Amerikanka
| Amerikanka Valko-Venäjän KGB:n tutkintavankila SIZO KGB |
|
|---|---|
| valkoven. ”Амерыканка” (Следчы ізалятар КДБ Беларусі) ven. ”Американка” (Следственный изолятор КГБ Республики Беларусь, СИЗО КГБ) |
|
| Osoite | Vulica Haradski Val 2, Minsk, Valko-Venäjä |
| Sijainti | KGB:n virastotalon sisäpiha |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | Panoptikon |
| Valmistumisvuosi | 1920-luvulla |
| Käyttäjä | Valko-Venäjän KGB |
| Kerrosluku | 2 + kellari |
 |
|
Amerikanka (eli SIZO KGB, (valkoven. ”Амерыканка”, Следчы ізалятар КДБ Беларусі, (ven. ”Американка”, Следственный изолятор КГБ Республики Беларусь, СИЗО КГБ, epävirallisesti kutsuttu Amerikanka tarkoittaa amerikkalaista naishenkilöä) on Valko-Venäjän valtion turvallisuuskomitean KGB:n suljettu pidätyskeskus ja tärkein sisäinen tutkintavankila pääkaupungissa Minskissä. Sitä pidetään myös virka- ja liikemiehille tarkoitettuna elitistisenä vankilana.[1][2][3]
Menneen vuosisadan 40-50-luvulla tähän suljettiin puolue- ja talousjohtajia, tunnettuja kirjailijoita ja runoilijoita, myöhemmin Neuvostoliiton toisinajattelijoita ja Naton vakoojia ja nykyisin aktivisteja ja oppositiojohtajia. Tästä vankilasta vietiin ammuttaviksi Minskin metron pommi-iskun tekijöinä kuolemaan tuomitut Dmitri Konovalov ja Vladislav Kovalev.[4]
Sijainti ja historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]”Amerikanka” kuuluu sisäasiainministeriön (MUS:n) hallintorakennuksiin turvallisuuspoliisin (KGB):n päämajan, sisäasiainministeriön museon ja muiden johto-, toiminta- ja hallintotukiyksikköjen lisäksi.[5][3] Tämä kaksikerroksinen pyöreä rakennus sinisine kattotorneineen sijaitsee sisäministeriön ja turvallisuuskomitean (KGB:n) päärakennuksien sisäpihalla lainvalvonta- ja voimankäyttöviranomaisten hallintorakennuksien korttelissa aivan Minskin keskustassa ja siihen liittyy historiaa lähes sadan vuoden ajalta.
Asiakirjat ”Amerikankan” valmistumisesta ja avaamisesta puuttuvat, koska turvallisuuspalvelun NKVD:n arkistot osittain tuhoutuivat ja osittain muuttivat mukaan tšekistien vetäytyessä sodan alussa Moskovaan.[6] Vankeinhoitoon tarkoitetut lieriömäiset rangaistuslaitokset polveutuvat Panoptikon -vankilatyypistä, jota pidetään filosofi Jeremy Benthamin 1700-luvun lopussa kehittämän valvontalaitoksien, mm. vankiloiden, sairaaloiden, turvakotien, vaivaistalojen uuden rakentamisperiaatteen mukaisena hankkeena. Sitä pidettiin täydellisenä valvonnanalaisille ihmisille tarkoitettuna rakennuksena, jossa kalteroidut tai muuten läpinäkyvät seinät ja monikerroksinen tarkkailutorni keskellä sellikehän ympäröivää avointa tilaa mahdollistavat kahdenkin vartijan työvoimalla seurattaville huomaamattoman ja tehokkaan tarkkailun luomisen. Yhdysvalloissa XIX vuosisadalla rakennettiin pyöreitä vankiloita ja perustettiin muutamaa Panoptikon tyylistä vankilaa, jossa keskellä selliympyrää sijaitsi vartiotorni näköalatasanteineen. Niistä tunnetuin on vuosina 1916-1925 vankityövoimalla rakennettu rangaistuslaitos ja kuritushuone Stateville Correctional Center[7] Jolietissa, Illinoisin osavaltiossa ja jolle ominaista oli huono ilmanvaihto, kosteat tilat ja tilanahtaus. Ensimmäinen kokonaan Panoptikon -periaatteen mukainen vankila, nimeltään Presidio Modelo eli mallivankila rakennettiin vuosina 1926-1931 (tai 1936) Kuubassa ja se oli täydellinen jäljennös Jolietin rangaistuslaitoksesta.