Almuric
| Almuric | |
|---|---|
 Ensimmäinen kirjamuotoinen laitos vuodelta 1964.  Suomennoksen kansikuva. |
|
| Kirjailija | Robert E. Howard |
| Kieli | englanti |
| Genre | planeettaromanssi |
| Kustantaja | Weird Tales, Ace Books |
| Julkaistu | lehdessä 1939, kirjana 1964 |
| Ulkoasu | nidottu |
| Sivumäärä | 157 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Tuomas Kilpi |
| Kustantaja | Oppian |
| Julkaistu | 2019 |
| Ulkoasu | nidottu |
| Sivumäärä | 202 |
| ISBN | 978-951-877-057-5 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Almuric on yhdysvaltalaisen pulp-kirjailija Robert E. Howardin kirjoittama planeettaromanssi, joka ilmestyi postuumisti jatkosarjana Weird Tales -lehdessä touko–elokuussa 1939 ja kirjana 1964. Tarinan päähenkilö on yhdysvaltalainen nyrkkeilijä, joka salaperäisen laitteen avulla siirtyy luolamiehiä ja outoja hirviöitä kuhisevalle planeetalle. Vanhanaikaisena miehenä hän nauttii löytämästään yksinkertaisemmasta elämästä ja erinäisten väkivaltaisten seikkailujen päätteeksi ottaa vaimokseen paikallisen naisen.
Howard aloitti Almuricin kirjoittamisen vuonna 1934, mutta jätti hankkeen kesken. Almuricissa Howard kierrättää aiemmista novelleistaan tuttuja teemoja ja juonielementtejä. Joidenkin arvioiden mukaan hän ei saanut romaania valmiiksi elinaikanaan, vaan sen viimeisteli joku toinen kirjoittaja. Almuricin arvostelut ovat olleet ristiriitaisia. Sen keskeisiä teemoja ovat barbarismin ja miehisyyden ylistäminen sekä modernin elämän epätyydyttävyys. Myös Howardin nyrkkeilyharrastus on tekstissä vahvasti esillä.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Esau Cairn on 1900-luvun alun Yhdysvalloissa elävä ammattinyrkkeilijä, jolla on vaikeuksia sopeutua nykyaikaiseen elämänmenoon. Kiero poliitikko huijaa hänet osalliseksi rikoksiinsa, ja raivostuneena Cairn surmaa poliitikon. Tiedemiesystävänsä avulla hän pakenee vieraaseen maailmankaikkeuteen, mistä tiedemies on löytänyt Almuric-nimisen elinkelpoisen planeetan.
Esau elää alkuun yksin ja alastomana. Hän taistelee outoja villipetoja vastaan ja kerää ravintonsa luonnosta. Myöhemmin hän törmää jättiläismäisiin apinamiehiin guraseihin. Gurasit ovat alkukantaisia ja väkivaltaisia mutta myös käytännönläheisiä ja rehellisiä, ja Esau pitää heidän elämäntapaansa monella tapaa maapallon arkea parempana. Voimallaan ja suorapuheisuudellaan Esau ansaitsee gurasien arvostuksen ja saa heiltä lempinimen Rautakäsi. Miehistä poiketen guras-naiset ovat kauniita ja näyttävät maapallon naisilta. Altha-niminen nainen muistuttaa myös mielenlaadultaan maapallon naisia ja kokee ulkopuolisuutta karkeiden ja yksinkertaisten gurasien joukossa. Esau ja Altha löytävät toisistaan sielunkumppanit ja rakastuvat.
Gurasien vihollisia ovat pahat yagat, jotka ovat mustia, siivekkäitä ihmisiä. Yagat kaappaavat Althan ja Esaun ja vievät heidät vangiksi Yuthla-kukkulalla sijaitsevaan kaupunkiinsa, johon pääsee vain lentämällä. Yagat teettävät kaikki työnsä orjilla ja keskittyvät itse irstailuun. Heidän johtajansa on paha kuningatar Yasmeena, joka yrittää vietellä Esaun. Tämä kieltäytyy kunniasta ja onnistuu pakenemaan kaupungista maanalaista salakäytävää pitkin.
