Amodiakiini
| |
Amodiakiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 4-[(7-kloorikinolin-4-yyli)amino]-2-(dietyyliaminometyyli)fenoli | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | P01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C20H22N3ClO |
| Moolimassa | 355,856 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 208 °C (hajoaa)[1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Metabolia | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 3-12 h[2] |
| Ekskreetio | Renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | ? |
Amodiakiini (C20H22N3ClO) on kinoliinin aminojohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää lääketieteessä malarian hoitoon. Amodiakiini kuuluu Maailman terveysjärjestön (WHO) ylläpitämään luetteloon tärkeimmistä lääkeaineista[3].
Ominaisuudet ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa amodiakiini on väriltään keltaista kiteistä ainetta.[4] Amodiakiinin vaikutusmekanismi on samankaltainen klorokiinin kanssa. Yhdiste metaboloituu ihmiselimistössä aktiiviseksi metaboliitiksi desetyyliamodiakiiniksi, joka kerääntyy malarialoisioon ja vaikuttaa muun muassa hemin aineenvaihduntaan. Amodiakiini on tehokas Plasmodium falciparum- ja P. vivax-loisioita vastaan, joskin myös resistenttiyttä esiintyy. Amodiakiinia käytetään tyypillisesti yhdistelmävalmisteena artesunaatin kanssa.[2][4][5]
Haittavaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Amodiakiini on pääsääntöisesti hyvin siedetty lääkeaine. Tyypillisimpiä haittavaikutuksia ovat huonovointisuus, oksentelu, pääkipu, vatsakipu, yskä, anoreksia ja heikkouden tunne. Vakavampia haittavaikutuksia ovat maksatoksisuus, joka ilmenee pitkäaikaisessa käytössä, ja neutropenia. Nämä haittavaikutukset johtuvat todennäköisesti amodiakiinin aineenvaihduntatuotteena muodostuvasta kinoni-imiinistä. [2][4][5][6]
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Amodiakiinin valmistukseen on kaksi yleisesti käytettyä tapaa. Ensimmäisessä parasetamoli reagoi Mannich-reaktiolla dietyyliamiinin ja formaldehydin kanssa muodostaen 4-asetamido-α-dietyuyliamino-o-kresolia. Tämän välituotteen amidiryhmä hydrolysoidaan happamissa olosuhteissa ja muodostuva välituote reagoi 4,7-dikloorikinoliinin kanssa amodiakiiniksi.[4][7]
Toisessa valmistustavassa 4,7-dikloorikinoliini reagoi p-aminofenolin kanssa ja tätä vaihetta seuraa Mannich-reaktio dietyyliamiinin ja formaldehydin kanssa.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Budavari, Susan (päätoim.): Merck Index, s. 95. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
- ↑ a b c WHO: Guidelines for the Treatment of Malaria, s. 205-207. World Health Organization, 2015. ISBN 978-9241549127 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.2.2018). (englanniksi)
- ↑ WHO Model List of Essential Medicines 2015. WHO. Viitattu 16.2.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d Paul Actor, Alfred W. Chow, Frank J. Dutko & Mark A. McKinlay: Chemotherapeutics, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 27.10.2017
- ↑ a b Roger G. Finch,David Greenwood,Richard J. Whitley,S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 410. Elsevier, 2010. ISBN 9780702047657 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.2.2018). (englanniksi)
- ↑ Jeffrey K. Aronson: Meyler's Side Effects of Drugs, s. 444. Elsevier, 2015. ISBN 9780444537171 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.2.2018). (englanniksi)
- ↑ a b Wei Zhang,Berkeley Cue: Green Techniques for Organic Synthesis and Medicinal Chemistry, s. 696. John Wiley & Sons, 2012. ISBN 978-0470711514 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.2.2018). (englanniksi)