André Gorz

André Gorz (helmikuu 1923 Wien, Itävalta – 22. syyskuuta 2007 Vosnon, Ranska), syntyjään Gerhart Hirsch ja kirjailijanimeltään Michel Bosquet, oli itävaltalais-ranskalainen yhteiskuntafilosofi ja toimittaja. Hän perusti vasemmistolaisen Le Nouvel Observateur -viikkolehden yhdessä Jean Danielin kanssa vuonna 1964. Gorz tuki toisen maailmansodan jälkeen Jean-Paul Sartren eksistentialistista marxismia, mutta heidän välinsä rikkoutuivat vuonna 1968, jonka jälkeen Gorz keskittyi poliittiseen ekologiaan. Hän oli myös perustulon puolestapuhuja.

Gorz teki itsemurhan pitkään syöpää sairastaneen vaimonsa Dorinen kanssa 22. syyskuuta 2007.

Teoksia

• Le traître (1957)
• La morale de l'histoire (1959)
• Stratégie ouvrière et néocapitalisme (1964)
• Le socialisme difficile (1967)
• Réforme et révolution (1969)
• Critique du capitalisme quotidien (1973)
• Critique de la division du travail (1973)
• Écologie et politique (1975)
• Écologie et liberté (1977)
• Fondements pour une morale (1977)
• Adieux au prolétariat (1980)
• Les Chemins du Paradis (1983)
• Métamorphoses du travail (1988)
• Capitalisme Socialisme Écologie (1991)
• Misères du présent, richesse du possible (1997)
• L’immatériel (2003)
• Lettre à D. Histoire d'un amour (2006)
• Ecologica (2008)
• Le fil rouge de l'écologie. Entretiens inédits en français, Willy Gianinazzi (ed.) (2015)

Kirjallisuutta suomeksi

• Gorz, André: Eläköön työttömyys! : kirjoituksia työstä, ekologiasta, vapaudesta. (André Gorz; toim. Keijo Rahkonen, suom. Risto Heiskala) Helsinki: Kansan sivistystyön liitto, 1982. ISBN 951-9225-63-3
• Gorz, André: Työväenliike ja sosialismi. Tammi, 1971. ISBN 951-30-0072-9

Aiheesta muualla

• Wallenius, Tommi: André Gorz Logos-ensyklopedia. Filosofia.fi.