Alfred Redl
.jpg)
Alfred Redl (14. maaliskuuta 1864 Lemberg, Galitsia, Itävalta-Unkari − 25. toukokuuta 1913 Wien, Itävalta-Unkari) oli itävaltalainen eversti ja Itävalta-Unkarin armeijan tiedustelupalvelujohtaja. Hän uudisti merkittävästi maansa tiedustelutoimintaa, mutta osoittautui lopulta itse Venäjän hyväksi toimineeksi kaksoisagentiksi.[1] Paljastuttuaan hän teki itsemurhan.
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alfred Redl syntyi Galitsiassa nykyisessä Ukrainassa yhdeksänneksi köyhän rautatievirkailijan neljästätoista lapsesta. Kielellisesti lahjakas Redl valmistui paikallisesta kadettikoulusta vuonna 1882. Armeijan palvelukseen hän oli siirtynyt jo edellisenä vuonna. Vuonna 1889 hänet määrättiin Venäjän armeijan sotilaalliseksi tarkkailijaksi.[1][2]
Ura tiedustelupalvelussa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Älykäs ja määrätietoinen Redl eteni urallaan vauhdilla. Vuosisadan vaihteessa 36-vuotias Redl siirtyi töihin maansa vastavakoiluun, jossa hän operatiivisena päällikkönä vastasi vakoilijoiden värväämisestä, koulutuksesta ja heidän asemoinneista. Vuosina 1905−1906 Redl sai useita kunniamerkkejä.[1]
Vuonna 1907 Redl nimitettiin armeijan tiedustelupalvelun Evidenzbureaun päälliköksi. Tässä toimessa hän uudisti merkittävästi maansa tiedustelutoimintaa, ottaen käyttöön useita tuohon aikaan poikkeuksellisia toimintatapoja, kuten keskusteluiden äänittämisen, salakuvauksen, systemaattisen arkistoinnin, kirjevakoilun, salakuuntelun, epäiltyjen varjostuksen, ”kolmannen asteen kuulustelut” sekä sormenjälkitutkimukset.[1][3]
Venäläiset saivat selville Redlin elämäntyylistä kaksi asiaa, joiden avulla he kiristivät häntä: Redlin pröystäilevä elämäntyyli oli ajanut hänet suuriin velkoihin minkä lisäksi hän oli homoseksuaali − tieto, joka tuon ajan Itävalta-Unkarissa olisi päättänyt hänen uransa välittömästi.[1]
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1912 Redl nimitettiin 8. armeijakunnan esikunnan johtoon, minkä vuoksi hän muutti Prahaan. Wieniin jäi hänen rakastettunsa Stefan Hromodka, jonka Redl oli esitellyt veljenpoikanaan. Toukokuussa 1913 Redl sai kirjeen Hromodkalta. Siinä tämä kertoi lopettavansa heidän suhteen ja aikovansa naimisiin. Redl riensi Wieniin. Samalla käynnillä hän haki Wienin pääpostitoimiston poste restantesta herra Nikon Nizetasille osoitetun kirjeen. Kirje sisälsi 6 000 kruunua (vastaa nykyrahassa noin 30 000 euroa) sekä kahden ulkomailla toimivan agentin osoitteet. Tiedustelupalvelu oli odottanut kirjeen noutajan ilmestymistä kuukausia. Agentit seurasivat Redliä hotelli Klomseriin, jossa Redl kohtasi entiset kollegansa. Hänelle tarjottiin revolveria, minkä jälkeen hänet jätettiin yksi tarkoin vartioituun huoneeseen, jossa hän ampui itsensä.[3]
| ” | Kevytmielisyys ja intohimo ovat tuhonneet minut. Rukoilkaa puolestani. Minä maksan virheistäni hengelläni. | ” |
– Alfred Redl jäähyväiskirjeessään | ||
Redlin asunto tutkittiin heti hänen kuolemansa jälkeen. Sieltä löytyi yhteensä 413 filmiä, 120 valokuvaa, pinottain salaisia asiakirjoja, yhteystietoja sekä tietoja Redlin venäläisiltä vastaanottamista rahoista.[2] Asiakirjoista kävi ilmi muun muassa tiedot Itävalta-Unkarin puolustuksesta sekä maan suunnitelmista hyökätä Serbiaan. Vasta vuonna 1915 kävi ilmi, että Redl oli ollut venäläisten agentti yli kymmenen vuotta. Historioitsijoiden mukaan tuhannet Itävalta-Unkarin sotilaat saivat surmansa välitettyjen tietojen vuoksi.[3]
Redl populaarikulttuurissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Redlin elämästä on tehty vuonna 1985 István Szabón ohjaama elokuva Eversti Redl (sloveeniksi Redl ezredes). Se perustuu englantilaisen John Osbornen näytelmään A Patriot for Me (1965). Elokuvassa Redliä näyttelee Klaus Maria Brandauer.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Redl, Alfred (1864-1913). Glbtq.com (Encyclopedia of Gay, Lesbian, Bisexual, Transgender and Queer Culture). Web Archive 2014.
- ↑ a b Spymuseum.com: Alfred Redl (Arkistoitu – Internet Archive).
- ↑ a b c Tieteen Kuvalehti Historia 4/2014, s. 60–63.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vuosisadan vaarallisin vakoilija. Mies, joka tuhosi armeijakuntia, Seura, 07.10.1936, nro 41, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Pukki kaalimaan vartijana. Huomattava vakoilujuttu Itävallassa ennen maailmansodan syttymistä, Hakkapeliitta, 01.11.1938, nro 44, s. 23, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||||||||||
