Alkestis (Euripides)

Alkestis
Ἄλκηστις
Admetos suree Alkestista. Johann Heinrich Tischbeinin maalaus, 1780.
Kirjoittaja	Euripides
Alkuperäiskieli	muinaiskreikka (klassinen)
Tyylilaji	tragedia
Tapahtumapaikka ja -aika	Ferai, Thessalia
Kantaesitys	438 eaa.
Kantaesityspaikka	Dionysoksen teatteri, Ateena
Henkilöt
Henkilöt	Apollon Thanatos (Kuolema) palvelijaneito Alkestis Admetos Eumelos Herakles Feres
Kuoro	Ferain vanhoja miehiä
Infobox OK

Alkestis (m.kreik. Ἄλκηστις, Alkēstis, lat. Alcestis) on Euripideen kirjoittama antiikin kreikkalainen tragedia, jonka aiheena on Admetoksen vaimon Alkestiin kuolema miehensä puolesta. Sen kantaesitys oli vuonna 438 eaa.

Historia

Euripideen Alkestis esitettiin kaupunki-Dionysia-juhlassa vuonna 438 eaa. Tämä tekee siitä vanhimman Euripideelta säilyneen näytelmän, vaikka tuossa vaiheessa Euripides oli kirjoittanyt näytelmiä jo 17 vuotta. Alkestis esitettiin näytelmäjuhlilla poikkeuksellisesti tetralogian neljäntenä näytelmänä, paikalla yleensä olleen satyyrinäytelmän sijasta. Tetralogian muut tragediat olivat Telefos, Alkmaion Psofiissa (Alkmaiōn ho dia Psōfidos) ja Kreetan naiset (Krēssai). Näytelmät eivät liittyneet aiheensa puolesta toisiinsa. Tetralogia voitti toisen palkinnon juhlien näytelmäkilpailussa.

Sisältö

Näytelmä koostuu 1 163 runosäkeestä. Se sijoittuu Thessalian Feraihin, ja sen kuoro (khoros) koostuu Ferain vanhoista miehistä.

Tausta

Kauan ennen näytelmän tapahtumien alkua Thessalian kuningas Admetos oli saanut Kohtalottarilta oikeuden elää paljon pidempään kuin hänelle määrätty elinaika olisi muutoin ollut. Tähän poikkeukseen Kohtalottaret oli suostutellut Apollon-jumala juottamalla heidät humalaan. Kaikki oli saanut alkunsa siitä, että Apollon oli karkotettu Olympokselta vuoden ja päivän mittaiseksi ajaksi. Ajan jumala käytti Admetoksen palveluksessa. Tämä kohteli Apollonia hyvin, ja kiitokseksi vieraanvaraisuudesta Apollon lupasi Admetokselle vapautuksen kuolemasta. Tällä oli kuitenkin yksi ehto: kun Kuolema (Thanatos) tulisi vaatimaan Admetosta, hänen tulisi osoittaa joku muu, joka ottaisi hänen paikkansa.

Alkestis ja Admetos. Roomalainen fresko Pompejista, n. 45–79 jaa.

Kun Admetoksen kuolinhetki koitti, hänellä ei ollut vieläkään tiedossa vapaaehtoista korvaajaa. Hänen isänsä Feres oli haluton auttamaan, ja piti älyttömänä ajatusta siitä, että hänen tulisi luopua mieluisasta elämästään vain tällaisen oudon sopimuksen vuoksi. Lopulta Admetoksen uskollinen vaimo Alkestis lupasi ottaa miehensä paikan, koska ei halunnut lastensa jäävän isättömiksi eikä itse ilman puolisoa. Näytelmän alkaessa Alkestis on lähellä kuolemaansa.

Juoni

Näytelmän prologissa Apollon-jumala astuu ulos Admetoksen palatsista Feraissa. Hän on pukeutunut valkoiseen ja pitää kädessään kultaista joustaan, ja aikoo poistua, ettei tahrautuisi Alkestiin lähestyvän kuoleman vuoksi. Apollon kertoo aiemmista tapahtumista, jotka olivat johtaneet tähän hetkeen. Hän kertoo Kuoleman tulleen mustissa vaatteissa ja miekka mukanaan palatsiin johtaakseen Alkestiin manalaan.

