Parkumäen taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Parkumäen taistelu eli Parkuinmäen taistelu oli Kustaa III:n sodan taistelu, joka käytiin 21. heinäkuuta 1789 Rantasalmen Parkumäellä noin 15 kilometriä Rantasalmen kirkonkylältä kaakkoon[1]. [2]

Taistelussa yhteensä 1 260 sotilasta käsittäneet eversti Curt von Stedingkin johtamat ruotsalais-suomalaiset joukot valtasivat venäläisten sotaleirin Hiishongan mäellä ja murskasivat kenraalimajuri Wilhelm von Schultzin johtaman yli tuhannen miehen venäläisjoukon. Operaatiota oli pohjustettu everstiluutnantti Georg Henrik Jägerhornin tekemillä tiedustelumatkoilla. Tarkoitus oli yllättää venäläiset aamutuimaan hyökkäämällä mäelle yhtä aikaa eri suunnista[1]. Von Stedingk johti Porin ja Pohjanmaan rykmentit sivuteitä ja korpea pitkin venäläisten selustaan. Samalla tykistö ja Savon rykmentti lähestyivät leiriä maantien suunnasta. Yllätyshyökkäyksessä venäläiset jäivät kahden tulen väliin, ruotsalais-suomalaiset valtasivat venäläisten leirin. Majuri Jägerhorn kunnostautui taisteluissa ja pääsi kuningas Kustaa III:n suosioon. Ruotsin armeijan menestys perustui osaltaan siihen, että Venäjä oli joutunut vetämään joukkoja Savosta, koska pelkäsi joutuvansa saarroksiin ja huoltoyhteyksien katkeavan.

Venäläisiä kaatui noin 200 ja haavoittui noin 130, lisäksi ruotsalais-suomalaiset joukot vangitsivat noin 500 venäläistä sotilasta. Taistelun jälkeen eversti Carl Ehrnroothin porilaiset joukot valtasivat vielä Haukkalan kylän ja saivat saaliikseen venäläisten tykistön ja 600 kivääriä sekä vangitsivat von Schultzin. Voittoa juhlistettiin kuninkaan määräyksestä kiitosjumalanpalveluksilla kaikissa Ruotsi-Suomen kirkoissa[1].

Parkumäen taistelu oli Ruotsin maavoimien ensimmäinen hyökkäysvoitto venäläisistä sitten kuningas Kaarle XII:n ajan, esimerkiksi Porrassalmella käytiin puolustustaistelua eli kyseessä oli torjuntavoitto. Parkumäen leiristä pidätettiin entinen Ruotsin armeijan majuri Georg Fredrik Tigerstedt (1729–1790). Hän oli eronnut armeijasta 1783 ja ryhtynyt kesällä 1789 venäläisten vakoojaksi. Tigerstedt mestattiin Rantasalmella vuoden 1790 lopulla. Parkumäen taistelun jälkeen venäläiset joukot perääntyivät Savonlinnan lähelle Laitaatsalmen itäpuolelle varustettuihin asemiin. Tällä alueella Laitaatsillassa käytiin 9. lokakuuta 1789 ruotsalaisten eduksi päättynyt taistelu.

Parkumäen taistelupaikalle valmistui 21. heinäkuuta 1929 massiivinen tornimainen muistomerkki, jonka on suunnitellut arkkitehti Martti Välikangas. Muistomerkki toimi myös näkötornina. [3] 8 metriä korkea betonista valettu muistomerkki oli päällystetty tummalla tekograniitilla ja se sijaintipaikka oli 66 metriä Haukiveden pinnan yläpuolella.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Antero Tuomisto: Suomalaiset sotamuistomerkit. Sotiemme muistomerkit Pähkinäsaaren rauhasta 1323 nykypäivään 1998. Espoo: Sotilasperinteen seuran julkaisu n:o 1, Kustannusosakeyhtiö Suomen Mies, 1998. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  2. ↑ https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1109469?page=13
  3. ↑ Parkuinmäen taistelun muistomerkki, Suomen Kuvalehti 27.07.1929, nro 30, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  4. ↑ Parkuinmäen taistelun muistomerkin paljastus. Tapahtuu tänään suurin juhlallisuuksiin, Helsingin Sanomat, 21.07.1929, nro 193, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 15.07.2024

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mäntylä Ilkka, Kustavilainen aika, teoksesta Suomen historian pikkujättiläinen, WSOY 1987.
  • Jutikkala Eino, Kustavilainen aika, teoksesta Suomen historian käsikirja I, WSOY 1949.
  • Kilpinen Pekka, Valistunutta sodankäyntiä – Sotilaiden kertomuksia Kustaan sodasta, Yliopistopaino 2003.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Parkumäen_taistelu&oldid=22802069”