[8] Vankiloiden rakentamismallit kuitenkin jatkoivat kehitystään vuosisadan vaihteessa ja sen jälkeen, jolloin Panoptikon -perinne vaikutti seuraavaan laajaan muotoilukonseptiin, so. säteittäiseen suunnitteluun, johon kuuluu Benthamin keskeinen vartiotorni, mutta ominaispiirteenä on säteittäisesti sijoitetut eteishallit. Sellien kattojen korkeutta nostettiin, jotta parantuisivat ilmanvaihto ja lämmitys ja vaikeutuisi vankien lattian läpi kaivautuminen, mutta ongelmina pysyivät puutteellinen puhtaanapito ja vankien henkilötarkastus. 1930- ja 40-luvuilla suosioon nousi ”puhelintolppa” -suunnittelu, jolloin vankilakompleksit koostuvat täysi- tai puoliympyrään sijoitetuista sellisiivistä ja keskeisestä tornista, josta vankilaa voidaan pitää jatkuvan valvonnan alaisena. Tunnetuin niistä on Philadelphiassa v. 1929 avattu Eastern State Penitentiary[9], jossa mm. Al Capone suoritti tuomiotaan luvattomasta aseen hallussapidosta. Alkuperäisestä klassisesta englantilaisesta keksinnöstä niitä usein erotti läpinäkymätön seinä.
Panoptikon-tyyppisenä on rakennettu myös Minskin kaksikerroksinen "Amerikanka” ja sekä ulkomuodoltaan että yleisrakenteissa se muistuttaa pientä amerikkalaista vankilaa, jossa ylimmässä kerroksessa on 18 säteittäisesti sijaitsevaa vankihuonetta[10], keskellä alun perin korkea näköalatasanne ja kattotorni. Todennäköisesti laitos sai nimensä siitä. Tai mahdollisesti siitä, että sen perustamiseen osallistui amerikkalaisia, mikä selittäisi rakennuksen luomisen yhdysvaltalaisen erittäin salaisen arkkitehtonisen vankilasuunnitelman mukaan. XX vuosisadan alussa Minskistä kehittyi poliittisen liikkeen toiseksi merkittävin keskus (Vilnan jälkeen), jossa pitkäaikainen rauha päättyi kuitenkin I maailmansotaan ja kaupungista tuli Saksan joukkojen etulinja.[2] Kaupungissa asui vuodesta 1922 lähtien kuusi Yhdysvaltojen kansalaista, jotka taistelivat kuten muut kaupunkilaiset sekä vallankumouksen että sodan jälkeisen elämän koettelemuksien keskellä ja auttoivat valkovenäläisiä pysymään hengissä. Työskennellessä tohtori Frank Wileyn, tohtori Ralph Hertzin ja ensimmäisen johtajan Donald Hardyn johtamana ensimmäisessä maailmansodassa kärsineille maille apua antavassa yhdysvaltalaisessa järjestössä, heidän kautta kaupunkilaiset saivat humanitaarista apua ja ruokapaketteja. Niinä nälkävuosina rikollisuuden kukoistaessa täyttyivät majesteettisen Pishchalovskin linnan vankisellit Minskin keskustassa. Tämän lokakuun 1917 tapahtumien jälkeen ”Volodarkaksi” (be:Valadarkaksi) nimitetyn vankilan lisäksi uuteen vankilaan ja sen amerikkalaistyyliin pohjasuunnitelmien mukaiseen rakentamiseen liittyvästi käynnistettiin Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton hallituksien väliset neuvottelut. Koska diplomaattiset suhteet kahden suurvallan välillä solmittiin virallisesti vasta vuonna 1933, jouduttiin vankilaneuvottelut hoitamaan todennäköisesti näiden avustustyöntekijöiden välityksellä. Joidenkin lähteiden mukaan vaikka aluksi bolševikit aloittivat neuvottelut amerikkalaisten kanssa projektin ja pohjapiirustuksien ostamisesta, oli rakentaminen onnistunut ilman niitäkin.[11]