Kuolema oli haastanut sen, että Apollon vaikutti puolustavan Alkestista, ja syytti tätä temppuilusta silloin, kun tämä alun perin auttoi Admetosta huijaamaan kuolemaa. Apollon ehdotti Alkestiin kuoleman viivästyttämistä. Kuolema kuitenkin vastasi, ettei Apollon voi pitää sellaista, mikä ei ole hänen. Nyt väittelyn hävinnyt Apollon on poistumassa vihoissaan. Hän ennustaa, että kerran tulisi mies, joka saisi tuotua Alkestiin takaisin manalasta. Yksin näyttämölle jäänyt Kuolema sanoo Apollonin olevan monien sanojen jumala, mutta sanat eivät yksin riitä; sitten hän aukaisee palatsin portit ja astuu sisään.

Seuraa parodos-kohtaus, jossa kuoro astuu orkhestralle. Kuoro koostuu viidestätoista Ferain miehestä, joita johtaa kuoronjohtaja. Kuoronjohtaja sanoo, että he ovat jonkinlaisessa välitilassa, tietämättöminä siitä, tulisiko heidän esittää valituslauluja kuolleelle kuningattarelleen vai ei. Kuoro laulaa siitä, ettei se havaitse suremisen merkkejä, jotka osoittaisivat Alkestiin kuolleen, sekä siitä, että kun hyvyys kuolee, kaikki hyvät ihmiset kärsivät.

Admetoksen ja Alkestiin jäähyväiset. Kuvistusta etruskilaisessa punakuviotekniikalla koristellussa amforassa, uudelleenpiirretty.

Alkestiin kuolema. Angelica Kauffmanin maalaus, 1790.

Palatsista astuu ulos itkevä naispalvelija. Kun kuoronjohtaja painostaa tätä kertomaan uutiset, palvelija vastaa ristiriitaisesti: ”Hän on elossa. Ja kuollut.” Alkestis on jollakin tavalla elämän ja kuoleman rajamailla. Kuoronjohtaja kertoo, että kaikki tavanmukaiset valmistelut on tehty Alkestiin hautaamiseksi. Palvelija ylistää Alkestiin hyveitä, ja kertoo, kuinka tämä oli valmistautunut kuolemaan aiemmin samana aamuna: hän oli valittanut häävuodetta, joka oli hänet tuhonnut, syleillyt nyyhkyttäviä lapsiaan, ja jättänyt kaikille jäähyväisensä. Palvelija kuvaa, kuinka itkevä Admetos oli pitänyt Alkestista käsivarsillaan, kun tämä katsoi viimeisiä auringonsäteitä, jotka tulisi koskaan näkemään. Palvelija pyytää kuoronjohtajaa astumaan sisään palatsiin, ja menee itse edeltä kertoakseen Admetokselle heidän tulostaan.

Alkestis pyytää kuolinvuoteellaan, ettei Admetos — kiitoksena hänen uhrauksestaan — menisi koskaan uudelleen naimisiin, unohtaisi häntä eikä asettaisi kärttyisää äitipuolta heidän lastensa kaitsijaksi. Admetos suostuu tähän, ja lupaa myös elää vakavahenkistä elämää hänen muistonsa kunniaksi, pidättäytyen ilonpidosta, joka oli aiemmin täyttänyt talon. Tämän jälkeen Alkestis kuolee.

Pian tämän jälkeen Admetoksen vanha ystävä Herakles saapuu palatsiin, autuaan tietämättömänä tapahtumista. Admetos ei halua käännyttää ystäväänsä pois eikä kuormittaa tätä suru-uutisella. Niinpä hän toivottaa Herakleen tervetulleeksi ja määrää palvelijansa olemaan hiljaa Alkestiin kuolemasta. Näin Admetos rikkoo lupauksensa pidättäytyä ilonpidosta puolisonsa kuoleman jälkeisenä aikana. Herakles juopuu ja alkaa ärsyttää palvelijoita, jotka rakastivat kuningatartaan ja ovat katkeria siitä, etteivät saa surra tätä asianmukaisesti. Lopulta yksi palvelijoista murtuu ja kertoo Herakleelle, mitä on tapahtunut.

