István Szabó
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Paikoin epäselvää kieltä, lähteettömiä osuuksia. |
István Szabó (s. 18. helmikuuta 1938)[1] on unkarilainen elokuvaohjaaja, jonka tunnetuin elokuva on Oscarilla palkittu Mephisto.
Szabo opiskeli Budapestin Elokuva- ja teatteriakatemiassa ja sai ohjaajadiplomin vuonna 1961. Hän ohjasi diplomityönään ensimmäisen elokuvansa 26-vuotiaana.[1] Hän siirtyi pitkien elokuvien ohjaajaksi vuonna 1964. [2]
Ensimmäiset pitkät Szabón elokuvat 1964, 1966 ja 1970) muodostavat omaelämäkerrallisen trilogian. Ne ovat tyyliltään intiimejä ja lyyrisiä. Niiden nuoret päähenkilöt joutuvat unelmineen kohtaamaan arkipäivän haasteet ja vanhemman sukupolven kyynisyyden.
Szabón varhaisiin kansainvälisiin menestysteoksiin kuuluu Mephisto (1981), joka sai parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon.[3] Se perustuu Klaus Mannin samannimiseen romaaniin vuodelta 1936 ja se poikkesi täysin Szabón siihenastisesta ohjaustyylistä monikerroksisuutensa, tragikoomisuutensa ja groteskiutensa takia. Pääosaa, traagista natsien nujertamaa teatterinäyttelijää elokuvassa esitti Klaus Maria Brandauer, jolle Mephisto merkitsi kansainvälistä tähteyttä. Brandauerin kanssa Szabó teki vielä elokuvat Eversti Redl (1985) ja Hanussen (1989), joiden jälkeen hän päätyi tekemään kansainvälisiä menestyselokuvia yhdessä Ralph Fiennesin (Sunshine 1999), Harvey Keitelin (Tapaus Furthwängler 2001) ja Jeremy Ironsin (Being Julia 2004) kanssa.[1]
Elokuvat Everst Redl ja Hanussen käsittelevät samaa tematiikkaa kuin Mephisto. Elokuvien nimihenkilöt Mephisto, Redl että Hanussen ovat selkärangattomia kiipijöitä. Eversti Redlin päähenkilön on hylättävä juurensa ja ystävänsä päästäkseen eteenpäin upseerinurallaan Itävalta-Unkarissa. Hanussen taas on natsi-Saksan aikaisen selvänäkijän, Itävallan armeijan kersantin, joka pääsee natsipuolueen suosioon koska ennustaa positiivisia tulevaisuuden näkymiä puolueelle. Vaikeudet alkavat, kun menestystä ei tule. [2]
Szabó kuului vuonna 1985 Berliinin ja vuonna 1986 Cannesin elokuvajuhlien tuomariston jäseniin. Hän on voittanut Baftan (1986) ja kaksi Hopeista karhua (1980, 1992). Hän on lisäksi ollut ehdolla muun muassa Kultaisen palmun saajaksi vuosina 1977, 1981 ja 1988 sekä Golden Globen saajaksi 2001, Kultaisen leijonan saajaksi 1991 ja Goya-palkinnon saajaksi 2005.
Valikoitu filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1961: Teema muunnelmineen (Variációk egy témára, draamadokumentti)
- 1962: Konsertti (Koncert, lyhytfilmi)
- 1964: Kun eletään unelmien aikaa (Álmodozások kora)
- 1967: Isän varjossa (Apa)
- 1970: Elokuva rakkaudesta (Szerelmesfilm)
- 1972: Parturin painajainen (Forró vizet a kopaszra!)
- 1972: Matka Jakobin kanssa (Utazás Jakabbal)
- 1973: Palomiehenkatu 25 (Tüzoltó utca 25)
- 1976: Keltainen raitiovaunu (Budapesti Mesék)
- 1977:Varosterkep (lyhytfilmi)
- 1979: Luottamus (Bizalom)
- 1980: Der grüne Vogel
- 1981: Mefisto (Mephisto)
- 1984: Bali
- 1985: Eversti Redl (Oberst Redl)
- 1988: Hanussen (Hanussen)
- 1991: Venuksen kohtaaminen (Meeting Venus)
- 1992: Suloinen Emma, rakas Böbe (Édes Emma, drága Böbe)
- 1996: Herra O:n salainen ase (Offenbachs Geheimnis)
- 1999: Ein Hauch von Sonnenschein
- 2001: Tapaus Furtwängler (Taking Sides)
- 2004: Being Julia
- 2006: Rokonok
- 2012: Az ajtó
- 2020: Zárójelentés
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c István Szabó Filmbug. Viitattu 12.1.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10328, art. Szabó, István. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3
- ↑ Mephisto. DVD Review (Web Archive).
