Anders Sunesen

Anders Sunesen kuvattuna vuonna 1219 käydyssä Lindanisen taistelussa 1800-luvun kuvituskuvassa.

Anders Sunesen (myös Andreas, Suneson, Sunesøn, latinaksi: Andreas Sunonis, 1167 – 1228) oli tanskalainen Lundin arkkipiispa. Hän oli toimessaan Absalonin kuolemasta 21.maaliskuuta 1201 lähtien vuoteen 1228 asti. Hän on kirjoittanut latinalaisen käännöksen Skoonen laista ja oli koko elämänsä mukana kristillisen maailmankatsomuksen integroimisessa lainsäädäntöön. Hän johti veljensä kanssa tanskalaisten Suomeen tekemää ristiretkeä vuonna 1202.

Suenesin onnistui saamaan käyttöön kirkkoa merkittävästi hyödyttäneet kymmenykset, vaikka se oli kohdannut vastustusta Skoonen väestöltä jo Absalonin aikana. Kouluttaakseen pappeja omiin ajatuksiinsa, erityisesti valtion ja kirkon yhdistämistä koskien, hän kirjoitti didaktisen runon, Hexaëmonin, joka koostuu 8,040 latinalaisessa heksametrissä olevasta säkeestä.

Sunese oli Absalonin veljenpoika ja uskonnollisen poliittisen eliitin jäsen. Hän oli matkustanut paljon ja opiskellut teologiaa ja filosofiaa Pariisissa, sekä oikeutta Bolognassa ja Oxfordissa. Hän omaksui Euroopassa vallinneet ideat Kristittyjen Ristiretkistä. Vuonna 1202 hän johti veljensä kanssa ristiretkeä Suomeen ja pyrki vaikuttamaan Paaviin, jotta tämä aloittaisi ristiretket myös Baltian kansoja vastaan. Lopulta hän sai luvan perustaa piispan istuimen Tallinnaan ja vuonna 1219 hän seurasi Valdemar II:sta hänen sodassaan virolaisia vastaan, mikä oli osa Pohjoisia ristiretkiä. Tanskan laajentumista oikeuttavan myytin mukaan, tanskan lippu, Dannebrog, ilmestyi taivaalle ja putosi Valdemar II käsiin kun Sunesen nosti kätensä ja rukoili Tanskan voittoa virolaisia vastaan käydyn Lyndanisen taistelun aikana 15. kesäkuuta 1219.

Hän asui viimeiset vuotensa koillis-Skoonessa, jossa hän kuoli vuonna 1228 Ivön järvellä sijaitsevalla Ivön saarella. On arveltu, että hänen kuolemansa johtui leprasta. Anders Sunesen on haudattu sarkofagiin Lundin Katedraaliin.