Herakles on häpeissään käytöksestään ja päättää ottaa mittaa Kuolemasta, kun Alkestiin haudalla suoritetaan hautauhreja. Kun hän palaa manalasta, hän tuo mukanaan hunnutetun naisen, ja kertoo Admetokselle voittaneensa tämän kilpailussa. Herakles pyytää Admetosta ottamaan naisen ja pitämään tästä huolta sillä välin kun palaa suorittamaan urotöitään. Pitkällisen keskustelun jälkeen hän pakottaa vastahakoisen Admetoksen ottamaan naista kädestä. Kun hän nostaa huntua, hän havaitsee naisen olevan Alkestis. Herakles oli todellakin voittanut Kuoleman kamppailussa ja tuonut Alkestiin takaisin manalasta. Alkestis ei tosin voi puhua kolmeen päivään, mutta tämän jälkeen hän olisi puhdistunut ja todella palautettu elävien joukkoon.

Tulkintoja

Euripides laajentaa ja muuntelee tragediassa perinteistä Admetoksen ja Alkestiin myyttiä tarpeidensa mukaan. Näytelmän voi nähdä yhdistelevän traagisia ja koomisia aineksia, ja tässä mielessä sen voisi ehkä nähdä erikoisena satyyrinäytelmänä, jonka paikalla se tetralogiassa esitettiin. Tähän sopisi myös näytelmän onnellinen loppu. Näytelmä on kuitenkin kokonsa puolesta täysi tragedia, eikä sen kuoro koostu satyyrinäytelmien tapaan satyyreistä. Sen sijaan satyyrimäisenä hahmona näyttäytyy Herakles.

Näytelmä poikkeaa perinteisestä tragediasta myös siinä, ettei siinä ole yhtä selkeää päähenkilöä; päähenkilönä toimivat samanaikaisesti Admetos ja Alkestis. Päähenkilöiden suhde näyttäytyy mielenkiintoisena. Alkestiin uhrautuminen miehensä puolesta kuvastaa miehen ja naisen epätasa-arvoista suhdetta antiikin Kreikassa. Toisaalta heidän suhteensa asettuu näytelmässä vastakkain vieraanvaisuuden lakien kanssa. Admetokselle vieraanvaraisuus ohittaa jopa vaimon toiveet tämän kuolinvuoteella. Vaikka asetelma sopii kreikkalaiseen miesten hallitsemaan maailmaan, Euripideen voi nähdä toisaalta myös kyseenalaistavan kummankin teon — sekä Alkestiin uhrautumisen että Admetoksen osoittaman vieraanvaraisuuden ohi vaimonsa — mielekkyyden liioittelemalla niitä. Näin näytelmän pääteemoina voidaan nähdä erilaiset ristiriidat muun muassa perheen ja vieraanvaraisuuden, sukulaisuuden ja ystävyyden sekä uhrautumisen ja itsekkyyden välillä.

Kirjallisuutta

Suomennos

• Euripides: Alkestis. Suomentanut Tua Korhonen. Teoksessa Euripides: Alkestis, Foinikian naiset, Turvananojat, Hekabe, Andromakhe, Rhesos. (Suomennos Liisa Kaski, Tua Korhonen ja Vesa Vahtikari) Teos, 2020. ISBN 978-952-363-040-6

Tekstilaitoksia ja käännöksiä

• Euripides: Alcestis. Teoksessa Euripidis fabulae. (Vol. I (Cyc., Alc., Med., Heracl., Hip., And., Hec.) Toim. James Diggle. Oxford Classical Texts) Oxford University Press, 1984. ISBN 978-0-19-814594-3 Kreikankielinen alkuteksti.
• Euripides: Alcestis. Teoksessa Euripides: Euripides Volume I. Cyclops. Alcestis. Medea. (Loeb Classical Library 12) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1994. ISBN 9780674995604 Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

Muuta kirjallisuutta

• Gounaridou, Kiki: Euripides and Alcestis: Speculations, Simulations, and Stories of Love in the Athenian Culture. (Reference, Information and Interdisciplinary Subjects Series. Harvard Oriental Series 52) University Press of America, 1998. ISBN 9780761812319
• Markantonatos, Andreas: Euripides' "Alcestis": Narrative, Myth, and Religion. (Untersuchungen zur antiken Literatur und Geschichte 112) Walter de Gruyter, 2013. ISBN 9783110330977

Aiheesta muualla

• Εὐριπίδης: Ἄλκηστις. Wikisource. (muinaiskreikaksi)
• Euripides: Alcestis. Perseus. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)

Euripideen näytelmät