Andrei Gretško
Andrei Antonovitš Gretško (ven. Андре́й Анто́нович Гре́чко; 17. lokakuuta (J: 4. lokakuuta) 1903 Golodajevka, lähellä Rostovia, Venäjän keisarikunta – 26. huhtikuuta 1976 Moskova, Neuvostoliitto)[1][2] oli Neuvostoliiton marsalkka, joka toimi Neuvostoliiton puolustusministerinä vuosina 1967–1976.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gretško liittyi puna-armeijan ratsuväkeen Venäjän sisällissodan aikana vuonna 1919 ja valmistui ratsuväkikoulusta vuonna 1926 sekä Frunzen sotilasakatemiasta vuonna 1936.[2][1] Hän liittyi Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP) jäseneksi vuonna 1928.[2] Hänet nimitettiin vuonna 1938 ratsuväkidivisioonan esikuntapäälliköksi. Toisen maailmansodan puhjettua Gretško osallistui syyskuussa 1939 hyökkäykseen Puolaan.[1] Hän osallistui myös talvisotaan jalkaväkirykmentin komentajana.[3] Gretško suoritti vuonna 1941 yleisesikunta-akatemian ja palveli puna-armeijan pääesikunnassa suuren isänmaallisen sodan alkaessa.[2][1] Hän toimi heinäkuusta 1941 alkaen lounaan rintamalla 34. ratsuväkidivisioonan ja tammikuusta 1942 alkaen V ratsuväkiarmeijakunnan komentajana. Hän siirtyi huhtikuussa 1942 12. armeijan, syyskuussa 47. armeijan, lokakuussa 18. armeijan ja tammikuussa 1943 56. armeijan komentajaksi.[1] Hänen joukkonsa osallistuivat taisteluihin Pohjois-Kaukasuksen rintamalla.[2]
Lokakuussa 1943 Gretško nimitettiin Voronežin rintaman apulaiskomentajaksi,[1] ja hän auttoi Kiovan takaisinvaltauksessa.[2] Joulukuusta 1943 aina sodan loppuun hän komensi 1. kaartinarmeijaa, joka eteni Ukrainasta Tšekkoslovakiaan. Sodan päätyttyä vuonna 1945 hänet nimitettiin Kiovan sotilaspiirin komentajaksi.[2][1] Gretško oli vuosina 1953–1957 Itä-Saksaan sijoitettujen Neuvostoliiton miehitysjoukkojen komentaja, ja hän oli vastuussa vuoden 1953 Itä-Berliinin kansannousun tukahduttamisesta.[2] Hän sai vuonna 1955 Neuvostoliiton marsalkan arvon.[1] Marraskuussa 1957 hänet nimitettiin Neuvostoliiton apulaispuolustusministeriksi ja samalla maajoukkojen ylipäälliköksi. Vuodesta 1960 hän oli kaikkien Varsovan liiton joukkojen yhteinen ylipäällikkö.[2][1] Hänet valittiin vuonna 1952 NKP:n keskuskomitean ehdokasjäseneksi ja vuonna 1961 täysjäseneksi.[4]
Gretško nimitettiin puolustusministeriksi Rodion Malinovskin kuoltua[5] huhtikuussa 1967 ja hän jatkoi tehtävässä omaan kuolemaansa saakka. Hän edusti liennytyksen vuosina Neuvostoliiton johdossa tiukkaa linjaa, sillä hänen ministerikaudellaan maan asevoimia kasvatettiin jatkuvasti ja niiden taistelukykyä pyrittiin lisäämään.[2][1] Muun muassa mannertenvälisiä ohjuksia, ydinsukellusveneitä, pommikoneita ja sotalaivoja hankittiin miljardien arvosta. Gretško kannatti julkisesti ydinaseiden käyttöä mahdollisessa sodassa länsivaltoja vastaan. Hän laati myös vuoden 1968 Tšekkoslovakian miehitysoperaation suunnitelman.[3] Vuodesta 1973 Gretško oli NKP:n politbyroon täysjäsen.[2] Hän sai Neuvostoliiton sankarin arvonimen kahdesti (1958 ja 1973) ja Leninin kunniamerkin kuudesti.[1][4] Gretško kuoli äkisti huhtikuussa 1976, erään tiedon mukaan sydänkohtaukseen.[3] Hänen tuhkansa haudattiin Kremlin muuriin. Hänen seuraajakseen puolustusministerinä tuli Dmitri Ustinov.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k ГРЕЧКО Андрей Антонович (venäjäksi) Venäjän puolustusministeriö. Viitattu 3.5.2020.
- ↑ a b c d e f g h i j k Andrei Antonovich Grechko (englanniksi) A Dictionary of Political Biography, Oxford Reference. Viitattu 3.5.2020.
- ↑ a b c Marsalkka Andrei Gretshko kuollut (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 27.4.1976, s. 21, HS Aikakone. Viitattu 3.5.2020.
- ↑ a b Андрей Антонович Гречко (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 3.5.2020.
- ↑ a b Dimitri Ustinovista Gretshkon seuraaja; Gretshko Kremlin muuriin (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 30.4.1976, s. 20, HS Aikakone. Viitattu 3.5.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Andrei Gretško Wikimedia Commonsissa