Kotona Esau kehottaa keskenään sotivia guraseja sopimaan riitansa ja pelastamaan vangitut naisensa yagojen kynsistä. Guras-soturit tunkeutuvat salakäytävää pitkin Yuthlaan, surmaavat yagat ja vapauttavat orjat. Yasmeena vapauttaa viime tekonaan lonkerohirviön, jonka Esau surmaa. Tarinan lopussa Esau ja Altha avioituvat ja päättävät muuttaa gurasien elämää astetta sivistyneempään suuntaan.
Kirjoittaminen ja julkaisu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Robert E. Howard tarjosi kesäkuussa 1933 englantilaiselle kustantaja Denis Archerille novellikokoelmaa. Tammikuussa 1934 Archer kertoi olevansa kiinnostunut, mutta valitteli novellikokoelmien käyvän huonosti kaupaksi ja pyysi Howardilta 70 000 – 75 000 sanaa pitkän romaanin, joka edustaisi samaa tyyliä kuin novellit. Painosmääräksi suunniteltiin 5 000 kappaletta. Helmikuussa Howard alkoi kirjoittaa romaania, joka todennäköisesti oli Almuric. Muutamaa viikkoa myöhemmin hän kuitenkin luopui hankkeesta. Romaanista oli tässä vaiheessa valmistunut ensimmäinen luonnos ja toinen versio oli puolivälissä.[1]
Helmi–maaliskuussa Howard sai myydyksi pienoisromaanin ”Mustan ympyrän kansa”, jonka päähenkilönä seikkaili hänen suosituin hahmonsa Conan barbaari. Almuricista luovuttuaan Howard ryhtyi kirjoittamaan Conan-romaania. Ensimmäinen yritelmä sijoittui Tombalku-nimiseen maahan, mutta tarina ei ollut toimiva, eikä Howard kirjoittanut romaanista kuin synopsiksen ja luonnostelman alusta. Eräs ”Tombalkun rumpujen” keskeisistä henkilöistä oli Amalric, jonka nimi muistuttaa huomattavasti Almuricia. Myös kolmas romaanihanke oli Conan-aiheinen, ja sen nimeksi tuli Lohikäärmeen hetki. Siitä tuli ensimmäinen Howardin valmiiksi saama romaani sitten vuonna 1928 kirjoitetun omaelämäkerrallisen Post Oaks and Sand Roughsin.[1]
Tuntemattomasta syystä Howard ei koskaan viimeistellyt Almuricia.[1] Se ilmestyi hänen kuoltuaan Weird Talesissa kolmiosaisena jatkosarjana.[2] Ilmeisesti tekstin viimeisteli joku toinen kirjailija.[1] Kirjailija David Drake on jopa spekuloinut, että Almuric olisi kokonaan Howardin agentin Otis Adelbert Klinen käsialaa. Kline oli itsekin kirjailija ja tunnettiin Burroughs-pastisseistaan. Tälle ei kuitenkaan ole varsinaisia todisteita, ja Howardin muista teksteistä kierrätetyt teemat, juonikuviot ja henkilönnimet viittaisivat Howardin kirjoittajuuteen.[3]
Ensimmäinen kirjamuotoinen laitos ilmestyi vuonna 1964.[4] Tuomas Kilven suomennos ilmestyi Oppianin kustantamana pehmeäkantisena kirjana vuonna 2019.
