Anders Gustaf Langenskiöld
Anders Gustaf Langenskiöld (29. elokuuta 1771 Orimattila – 17. tammikuuta 1853 Helsinki)[1] oli suomalainen sotilas ja Kymenkartanon läänin maaherra vuosina 1812–1827.
Langenskiöld kuului Langenskiöldin aatelissuukuun; hänen isänsä Lars Adam Langenskiöld (synt. Lang) oli aateloitu vuonna 1772. Langenskiöld aloitti sotilasuransa vuonna 1775 vapaaehtoisena Karjalan rakuunarykmentissä, josta hän siirtyi vuonna 1778 Uudenmaan rakuunarykmenttiin. Hän osallistui Kustaa III:n sotaan ja haavoittui Parkumäen taistelussa heinäkuussa 1789. Langenskiöld yleni vuoteen 1790 mennessä luutnantiksi ja siirtyi 1792 Hämeenlinnan rykmentin jääkäripataljoonaan, jossa sai 1796 kapteenin arvon. Vuodesta 1802 hän palveli Porin rykmentin rusthollipataljoonassa, jonka mukana osallistui Suomen sotaan. Hänet ylennettiin vuonna 1809 majuriksi ja 1810 everstiluutnantiksi ennen siirtymistään Suomen suuriruhtinaskunnan palvelukseen. Lokakuussa 1812 Langenskiöld tuli 1. suomalaisen jääkärirykmentin pataljoonankomentajaksi, mutta vain kuukautta myöhemmin hänet nimitettiin Kymenkartanon läänin maaherraksi. Hän oli virassa 15 vuotta.[1]
Langenskiöld omisti Iso-Hiiden kartanon Janakkalassa vuodesta 1831. Hänen puolisonsa oli Hedvig Gustava Gripenberg. Heidän lapsiaan olivat valtioneuvos Lars Henrik Gustaf Langenskjöld ja senaattori Carl Fabian Langenskiöld.[1]