Alvar Typpö
Alvar Typpö (24. helmikuuta 1932 Rautio – 20. lokakuuta 1992 Helsinki) oli suomalainen aputyömies ja kuuluisa talkoolainen.[1]
Typön vanhemmat olivat maanviljelijä Einar Vihtori Typpö ja Hilda Maria Koivusipilä. Kuusilapsinen pienviljelijä- ja työläisperhe asui työväentalossa. Typön kolmesta veljestä tuli diplomi-insinööri, pappi ja lääketieteen ja kirurgian tohtori, mutta he pitivät Alvar Typpöä joukon lahjakkaimpana. Aputyöläiseksi itseään kutsunut Typpö työskenteli muun muassa uitto- ja metsätyömiehenä, taksin- ja linja-auton kuljettajana sekä kaupanhoitajana ja itsenäisenä kauppiaana, Ruotsissa hän oli vuoden verran töissä kaivosmiehenä. Suomeen palattuaan Typpö toimi Helsingissä viisi vuotta loka-auton kuljettajana ja viemäreiden puhdistajana, työmiehenä sementtirengastehtaalla ja kolme vuotta HKL:n linja-autonkuljettajana. Rakennustyöt hän joutui jättämään vaikean reuman takia. Talkooaktivistin maineensa Typpö loi ennen muuta Pasilan Rauhanaseman ja Tuusulan Kellokosken ruukin juhlatalon saneerausurakoissa. Kun viimeksi mainittu valmistui Itämerikeskukseksi, Typön oli tarkoitus jäädä sen talonmieheksi, mutta hän menehtyi ennen kuin ehti aloittaa toimessa. Itämerikeskuksen piha-alueella pystytettiin 1996 latvialaisen Vija Mikasen veistämä Alvar Typön patsas.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Ilkka Taipale: Typpö, Alvar (1932-1992). Suomen Kansallisbiografia. Osa 10. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Sivut 105-106.
