- Kardioversio
- Sydämen ulkoinen tahdistus
- Luunsisäinen nestereitti
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Opinto-oppaat - laaketieteelliset.fi | Lääketieteelliset.fi Lääketieteellinen ammatillinen jatkokoulutus. Viitattu 14.10.2023.
- ↑ Lääkäriliitto laakariliitto.fi. Viitattu 14.10.2023.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Per Rosenberg, Seppo Alahuhta, ym. (toim.). Anestesiologia ja tehohoito. 2014. Duodecim Kustannus Oy.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Taustatietoa päiväkirurgiasta ja anestesiasta (Vaasan keskussairaala): http://www.vshp.fi/www/paivakirurgia/anestesia/index.asp?MenuID=2[vanhentunut linkki]
- Anaesthesia explained: http://www.rcoa.ac.uk/index.asp?PageID=69 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Tehohoito (Terveyskirjasto): http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ltt03420
- Eläin anestesiologian oppimateriaali (Helsingin yliopisto): Martti Attila, Erja Kuusela, Marja Raekallio ja Outi Vainio (toim.): Eläinanestesiologia, 3. uudistettu painos, Helsingin yliopisto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Helsinki 2003, ISBN 952-10-1464-4 (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf)