Anacharsis Cloots

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Anacharsis Cloots.

Jean-Baptiste du Val-de-Grâce, paroni de Cloots (alk. Johann Baptist von Cloots, pseudonyymi Anacharsis Cloots, kirjoitettu myös Clootz; 24. kesäkuuta 1755 lähellä Kleveä, Preussi24. maaliskuuta 1794 Pariisi, Ranska)[1][2] oli saksalaissyntyinen paroni, yhteiskunnallinen kirjailija ja poliitikko, joka vaikutti Ranskassa ja osallistui politiikkaan Ranskan suuren vallankumouksen aikana. Radikaalina demokraattina, uskontojen vastustajana ja maailmanlaajuisen vallankumouksen kannattajana tunnettu Cloots teloitettiin niin sanottuna terrorin aikana.

Cloots kuului preussilaiseen sukuun, jonka juuret olivat Hollannissa.[1] Hänen enonsa oli hollantilainen historioitsija Cornelis de Pauw. Cloots syntyi isänsä omistamassa Gnadenthalin linnassa lähellä Kleven kaupunkia.[2] Hänet lähetettiin yhdeksänvuotiaana kasvatettavaksi Brysseliin[2] ja 11-vuotiaana Pariisiin, jossa hän opiskeli kreikkalaista kirjallisuutta. Hänestä tuli demokraattisten ihanteiden kannattaja.[3] Hän ehti aloittaa opinnot Berliinin sota-akatemiassa, mutta luopui niistä isänsä kuoltua.[2] Vuosina 1776–1784 Cloots asui Pariisissa ja saavutti kirjoituksillaan mainetta valistusajattelijoiden ja ensyklopedistien piireissä.[1][2] Hän julkaisi vuonna 1780 eri uskontoja arvostelevan teoksen Certitude des preuves du mahométisme[2][3] ja vuonna 1783 juutalaisia käsittelevän kirjoituksen, jonka mukaan juutalaisten erikoistuminen kaupankäyntiin teki heistä hyödyllisiä ihmiskunnalle.[4]

Vuosina 1784–1789 Cloots matkusteli ympäri Eurooppaa.[1] Hän luopui paroninarvostaan ja levitti ajatusta maailmanlaajuisesta yhteiskunnallisesta mullistuksesta, jonka seurauksena syntyisi demokraattinen hallinto ja kaikki kansat yhtyisivät.[3] Ranskan vallankumouksen puhjettua vuonna 1789 hän palasi Pariisiin ja liittyi jakobiiniklubiin.[1] Hän johti kesäkuussa 1790 Ranskan kansalliskokouksen istuntoon saapunutta 36:n ulkomaalaisen valtuuskuntaa, joka esiintyi nimellä ”ihmissuvun lähetystö” ja vakuutti Ranskan vallankumousihanteiden olevan koko maailman yhteinen asia.[1][3][2] Cloots alkoi nyt kutsua itseään ”ihmissuvun puhujaksi” ja käyttää nimeä Anacharsis.[1][3] Se viittasi sekä antiikin aikana eläneeseen skyyttiylimys Anakharsikseen että Jean-Jacques Barthélemyn tästä kirjoittamaan romaaniin.[3][2]

Cloots halusi vallankumouksellisen Ranskan ”vapauttavan” loputkin Euroopasta.[1] Ensimmäisen vallankumoussodan puhjettua hän ilmoitti huhtikuussa 1792 lahjoittavansa Ranskan valtiolle 12 000 frangia, joilla voitaisiin varustaa lisää sotilaita sotaan tyranneja vastaan.[3][2] Hän julkaisi vuonna 1792 myös tunnetun teoksensa La république universelle, jossa hän esitteli radikaaleja kosmopoliittisia ajatuksiaan.[4] Cloots oli yksi 18:sta ”vapauden puolustajina” tunnetusta ulkomaalaisesta, joille lakiasäätävä kansalliskokous myönsi 26. elokuuta 1792 Ranskan kunniakansalaisuuden.[5] Syyskuussa hänet valittiin Oisen departementin edustajana uuteen parlamenttiin, kansalliskonventtiin.[1][3][2] Hän äänesti konventissa kuningas Ludvig XVI:n kuolemantuomion puolesta.[3]

Kesästä 1793 alkaen Cloots esiintyi jakobiinien radikaaleimman siiven, Jacques Hébertin johtamien hébertistien tukijana.[1] Marraskuussa 1793 hän oli muutaman viikon ajan jakobiiniklubin puheenjohtajana.[5] Hän kannatti julkisesti hébertistien ajamaa dekristianisaatiota, ateistista hyökkäystä kristinuskoa ja katolista kirkkoa vastaan.[1] Clootsin johtama ryhmä painosti marraskuussa 1793 Pariisin arkkipiispan Jean-Baptiste Gobelin eroamaan, mistä käynnistyi kristinuskon vastaisen toiminnan aalto pääkaupungissa.[5] Tämän seurauksena vallankumousjohtaja Maximilien Robespierre kääntyi Clootsia vastaan ja järjesti tämän erotetuksi jakobiiniklubista joulukuussa 1793.[1][2] Hieman myöhemmin Cloots erotettiin myös konventista ulkomaalaisen syntyperänsä vuoksi, ja hänet vangittiin 27.–28. joulukuuta 1793 välisenä yönä yleisen turvallisuuden valiokunnan määräyksestä.[2] Robespierre väitti häntä vieraan vallan agentiksi.[1] Cloots tuomittiin kuolemaan vallankumoustuomioistuimessa samassa oikeudenkäynnissä johtavien hébertistien kanssa ja teloitettiin 24. maaliskuuta 1794.[2][3]

  1. a b c d e f g h i j k l m Jean-Baptiste du Val-de-Grâce, baron de Cloots (englanniksi) Encyclopædia Britannica. Viitattu 27.10.2021.
  2. a b c d e f g h i j k l m Emanuel Leser: Cloots, Johann Baptist von (saksaksi) Deutsche Biographie (1876), Deutsche Biographie. Viitattu 27.10.2021.
  3. a b c d e f g h i j Nordisk familjebok (1906), p. 451–452 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 27.10.2021.
  4. a b Cloots, Jean Baptiste Du Val-De-GrÂce, Baron De° (englanniksi) Encyclopaedia Judaica, Encyclopedia.com. Viitattu 27.10.2021.
  5. a b c Colin Jones: The Longman Companion to the French Revolution, s. 35, 184, 192, 334. Longman, Lontoo/New York 1988.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]