"Amerikankan" historia ja sijainti liittyvät varsinaisesti viereiseen sisäasiainministeriön rakennukseen. Joidenkin lähteiden mukaan tämä neljäkerroksinen talo rakennettiin vuonna 1914 arkkitehti Henry Guyn suunnittelemana ja alun perin se kuului Minskin maatalouskumppanuuden keskinäiselle vakuutusyhtiölle. Ensimmäisestä isännästä muistuttaa jumalatar Demeterin veistos rakennuksen frontonissa. Noin viisi vuotta myöhemmin keskinäiselle vakuutusyhtiölle kuuluvaan taloon oli muuttanut Tšeka. Vuonna 1915 "Amerikanka" ei kuulunut kaupungin tulevaa rakentamista ja muuta pitemmän aikavälin kehitystä koskevaan yleispiirteiseen suunnitelmaan ja ennen vuotta 1920 sitä todennäköisesti ei alettu rakentaa lainkaan. Sen jälkeen tšekistien pääaseman sisäpihalle valmistunut suljetun tutkintavankilan rakennus saattoi olla käytössä, mutta eri tarkoituksiin. Vuonna 1922 tšekistien virastot siirtyivät kansankomissaarien neuvoston yhdistetyn valtiopoliittisen hallituksen (GPU:n) ja vuodesta 1923 lähtien valtion turvallisuuspäähallinnon (OGPU:n) omistukseen, jolloin vuonna 1929 alettiin sisäpihalla sijaitsevaan "Amerikankan" kammioihin sulkea kulakkeja ja puolueen riveistä poistettuja "vihamielisiä elementtejä." Vuodesta 1930 lähtien tutkintavankilan selleissä pidettiin Neuvostoliiton vastaisesta nationalistisesta juonittelusta syytettyjä Valko-Venäjän tieteilijöitä ja kirjailijoita ja 30-luvun toisella puoliskolla se toimi voimankäyttövirastojen väylänä Minskin kehätien pohjoispuolella sijaitsevaan Kurapatyyn. Vuonna 1934 erään pidätetyn yrittäessään itsemurhaa ja heittäytyessään ylimmäiseltä parveketasolta alas porraskäytävälle, estettiin käytäväkuilu joko verkolla tai ritilällä. Vuonna 1934 kiinteistöt määrättiin Neuvostoliiton NKVD:lle turvallisuuspäähallinnon OGPU:n siirtyessä osaksi tätä sisäasiainkansankomissariaattia. NKVD:n ja sen turvallisuuspalveluviraston vähitellen laajentuessaan muihin viereisiin taloihin alueesta kasvoi ns. "enkovedešnyi" kortteli. Vuonna 1937 lokakuun 29. ja 30. välisenä yönä "Amerikankan" kellarissa ammuttiin yli 130 ihmistä, mm. tiedemiehiä, kirjailijoita, lääkäreitä, opettajia, rakennus-, teollisuus- ja kauppa-alan johtajia.[12]
Vankila oli paikallaan II maailmansodan aikaisen saksalaismiehityksen vuosina ja sodanaikainen Haradski Val (Gorodskoi Val)-katu kantoi nimeä Gefängnisstrasse eli Vankilakatu. Sen synkässä kellarissa kidutettiin antifasistia Fritz Schmenkeliä. Sodan aikana pahasti vaurioituneen "enkovedešnyi" korttelin monia rakennuksia tuhoutui täysin, jolloin mm. Sovetskaja kadulla ehjänä säästyi vain 10 rakennusta. "Amerikanka" kuten lähellä sijaitseva legendaarinen ”Volodarkakaan”[13] eivät kuitenkaan kärsineet. Silloin Haradski Val (Gorodskoi Val) -kadun kanssa risteytyvälle Praspekt Nezaležnastilla (Itsenäisyyden valtakadulla, ennen vuotta 1991 Leninin avenuella) tuhoutuneen hotellin paikalle suunniteltiin ja rakennettiin sodanjälkeisinä vuosina 1945-1947 Valko-Venäjän valtion turvallisuuskomitean KGB:n päämaja. Koska Minskin tärkeimpiä katukuvauudistuksia suunnittelevien arkkitehtien ryhmää johtava akateemikko Mihail Parusnikov yhdessä arkkitehdin G. Badanovin kanssa on käyttänyt siihen uusklassismin piirteitä, tämä Itsenäisyyden ja Lokakuun aukioiden välisen valtakadun monumentaalinen hallintorakennus nro 17[14] näyttääkin enemmän teatterilta kuin virastorakennukselta ja sulautuu hyvin yhteen kaupungin keskustan kulttuuriluonteiseen arkkitehtoniseen kokoonpanoon.[5] "Amerikankan" näköalatasanteen ja tarkkailutornin korkeutta lyhennettiin kerroksen verran, jotta sen sininen katto ei näkyisi vastaperustetun KGB:n päärakennuksen takaa.[6]
