Anders Parviainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Anders (Antti) Parviainen (29. joulukuuta 1848 – lokakuussa 1887) oli suomalainen tukkukauppias.

Parviaisen vanhemmat olivat Juho Ollinpoika Parviainen (1808–1868) ja Walborg Parviainen (1808–1872). Hän oli naimisissa Olga Maria Kleinehin (s. 1854) kanssa jonka isä oli saksalaissyntyinen ravintoloitsija Louis Kleineh. Heidän lapsiaan olivat taidemaalari ja -graafikko Oscar Parviainen ja Olga Maria Matilda Adèle Parviainen (1879–1956) joka oli naimisissa liikemies Leopold Lerchen kanssa. Anders Parviaisen vanhempi veli oli kauppias ja teollisuusmies Johan Parviainen.

Parviainen perusti vuonna 1874 yhdessä A. W. Winterin kanssa paloöljyn ja suolan tukkukauppaa sekä siirtomaatavara- ja rautakauppaa harjoittaneen toiminimen Parviainen & Winter. Winterin kuoltua 1878 hänen tilalleen liikkeen osakkaaksi tuli K. H. Renlund ja liikkeen nimeksi muuttui A. Parviainen & Co. Parviainen ja Renlund eriyttivät liiketoimintansa 1884 jolloin siirtomaatavarakauppa jäi Parviaiselle ja rautakauppapuoli siirtyi Renlundille. Renlund toimi kuitenkin edelleen A. Parviainen & Co:n öljyntuontiliikkeen johtajana 1887–1901 ja hän oli A. Parviainen & Co Oy:n toimitusjohtajana 1901–1908.

A. Parviainen & Co alkoi tuoda Suomeen 1800-luvun lopulla Nobel-yhtiön tuottamaa öljyä Bakusta ja yhtiöllä oli maahantuontia varten öljysäiliöt Helsingissä Sörnäisten satamassa. Öljyntuontia varten perustettiin sitten 1911 oma yhtiö Nobelin Öljyntuonti Oy Suomessa jonka öljyntuonti siirtyi 1920 Nobel-Standard Oy Suomessa-yhtiölle (vuodesta 1951 Oy Esso Ab) kun Yhdysvallat korvasi Venäjän öljyn tuontimaana.

A. Parviainen & Co:n toiminta päättyi 1928 mutta tukkukaupan harjoittaminen oli jo loppunut aikaisemmin. Yhtiön toimitusjohtajina olivat K. H. Renlund vuoteen 1908 saakka ja hänen jälkeensä Parviaisen vävy Leopold Lerche. Yhtiö purettiin pian Lerchen kuoleman jälkeen. [1][2]