Teemat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Almuric on Edgar Rice Burroughsin tyyliä mukaileva miekka ja planeetta -seikkailufantasia.[4] Howardille ominainen barbarismin ja menneen ”miehekkäämmän” ajan romantisoiminen ovat teoksessa vahvasti läsnä.[2] Päähenkilön tavoin Howard oli suuri nyrkkeilyn ihailija. Vieraaseen, villiin maailmaan siirtyminen kuvataan vapauttavaksi kokemukseksi. Vaikka ”suuret, tyhmät, karvaiset miehet” pahoinpitelevät ja kiduttavat Esau Cairnia jatkuvasti, hän rakastaa elämäänsä Almuric-planeetalla.[3]
Kertomuksessa on joitakin yhtymäkohtia muihin Howardin 1930-luvun alussa kirjoittamiin tarinoihin. Sekä ”The Daughter of Erlik Khan” että ”Rautapaholainen” sisältävät Yasmina- tai Yasmeena-nimisen naisen, joka elää Y-kirjaimella alkavalla oudolla vuorella. Howard myös kierrätti kohtauksia Archerille tarjoamastaan novellikokoelmasta: Solomon Kane -novellissa ”Yön siivet” esiintyy yagoja muistuttava siivekäs kansa. Lohikäärmeen hetken luonnoksessa puolestaan mainitaan, että Conan tunnettiin aikoinaan nimellä Rautakäsi. Kirjassa esiintyy myös prinssi Almuric -niminen hahmo, joka tosin saattaa viitata Saalistavan varjon samannimiseen henkilöön.[5] Gurasit palvovat Thak-nimistä jumalaa; vuonna 1934 ilmestyneessä Conan-tarinassa ”Rosvoja talossa” esiintyy samanniminen apinamies.[2]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]David Drake kuvaili Almuricia ”hirvittävän huonoksi kirjaksi”.[3] Vuoden 2008 uusintapainoksen esipuheessa Joe R. Lansdale oli päinvastaista mieltä: ”Man. What a killer.”[2]
Fantasy Literature -sivustolla Sandy Ferber kirjoittaa, että romaani on ”äärimmäisen väkivaltainen” ja sisältää viihdyttävää ”pulp-sanankäyttöä”. Heikkoutena kirja ei juuri yritä selittää miljöön omituisuuksia, kuten Cairnin siirtymää vieraaseen maailmaan tai gurasien puhumaa täydellistä englantia. Ferber kuvailee tarinaa ”jämäkäksi, ajoin säälimättömän mukaansatempaavaksi fantasiaromaaniksi, joka on kerrottu hämmästyttävällä lennokkuudella”.[2]
Samalla sivustolla julkaistussa arviossa Greg Hersom kuvailee Almuricia Howardille tyypilliseksi kepeäksi viihteeksi. Hersom tunnustaa pitävänsä Almuricista, vaikka kokeekin asiasta pienimuotoista syyllisyyttä. Arvosanaksi teos sai neljä tähteä viidestä.[2]
Pulp and Dagger -verkkolehden arviossa Esau Cairnin hahmoa kuvaillaan kiintoisaksi, joskin mahdottomaksi samaistua. Howardin ”ihanneympäristöä” luonnehditaan ”planeetanlaajuiseksi miesten pukuhuoneeksi”. Arvostelijan tunteet kirjan suhteen ovat ristiriitaiset, ja hän kertoo pitäneensä kirjaa alkuun kehnona mutta nauttineensa toisesta lukukerrasta kovasti.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Louinet, Patrice: ”Hyborian Genesis Part II”, The Bloody Crown of Conan, s. 347–359. (First American Edition) New York: Ballantine Books, 2004. ISBN 0-345-46152-5 Teoksen verkkoversio (Archive.org) (viitattu 14.1.2021). (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Louinet 2004, s. 350–351.
- ↑ a b c d e f Ferber, Sandy & Hersom, Greg: Almuric: Overwhelming storytelling gusto. Fantasy Literature: Fantasy & Science Fiction Book & Audiobook Reviews. Viitattu 14.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d The Cimmerian Collection: Almuric. Pulp and Dagger. Viitattu 14.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Clute, John & Edwards, Malcolm & Stableford, Brian M.: Howard, Robert E (toimittaneet John Clute ja David Langford) The Encyclopedia of Science Fiction. päivitetty 6.9.2019. SFE Ltd/Ansible Editions. Viitattu 14.1.2021. (englanniksi)
- ↑ Louinet 2004, s. 351–352.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Englanninkielinen alkuteksti Project Gutenberg -sivustolla.