Vankila sisältäpäin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]"Amerikanka" on suunniteltu 34:n vangin tutkintavankilaksi, jonka kellarissa on muutama huone kuulusteluja varten.[15] Ensimmäisessä kerroksessa on sairaalaosasto ja vastaanottohuone, pääsy hallinnolliselle osastolle ja useita ns. yösellejä saattajatta vankeja varten. Saattajatta vangit tai "hoznikit" ovat lyhyellä rangaistusajalla olevia vankeja, jotka suorittavat jäljelle jäänyttä rangaistustaan tekemällä töitä tutkintavankilan talousaskareiden parissa. He kulkevat vankilassa ilman saattajaa, pesevät, puhdistavat, kokkaavat, korjaavat, voivat vapaasti soittaa kotiin ja vain yöksi heidät lukitaan selliin. Kapea rautaportaikko johtaa ylimpään kerrokseen. Toisessa kerroksessa on vartiointipiste eli vartiotorni, jonka ympärillä kuin päivänkakkaran terälehdet sijaitsevat 18 noin 12 neliömetrin kokoista vankikammiota. Joidenkin poliittisten vankien tarinoiden mukaan ”Amerikankan” selli on suunniteltu kahdelle ja se on ikkunasta oven suunnassa kapenevan arkun muotoinen, jossa katon korkeutta on yli kolme metriä ja erittäin paksut seinät varmistavat täysimittaisen äänieristyksen.[10] Ilman suorakulmia[16] vankihuoneen leveys ovensuussa on 1,2 metriä ja lähempänä ikkunaa se on 2,0 metriä, kopin pituus on n. 5 tai 7 ja korkeus 3,5 metriä. Tarpeen mukaan vankihuone voi olla kolmipaikkainenkin, jossa taas neljäs ei enää nuku puisella makuulaverilla tai lankkuvuoteella, vaan lattialla tai puiselle levylle asetetulla patjalla. Yksi "Amerikankan" selleistä on karsseri ja sen yksityissellin seinät ovat nahkapäällysteisiä.[15] Matolla pedatulla pyöreällä käytävällä kuljetaan tohveleissa, jotta olisi hiljaista. Sellin ikkunan rei’istä vankeja tarkoin seuraavat kaksi vartijaa takaavat vankilan tehovartioinnin ja korkeimman turvallisuusluokituksen.
Vartijoiden liikettä on suunniteltu siten, että he ovat aina vastakkain. Jos toinen vartijoista avaa sellin oven, toinen on valmiina tarvittaessa painamaan hälytysnappia, joka laukaisee sellien sähkölukkojen ja vankilan muiden ovien lukituksen ja antaa hälytyksen päivystävälle terrorisminvastaiselle ryhmälle "Alpha". Kuulusteluihin saatettavien vankien kohtaamisen estämiseksi vanginkuljettajat antavat merkin kovalla kimeällä vihellyksellä. Tietoa muiden sellien asukkaista pidetään salassa niin, ettei vartija mainitse nimiä kutsuessa jotakuta kuulusteltavaksi. "Kuulusteltavaksi" he kutsuvat joka ikisessä tapauksessa, jopa vankilan johtajan puheille tai sairastuvalle käyntiä varten. Kun joskus kuitenkin sanotaan: "Laita päällysvaatteet", tämä tarkoittaa, että oikeasti viedään sisäpihan kautta kuulusteltavaksi. Tai päinvastoin: "turkki ei ole tarpeen", joten toimenpide toimitetaan todennäköisimmin jossain päässä vankilarakennusta. Koppien pienet ikkunat sijaitsevat korkealla lähellä kattoa ja ulkopuolella niissä on rautainen konstruktio, ns. kuonokoppa kuten 1930-luvulla Lubjankan vankilassa estämään vetämästä köyttä sellien väliin tietojenvaihtoa varten.[11] Ikkuna on pieni ja kapea, siinä on valkoisella mattavärillä sävytetty lasi ja A 4 kokoinen tuuletusikkuna.[16]
