Amphigerontia intermedia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Amphigerontia intermedia
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Alaluokka: Siipikantaiset Pterygota
Ylälahko: Uussiipiset Neoptera
Lahko: Jäytiäiset Psocoptera
Alalahko: Psocomorpha
Heimo: Psocidae
Suku: Amphigerontia
Laji: intermedia
Kaksiosainen nimi

Amphigerontia intermedia
(Tetens, 1891)

Amphigerontia intermedia on jäytiäisiin kuuluva hyönteislaji. Suomen kansallisessa uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT)[1].

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A. intermedia on keskikokoinen, ruskeankirjava jäytiäinen, jonka molemmilla sukupuolilla on täysin kehittyneet siivet ja etusiiven pituus vaihtelee 3,6–4,2 mm. Etusiipien siipisuonitus on suvulle tyypillinen ja siiven takareunan areola postica on selvästi viisikulmainen. Siivet ovat kirkkaat ja naaraalla on niissä muutamia tummia, reunoiltaan sumeita laikkuja. Koiraalla puuttuu laikku siipisuonten R4+5 ja M välistä. Pterostigma on suuri ja tummanruskea. Erotuksena samannäköisiin lähilajeihin Amphigerontia bifasciata ja Amphigerontia contaminata etusiivissä ei ole kummallakaan sukupuolella tummaa poikkijuovaa. Takasiivet ovat läpinäkyvät ja kuviottomat. Tuntosarvet ovat naaraalla noin 2/3 etusiiven pituudesta ja koiraalla suunnilleen etusiiven pituiset. Verkkosilmät ovat verraten pienet ja keskiruumiin etuosa on selkäpuolelta kiiltävä. Takaruumis on vaaleanruskea ja poikkijuovikas, joskin kaksi takimmaista jaoketta ovat kokonaan tummat. Lajityypillisiä tuntomerkkejä on myös naaraan subgenitaalilevyssä sekä koiraan hypandriumissa, jotka sijaitsevat takaruumiin kärjen alapinnalla.[2]

Lajia tavataan laajalti Euroopassa, mutta se puuttuu Välimeren ympäristöstä, eikä levinneisyysalueen tiedetä ulottuvan Euroopan ulkopuolelle. Pohjoismaista sitä tavataan ainoastaan Ruotsissa Öölannin ja Itä-Götanmaan alueilla sekä Suomessa, missä se on laajalle levinnyt.[2] Suomessa havaintoja on tehty ainakin Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Hämeen, Etelä-Savon, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan sekä Kainuun alueilta.[3]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muualla Euroopassa laji elää sekä kuivissa että kosteissa ympäristöissä. Ruotsissa sitä on tavattu katajista, pensashanhikilta, kanervalta sekä suopursulta.[2] Britteinsaarilla se on harvinainen ja lajia on tavattu erilaisilta lehti- ja havupuilta sekä ruohostosta.[4] Suomessa laji viihtyy pääasiassa soilla ja levinneisyydeltään eteläpainotteisena soiden talouskäyttö saattaa uhata lajin menestymistä.[1]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]