KGB pidätyskeskuksen sisäisten sääntöjen mukaan jokaiselle vangille annetaan liinavaatteet, vuodevaatteet, lakanat, pyyhkeet, astiat, kausivaatteet ja kirjallisuutta. Eli vankihuoneessa tulisi olla pöytä ja penkit, erillinen wc, peili, naulakot, pistorasiat, hana vesijohtovedellä ja juomavesisäiliö, roskakori, henkilökunnan kutsunappi, jääkaappi ja televisio, mikäli mahdollista.[15] Yleensä varusteisiin kuului vain pesuallas ja sellit olivat vessattomat, joten yhteisiin latriineihin vietiin valvotusti, kaksi kertaa päivässä ja siellä ei saanut viipyä kauan. Yleensä kopissa oli muovinen ämpäri, juomavesisäiliön paikalla seisoi veden suodattaja eli vettä joutui juomaan hanasta ja kirjallisuudesta oli käytettävissä venäläisiä etsivädekkareita. Järjestelyihin kuuluu kolme ateriaa päivässä[10] ja ruokaa ei voinut sanoa huonommaksi kuin opiskelijaravintolassa. "Amerikankalla" on viisi yläpuolelta verkkoon kätkettyä kävelyaluetta ja ylhäältä suojaverkon läpi vankeja seuraavat vartijat. Vangit eivät myöskään saa puhua käytävillä tai pihoilla ja sen vuoksi mm. kävelyn aikana pihoilla soitetaan radiota. Vangin käyttöön annetaan setti vuodevaatteita. Pidätetyn henkilön henkilökohtaisia tavaroita säilytetään erillisessä laatikossa, joka sijaitsee lähellä kutakin selliä. Lusikan ja pyyhkeen olisi aina pysyttävä esillä ikkunalaudalla ja näkyvissä vartijalle, jottei niitä käytettäisi itsemurhaan tai muuhun tarpeeseen. Viikossa kerran järjestetään 15 minuutin käynti saunassa ja yhdessä suihkussa yhteensä viidelle henkilölle kerralla, lautapelejä (yksi selliä kohti), aikakauslehtiä ja kirjoja vankilan kirjastosta. Kerran viikossa järjestettiin 15 minuutin käynti saunassa, johon kuului suihku yhteensä neljän muun henkilön kanssa.[10] Läpimurto tehtiin, kun sellit 7, 8, 9, 10, 11 ja 12 varustettiin omalla vessalla, muissa jouduttiin jatkamaan kannellisen muoviämpärin ”Belplastin” käyttöä.[17] Vuonna 2012 voimaan tulleiden uudistuksien mukaisesti vankihuoneisiin oli määrä lisätä kaappeja ruokaa ja vaatteita varten ja erillinen WC-tila.[10] Uudistuksiin kuuluivat samoin altaat saniteettitarkoituksiin. Muutoksia tehtiin luetteloon tavaroista, joita saa pitää mukanaan sellissä ja joihin nykyisin kuuluvat mm. verenpaine- ja verensokerimittarit ja vyöt ortopedisiin tarpeisiin.[4]
Ankarista turvatoimenpiteistä huolimatta 1990-luvun alussa "Amerikankasta" pakeni menestyksellisesti Andrei Mezin, entinen poliisi Žlobinista.[15]
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Elitistinen vankila virkamiehiä, liikemiehiä ja poliitikkoja varten. Mielenkiintoisin asia ”Amerikankassa”. ("Элитная" тюрьма для чиновников, бизнесменов и ... "Элитная" тюрьма для чиновников, бизнесменов и политиков. Самое интересное об "американке"). 28.4.2017. TUT.BY. Viitattu 13.2.2019. (venäjäksi)
- ↑ a b Kuvia vanhasta Minskistä. Ei ole toista saavutettavissa olevaa kuvaa. (Старого Минска Фото. Нет доступного изображения). Aquatoria.org.ru. Viitattu 13.2.2019. (venäjäksi)
- ↑ a b Andrei Sannikov: Belarusian Amerikanka or Elections Under Dictatorship 12.8.2015. charter97.org. Viitattu 20.1.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Vladimir Tšudentsov: KGB vankilassa käyttöön uudet sisäiset säännöt. (В СИЗО КГБ введены новые правила внутреннего распорядка.) 26.9.2012. TYT.BY. Novosti. Arkistoitu 21.2.2019. Viitattu 13.2.2019. (venäjäksi)
- ↑ a b Oleg Podgaisky: KGB:n rakennus. (ru: Здание КГБ). fotex.biz. 15.8.2009. Viitattu 13.2.2019. (venäjäksi)
- ↑ a b Mihail Volodin: Ilmestys keskellä kaupunkia, eli Amerikan historiikkaa. (Призрак в центре города, или Американская историйка). 17.6.2013. Pääkaupunkisi. (Твоя столица). Arkistoitu 20.2.2019. Viitattu 13.2.2019. (venäjäksi)
- ↑ Historiallinen lähde: Stateville vankila Joiletissa, 1992. (Historical Source: Stateville Prison in Joliet, 1992). Chicagon sähköinen entsyklopedia. (The Electronic Encyclopedia of Chicago). Viitattu 15.2.2019. (englanniksi)
- ↑ Autioita paikkoja: Hylätty ’Malli vankila’ Kuubassa. (Deserted Places: The abandoned 'Model Prison' of Cuba). google.fi. 24.2.2019. Viitattu 15.2.2019. (englanniksi)
- ↑ Lynne Woodruff: Vankilasuunnittelun kehitys ja suoran valvontamallin kasvu. (The Evolution of Prison Design and the Rise of the Direct Supervision Model). 17.3.2017. Lexipol. Viitattu 15.2.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Valko-Venäjän KGB tekee vankilastaan mukavamman. (КГБ Белоруссии делает тюрьмы комфортнее). 28.9.2012. BBC. News. (Русская служба.). Viitattu 13.2.2019. (venäjäksi)
- ↑ a b Irina Halin: Ahh, kiesini, ”amerikanka”! Miltä KGB:n tutkintavankila näyttää päältäpäin. (Ах, шарабан мой, «американка»! Как выглядит СИЗО КГБ сверху) Novaja gazeta. Viitattu 13.2.2019. (venäjäksi)
- ↑ Valko-Venäjällä epävirallinen muistopäivä stalinistisen sorron uhreille. (У Беларусі адзначаюць неафіцыйны дзень памяці ахвяр сталінскіх рэпрэсій). Racyja. Arkistoitu 20.2.2019. Viitattu 13.2.2019. (valkovenäjäksi)
- ↑ Pishchalovskin linna Minskissä: Onko tulevaisuutta lähellä vanhaa vankila? (Pishchalovsky Castle in Minsk: Is there a future near the old prison?). Volgaprojekt.net. Arkistoitu 20.2.2019. Viitattu 13.2.2019. (englanniksi)
- ↑ Minskin pääkadun - Itsenäisyyden valtakadun arkkitehtoninen kokonaisuus. (The architectural ensemble of Independence Avenue - the main thoroughfare of Minsk City) Valko-Venäjän arkistot. (Archives of Belarus). Viitattu 13.2.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d Olga Prudnikova: Tietoa "amerikankasta". Miten pärjäävät KGB vangit. Yhtenä hermotestinä KGB:n tutkintavankilassa on Valko-Venäjän fm-radio täysillä. (Досье на «американку». Как живется узникам КГБ. Одно из испытаний нервов в СИЗО КГБ — белорусские fm-радиостанции на полную мощность…) 28.1.2011. Naviny.by. Viitattu 13.2.2019. (venäjäksi)
- ↑ a b KGB:n tutkintavankila - teloittajia keskellä Eurooppaa. (СИЗО КГБ - палачи в центре Европы). 01.09.2013. Valko-Venäjän partisaani. (”Белорусский партизан”). Arkistoitu 20.2.2019. Viitattu 13.2.2019. (venäjäksi)
- ↑ Yksityiskohtia Valko-Venäjän KGB:n tutkintavankilaolosuhteista. (Подробности об условиях в тюрьме КГБ Беларуси.) Pikabu. Viitattu 15.2.2019. (venäjäksi)